Hahmojen psykologia. Kauneutta etsimässä X

Olen varhaisemmissa blogeissani analysoinut fasadeja ja erityisesti maalauksia, pääasiassa niiden geometrian kannalta. Olen todennut, miten maalausten sommittelussa, tasapainoisuudessa ja dynamiikassa jatkuvasti lähdetään yksinkertaisista peruselementeistä kuten tasasivuisesta kolmiosta, neliöstä, kartioleikkauksista ja sen sellaisista muodoista, jotka vaistomaisesti koetaan harmonisina. Itse asiassa tein havaintoja, joita hahmopsykologit viimeistään 1900-luvun alusta lähtien ovat tehneet.

On itsestään selvää, että meidän aivomme toimivat niin, että ne pyrkivät ymmärtämään ja järjestämään näennäisesti kaoottisiltakin tuntuvia havaintoja. Yksinkertaisin esimerkki sellaisesta on tämä mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon tähtäävä täydennyspyrkimys:Astetta monimutkaisempia ovat kaksi seuraavaa:
Yhteistä edellisille kaavioille on etteivät ne millään muotoa ole "kauniita" eivätkä "taiteellisia", pelkkiä havainnekuvia meidän vastaanottotavoistamme vain. Mutta seuraavassa kuvassa on jo joitakin elementtejä esteettisestä sommittelusta, ainakin klassisista periaatteista "ykseys moninaisuudessa" ja "kompleksisuus". Tässä muodossa havainnekuva on kuitenkin aivan liian riittämätön tuottaakseen taiteellista nautintoa, tai edes lähestyäkseen sellaista. Mutta sen pohjalta voisi joku yrittää lisätä sen kompleksisuutta, järjestää esimerkiksi jo nyt havaittavissa olevaa oikealle päin lisääntyvää tiheyttä.
Jos luettelemme hahmopsykologian lakeja, tuntuu melkein kuin keskustelisi maalausta suunnittelevan tai valmistelevan taiteilijan kanssa:

Onko joillakin hahmoilla painavuutta, painoarvoa, "pregnanssia"?
Vaikuttaako elementtien läheisyys niiden hahmottamiseen toisiinsa kuuluviksi?
Onko elementeissä samankaltaisuutta, joka liittäisi niitä yhteen?
Onko elementtien keskinäisissä suhteissa kontinuiteettia, jatkuvuutta?
Onko viivoissa tai elementeissä sulkeutuvuutta, joka vaikuttaisi isompien muotojen hahmottamiseen?
Onko elementeillä yhteistä liikettä?
Onko viivoilla parhaan jatkon "luonnollistavaksi" tekeviä ominaisuuksia?
Miten elementit järjestäytyvät alueellisesti?

Tässä oli vain muutamia hahmopsykologian havaintoja. Merkillistä on, että suuri osa näistä puhtaasti visuaalisista tekijöistä voidaan siirtää niinkin abstraktille taiteenalalle kuin musiikkiin. Yhteistä musiikille ja kuvataiteelle on se aika joka kuluu kokonaisuuden hahmottamiseen. Liikkumatonta maalausta silmä katsoo jatkuvasti liikehtien, ja nämä liikeradat määräytyvät suurelta osalta maalauksen sommittelun mukaan. Näin maalaukseen tulee ikäänkuin liitteenä mukaan liike ja aika. Musiikissa liike ja aika tapahtuu nauhamaisesti, asia kerrallaan, mutta kuulijan muisti hoitaa kankaan virkaa. Tuttujen aihelmien toistuminen perustuu nimenomaan muistiin, samoin eri lailla painavien tai "väritettyjen" jaksojen vaihtelu.

Musiikista puhun toiste. Mutta otetaan vielä yksi hahmopsykologian lakeja kuvaava näyte. Kysymyksessä on invarianssi, jonka perusteella voimme tunnistaa samanmuotoiset elementit, olipa ne sitten esitetty missä projektiossa tahansa, suhteiltaan tai esitystavaltaan vaikka kuinka erilaisina: Katsokaapa kuviota B, jonka tarkoitus on esittää toisenmuotoisia kappaleita kuin A, B ja C. B:n elementeissä on kuitenkin yhtäläisyyksiä perusmuodon kanssa, ne on vain liitetty toisiinsa eri tavoin. Tämä on se kohta, jossa taiteen, esteettisen ilmaisun moninainen muuntelevuus käy esille. Ilman perusmuotojen muuntelua, jännityksiä, tasapainon siirtoja, yllätyksiä, tai erilaisuuden eri tasoja taiteellinen ilmaisu ei onnistu, estetiikka ei pelaa. Hahmopsykologia on kartoittanut, miten me asioita havaitsemme. Taiteilijan tehtävä on käyttää tuota tietoa hyväkseen, rikkoa sitä vastaan, ja tehdä estetiikasta jännittävää.