Kun ensimmäistä kertaa kävelin Rooman kaduilla, koin merkillisiä tuntemuksia. Minua vastaan käveli kylläkin kauniita, mutta pitkänaamaisia, pistäväsilmäisiä, viimeisen päälle stailattuja tummia naisia, kovia, itsetietoisia olentoja yrmeine katseineen - ja ensi alkuun teki melkein mieli juosta karkuun.
Tämän sivistyneen johdannon jälkeen voinkin heittäytyä täkäläisissä miehissä riehuvan mäkäräiskuumeen valtaan. Roomalainen vertailukohta tuli näet äkkiä mieleen kun katseli tämän vuoden suurimman urheilusankarimme onnellisia kasvoja. Pyöreä naama, pellavainen tukka, siniset silmät ja suu kuin aurankukka... Nenännykerö juuri sellainen kuin naapurikylien terveillä maalaistytöillä ikään. Voisinpa mainita näiltä kyliltä monia samantapaisia neitoja, mutta enpä uskalla, voisivat vielä pahastuakin...
Näitä Kaisoja meidän urheilevien huippunaistemme joukossa on ollut monia, ja löytyypä sellaisia läntisestä naapurimaastakin. Toisen kuvan tuossa yllä tuntevat tänään lapsetkin, mutta toisen kohdalla muistia pitää olla vähän pitemmältä ajalta. Kuka on tuo metsässä juokseva maailmanmestari? Vihje: hän oli hiihtäjäsensaatio Krista Lähteenmäen opettaja kyläkoulun alaluokilla.
Nykyään jotkut paheksuvat tällaista kaipuuta kotoisiin kuviin. Elovena-tyttöäkin on nimitelty uusnatsilaiseksi rasistiseksi arjalaissymboliksi, ja hänen ulkonäköään on vaadittu muutettavaksi suvaitsevampaan uussuomalaisempaan suuntaan. Tosiasia on, anteeksi nyt vain kaikki tummatukkaiset pitkänenät, että juuri tällaiset naisenkuvat on tottunut jo pienestä pitäen tunnistamaan tutuiksi, kotoisiksi ja turvallisiksi. (Luettuani kertaalleen ylläseisovan tekstin huomaan itsessäni vahvoja ja säikäyttäviä persupiirteitä; hui, perinteisestä kotoisasta kuvastosta olisi kyllä ehdottomasti pyristeltävä irti!)
Tänään lauleskelin päivähoitopaikassani opiston lounaskahvilassa naistenpäivän kunniaksi "Sua vain yli kaiken mä rakastan", ja tultuani "sinisilmiin" katsoin vierellä istuvaa juutalaisrouvaa merkitsevästi. Julistin, että naisten päivänä kaikki ihanat rouvat iästä ja hiusten ja silmien väristä riippumatta ovat laulun sinisilmäisiä pellavapäitä. Niin persoja naiset ovat kehuille, ettei kukaan edes protestoinut...
Tämänkertainen arvoitus oli aika kehno, koska nimi näkyi jo linkissä alapalkissa kun kursorin vie kuvan päälle.
VastaaPoistaMutta kuka naissuunnistaja olikin "tuplamestari" voittaesssaan MM-kisoissa kultaa?
No se oli tietysti Liisa Veijalainen - heitä oli kaksi liikkeellä. Ja seuraavana vuonna painuttiin taas takaisin metsään, ja imetettiin tuore vauva siinä välissä!
VastaaPoistaJohdannostasi tulee mieleen oma ensikosketus Roomaan/roomattariin, nuorena interreilaajana joskus 70-luvulla. Päällimmäisenä kesäisestä kaupungista jäivät nimittäin mieleen lukuisat skootterilla tiukoissa minihamosissa tumma pitkä tukka hulmuten ajelevat nuoret neitokaiset. Näky oli selkeänä mielessä vielä parikymmentä vuotta myöhemmin kaupunkiin palatessa. Mutta voi, keväisessä säässä kaikki skootteritytöt olivat pukeutuneet pitkiin mustiin talvitakkeihin ja rajusti lyhentyneet hiukset oli peitetty kypärillä. Edes skootterit eivät olleet enää (seksikkäitä) vanhoja Vespoja vaan näitä nykyisiä virtaviivaisia tusinatuotteita...
VastaaPoistaParahin Kari
VastaaPoistaElovena-tytön sinisilmät muutettiin ruskeiksi jo 80-luvulla. Jatkossa varmasti muitakin muutoksia odotettavissa.
Blogiystäväni Kari
VastaaPoistaTämän kirjoituksesi Dessu ymmärtää hyvin. Siniset silmät ja pellavatukka ovat minunkin mieleeni.
Pari viikkoa sitten kehuit myös muuatta kaunotarta, jolla ei ole pellavatukka eikä siniset silmät eikä saunaiho vaan vahvat kajalit ja meikit. Tämänkin Dessu ymmärtää hyvin. Ruskeat silmät ja tumma tukka ja vahvat meikit ovat minunkin mieleeni ;)
Jäämme odottamaan ihailuntunnustuksia bruneteista, punapäistä, pisamaisista, tummaihoisista ja muista. Sellaisetkin ihanaiset ovat minunkin mieleeni ;)
Dessu
Ystäväni Dessu, naiset ovat kyllä ongelma sinänsä. Mikälie vanha Aatami tuolla haiman ja maksan tienoilla aina rupeaa liikahtelemaan kun ihana miehetär sattuu näkösälle.
VastaaPoistaToisaalta riittävä etäisyys on hyväksi. Se pehmentää ääriviivoja ja luo turvallisuutta. Lähikontakti voi olla romanttisen naisenpalvonnan tuho...
Muistan lauletun "sinun silmiis kun katsoa sain", jos kohteella oli esim. ruskeat silmät. Muutos on minimaalinen mutta riittävä.
VastaaPoista