lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kolme vanhaa kirjaa hyllystäni

Vanhempieni kuolinpesän kautta minulle on siunaantunut isompi joukko vanhoja kirjoja, joihin isoisäni isä, kauppias ja porvarissäädyn valtiopäivämies Victor Magnus Rydman (1850-1916) on kirjoittanut nimensä. Kolme niistä, siitä vanhimmasta päästä, on tässä.

Ylivoimaisesti vanhin kirjoista on lähes 2000-sivuinen sidos ruotsin- ja saksankielisiä ruumissaarnoja vuosilta 1650-88. Sen on Turussa (?) sidotuttanut Halikon pastori, rovasti Ericus Stenbergius (syntynyt 1660-luvulla, kuollut 1709 jälkeen), ja kuten huomataan alla olevista kuvista, se on hänen koostamistaan kirjoista toinen. Missä ensimmäinen on, on minulle arvoitus - lieneekö enää jäljellä. Olen mielestäni selvittänyt kirjan omistushistorian, jotensakin tyydyttävästi, ja sen tuleva säilytyspaikka on Kansalliskirjasto, semminkin kun mukana on Fennicasta puuttuva Stenbergin saarna.



Muut kaksi kirjaa ovat latinan oppikirjoja. Ciceron De officiis ja De senectute et amicitia on painettu Västeråsissa vuonna 1801. Saattaahan tietysti olla, että Victor on käyttänyt tätä kirjaa Turun lukiossa 1860-luvun lopulla, mutta sisäkannessa on muitakin merkintöjä. Vasemmalla ylhäällä on ensinnäkin Ruotsin rahan hinta pyyhitty yli ja muutettu rupliksi. Keskellä ovat nimet Budanow ja Mamfei (niiden välissä olevan merkinnän ymmärtäisin mieluummin lyhenteeksi sanasta 'und' kuin venäläiseksi i:ksi), ja alinna on selvä omistajan nimikirjoitus, josta olen lukevinani C F Colliander. Hyvin mahdollista on, että Victor on saanut kirjan äitinsä Salovius-pappissuvun puolelta, sillä kruununnimismies-isä Petter August Rydman (1798-1881) ei tietääkseni ollut käynyt latinakoulua. Joku lukijoistani saattaa kyetä auttamaan?
Lisäys 17.7.11: Kirjan edellinen omistaja saattaisi olla 1846 Saimaan kanavan tienoilla syntynyt Karl Fredrik Colliander, josta tuli lennätinkonttorin päällikkö Turussa, ja joka kuoli 1879. Muita yhteyksiä en löytänyt, en suku- enkä paikkayhteyksiä, mutta Colliander varmaan opiskeli 60-luvulla Turun kimnaasissa, ja saattoi myydä kirjansa Victorille. Tämä vain yhtenä mahdollisuutena.)

Toinen oppikirjoista sisältää kolme kirjaa Ciceron puheita, ja on painettu Frenckellin kirjapainossa Turussa 1803. Sen alkulehdellä on Victorin nimikirjoitus - sekä omani vuodelta 1954, luinhan silloin latinaa yliopistossa! Sen historiasta en voi sanoa mitään edellisestä poikkeavaa. Molemmat Victorin nimikirjoitukset näyttävät hiukan nuoren henkilön kirjoittamilta; hänen autografinsa oli myöhemmin hiukan lennokkaampi. Nämä kirjat säilyvät hyllyssäni, ja odottavat sitä hetkeä kun joku jälkeläiseni taas opiskelee latinaa. Suokoon Luoja sen joskus tapahtua! Säilyneiden lyijykunäviivauksien ja huomautusten joukkoon voisi sitten tulla uusia. Sillä lailla kirjoja pitää käyttää, kunhan ei virtytä niitä rikkinäisiksi!

2 kommenttia:

  1. Tällaiset historian välähdykset saavat minut usein matkalle. Aikoinaan olin apuna muutaman kirkkoherranviraston arkistossa, ennen kuin vanhat kirjat sieltä siirrettiin pois ja viehätyin silloin siihen historiaan, joka sieltä löytyi.

    Kävin kurkistamassa (minulle netissä uuteen) Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeliin 1640-1852 ja löysin sieltä tämän Steenbergiuksenkin sukuineen ja elämänkertoineen.

    Aika vähän olen jaksanut tuollaisia vanhoja tekstejä kahlata, mutta sen verran kuitenkin, että yllättävän moni niistä pystyy edelleen vaikuttamaan minuun. Jotkut Agricolan rukouksetkin ovat tuoreempia kuin jotkut nykyiset kyhäelmät...

    VastaaPoista
  2. Meillä on mummilla jumalattomasti vanhoja niteitä Shakespearen saksannoksista ikivanhoihin perheraamattuihin. Ne ovat jääneet ajassa jälkeen, kukaan ei oikein osaa lukea niitä kun ne vanhainaikaiset aakkoset on pelkkää koukeroa.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista