Erōs ja Psykhḗ - poika katselee nukkuvaa tyttöä, ja tyttö nukkuvaa poikaa

Antiikin kauneimpia taruja on kertomus lemmenjumala Erōksen rakkaudesta kuolevaiseen Psykhḗ-neitoon. Laajimpana se tunnetaan Apuleiuksen 100-luvun lopun romaanista Kultainen aasi, mutta idea on arvatenkin paljon vanhempi. Tarina sisältää juonitteluja, kuten alussa Afroditen / Venuksen mustasukkaisuus, ja myöhemmin Psykhḗn sisarten kateus, mutta sillä on onnellinen loppu. Apuleius ei myöskään kirjoita tarinaan varsinaisia roisiuksia (joita romaanissa toki muualla vilahtelee), eikä säilynyt roomalainen kuvataidekaan näytä sellaisia harrastaneen. Pompejin pornomaalauksissa näyttäisivät varsinaiset "pukit" olleen lähinnä mustia miehiä tai satyyreja. Alla olevassa maalauksessa arvelisin Psykhḗllä olevan jonkinlaiset perhosensiivet (joiden symboliikasta edempänä), eikä "kaulaliinaa": 

 100-luvun puolivälistä olevassa veistoksessa on myös perhosensiivet. Siinä päähenkilöt on esitetty hyvin nuorina; Erōs / Amor / Cupido on hädin tuskin kasvanut murrosikään:

Minusta näyttäisi, että myös pompejilaisessa versiossa tytöllä olisi perhosensiipien tyngät jäljellä:

Kuvalliset esitykset keskittyvät suurimmalta osaltaan kolmeen ydinkohtaan tarinassa. Erōs vie tytön vuorelle, jossa vierailee yön pimeydessä lemmenpuuhissa. Hän siis pääsee tarkkailemaan nukkuvaa tyttöä, kuten van Dyckin maalauksessa:

Tai sitten tyttö sisartensa yllyttämänä katselee nukkuvaa lemmenjumalaa, häikäistyy tämän kauneudesta ja läikyttää kuumaa lamppuöljyä tämän päälle (kohtalokkain seurauksia), kuten esimerkiksi kahdessa pietarilaisessa veistoksessa:

Myös David maalasi asetelman jossa Psykhḗ nukkuu - mutta Erōs nousee pukilta kuin pahainen virnistävä murrosikäinen. Kontrasti on melkoinen, sillä neito nukkuu onnellinen puna poskillaan, vähän kuten eräässä Hellaakosken rakkausrunossa:

Se on hurman ääret soudellut,

ja mennyt pyörryksiin,

se on rikkauteensa rauennut

ja unten untuviin...

Kolmas aihepiiri on tarinan lopulta, kun Erōs herättää uneen vaivutetun Psykhḗn, ja vie hänet taivaaseen vastaanottamaan kuolemattomuuden - ja häät. Veistoksen on tehnyt Clodion, ja upean maalauksen paljon parjattu ja vähätelty Bouguereau:

Nyt tulemme niihin perhosiin. Psykhḗn nimi tarkoittaa "henkäystä" tai "sielua". Eros herättää hänet henkiin ja vie taivaaseen. Juuri tätä ovat perhoset antiikin ajoista lähtien symboloineet, sielua, uudelleensyntymistä ja ylösnousemusta. Sen vuoksi myös lukemattomissa maalauksissa tytön ylle on maalattu perhonen, kuten Davidinkin maalauksessa, tai hänelle on lisätty perhosen siivet kuten antiikin kuvissa.

Minun mielestäni kaikkein hienoin "Erōs ja Psykhḗ" -teos on kuitenkin italialaisen 1700-luvun lopun klassisistimestarin Canovan veistos Louvressa. Siinä Erōs juuri syleilee neidon henkiin, ja lennokas sommitelma on henkeä salpaavan kaunis:

Tarinan juonikäänteet löytyvät wikipedioista ja romaani kirjastoista. Mutta sen olennaiset osat käyvät ilmi edellisistä kuvista. Se on alusta saakka ollut herkkä ja kaunis allegoria rakkauden, myös ruumiillisen rakkauden, hyväilyjen ja lähekkäisyyden kauneudesta. Älköön paha ajatus tai karkea mielenlaatu töhrikö sitä ikinä.