Niin tai näin, aina väärin päin

Viime aikoina olen kirjoittanut romanttisista rakkaustarinoista ja julkaissut jälleen kauniiden naisten kuvia. Nyt on tarve hiukan tasapainottaa katsantokantoja. Iltalehti auttaa tänään hömpällään.

"Joka neljäs nainen on pettynyt kosintaan", lehti kertoo. Varmemmaksi vakuudeksi joukko naisia kertoo kauhukokemuksensa. Neiti A:n poikaystävä tuli kosiessaan muun puheen lomassa lipsauttaneeksi, että hänen äitinsäkin olisi sitä mieltä että kihlautuminen olisi paikallaan. Neiti närkästyi ja kieltäytyi. Neiti B:n poikaystävällä oli sormus valmiina, mutta hetki oli väärä. Neiti oli siivonnut ja hoitanut pariskunnan poikaa, ja kaiken lisäksi teeveestä tuli olympialaisia. Juttu jäi siihen.

Neiti C:n poikaystävällä oli sormus mukana aurinkoa otettaessa, ja hän pujotti sen neidin sormeen. Neiti närkästyi, kun ei päässyt sanomaan mielipidettään. Neiti D:n poikaystävä kosi sängyssä makoillessa, epävarmalla äänellä, ja kaiken lisäksi neiti vielä makasi selin. Eihän sellainen käynyt neidille: pojan olisi pitänyt määrätietoisena polvistua sormuksensa kanssa, ja vielä yllättäen. Tokihan pyyntö tuli yllättäen, mutta oikean yllätyksen pitää ilmeisesti siis olla jotenkin, mitenkä sen sanoisi, ei-yllättävä.

Neiti E:n poikaystävä pyyteli häntä moneen kertaan kihloihin. Neiti itse halusi kihloja kovin. Lopulta neiti ei enää jaksanut noita pyyntöjä vastustaa (?), vaan pariskunta meni sormuskauppaan. Neidin mielestä tuossa kaikessa ei ollut mitään kivaa. Hänen mielestään kihlautuminen tapahtui vain sen vuoksi että hän itse halusi sitä, eikä hänestä ollenkaan tuntunut siltä että häntä olisi kosittu.

Neiti F:n poikaystävä istui sormuksen kanssa, mutta ei saanut sanoja suustaan. Neidin tokaistua että tässä pitäisi sanoakin jotain, poikaparka sai jotain sanotuksikin. Ei ollut kivaa, ei ollenkaan niin romanttista kuin elokuvissa. Eikä menty naimisiin. Haastateltu "hääasiantuntija" ilmoittaa, että ei ole ollenkaan hyvä että pariskunta on vain alkanut puhua naimisiinmenosta, sopinut yhdessä päivämäärät, ja käynyt ostamassa sormukset. Sellainen harmittaa molempia osapuolia, asiantuntija väittää. Sormus on ehdoton must, ja erityinen kosintatarina on tärkeä, sitä aina kysytään.

No, neiti G:n poikaystävä oli ottanut suositukset huomioon. Hän tilasi hyvästä ravintolasta kahden hengen pöydän, hankki sormuksen ja kutsui ystävättärensä paikalle. Tämä tulikin, mutta otti kavereita mukaan, ja kun ravintolan ilmoitettiin olevan täynnä, meni sitten jenginsä kanssa toiseen ravintolaan. Seurauksena neidille ja poikaystävälle "tuli turhanpäiväistä riitaa", ja suhde päättyi neidin alotteesta vain puoli vuotta ennen häitä.

Kaikille seitsemälle Iltalehden poikaystävälle kävi siis loppujen lopuksi oikein hyvin. Jos neiti pahoittaa mielensä siitä että on selin kun kositaan, saa kihlat omasta halustaan, ei saa kosintaa elokuvien tapaan (unohtaen toki ettei myöskään kosija ole Leonardi di Caprio), on melkoisen varmaa, että hän myös nostaa älämölön poikaparan sormuksesta. Eihän se tietenkään voi olla neidin mieleinen, kun häneltä ei kysytty asiasta. Toisaalta kysyä ei tietenkään sopisikaan, mikäs yllätys se sormus sitten olisi...

Tekevät poikaparat sitten miten tahansa, aina löytyy naisia joille mikään ei kelpaa. Tämä on oikeastaan hyvä asia. Hankalat naiset erottuvat näin heti tuoreeltaan, ja pojat saavat ensimmäisen opetuksen siitä täysin irrationaalisesta ilmapiiristä joka syntyy naisen kanssa elämisestä.