.jpg)
Ympäristöviranomaiset kiihdyttävät lupiinin vastaista taistelua, koska se typpilannoittaa maata ja heikentää monien vähäravinteisessa maassa kasvavien ketokukkien kasvumahdollisuuksia. Varsinainen syy on kuitenkin, että komealupiini on vieraskasvi, joka haittaa omaa perinnekasvistoamme. "Minun nuoruudessani ei tuollaisia vieraskasvustoja juuri näkynyt", sanoi muuankin kiihkeä keskustelukumppani.
Minun nuoruudessani Suomessa ei ollut tietokoneita, somaleja eikä lähi-idän kiivaita musulmaaneja. Jälkimmäisten kohdalla muistetaan aina oikeaoppisesti puhua heidän kotouttamisestaan. Lupiinin kohdalla kotouttaminen on toiminut hyvin. Mikä siis vikana?
(Kuusikin on suhteellisen uusi tulokas täällä, kaipa noin 4000 vuoden takainen vieraslaji. Se on kotoutunut tänne hyvin, mitä nyt yleistyessään tappaa aluskasvillisuuden. Koska en pidä tiheistä kuusikoista, minusta on ollut oikein hauska katsella sellaisia harvennushakkuita joissa kuuset on poistettu, männyt ja lehtipuut säilytetty.)
Ihmisten kohdalla ei enää saa esittää kriittisiä, ehkei edes epäröiviä huomautuksia vieraslajeista. Se on poliittisesti epäkorrektia. Ehkäpä ihmisen luontainen epäluulo maahantulijoita kohtaan on onnistuttu korvaukseksi siirtämään kasvi- ja eläinkuntaan. Kohta on poliittisesti epäkorrektia puolustaa lupiinia ja muita vieraslajeja. Ja koska tämänkaltaisiin asioihin suhtaudutaan aatteellisella, jopa uskonnollissävyisellä kiihkeydellä, tarvitaan pikaisesti uusia haukkumasanoja. Parhaan solvauksen keksijä on aina niskan päällä.
Kun eräässä keskustelussa rohkenin epäillä kiivaita ilmastonmuutosfanaatikkoja, minusta tehtiin heti ilmastofasisti. Kun nyt puolustan tai ainakin siedän lupiineja, olen epäkorrekti ja minua tulee nimitellä vähintään lupiinifasistiksi tai mamu-fantastiksi. Tai ehkäpä ihmistarkotteisen sovinistisian malliin kasvistarkoitteiseksi vieraslajisiaksi.
Toistan tässä itseäni jo ainakin kolmannen kerran:
Viranomaiset antavat omituisen ristiriitaisia signaaleja. Toisaalta vaaditaan lupiinin hävittämistä tienpientareilta, toisaalta samat tienpientareet parturoidaan sileiksi heti kun ketokukat hehkuvat kauneimmillaan heinäkuussa, ja varmistetaan näin ettei niiden siemeniä pääse livahtamaan maahan ihmisten kiusaksi. Yritä tässä sitten olla poliittisesti korrekti, kiivaiden aatteiden sinkoillessa sikinsokin ja yhä uusien haukkumasanojen leimatessa lajitovereita!
Kun viime aikoina on määritelty rajoja vallanpitäjien arvostelulle, joku saattaa tulkita myös yllä olevan kirjoituksen viranomaisten mollaamiseksi. Vakuutan käsi sydämellä, että hän ei ole kovinkaan väärässä!
Kari hyvä, oli se vaan yhtä komeeta juhlaa ajaan 3-tietä tänään ohi Tampereen, siis sillä ohitustiellä. Tienvarret kukkivat upeina lupiinimerinä. Minä ainakina asetun puolustamaan lupiinien olemassaolon oikeutusta. Se vaan on uljas ja värikäs, monivivahteinenkin lasvi.
VastaaPoistaToisaalta vieraslaji nimeltä merimetso on nauttinut viranomaisten ja vihersuvaitsevaiston taholta suurta sympatiaa. Vaatimukset sen rauhoituksen osittaisestakin purusta on tuomittu suurinpiirtein eläinlajifasismina eli lajismina.
VastaaPoistaMutta ehkäpä merimetso on heille allegoriana liiankin ilmiselvä. Tulokaslaji, joka paskantaa elinympäristönsä muutamassa vuodessa asuinkelvottomaan kuntoon, syö kalat toisten verkoista, lisääntyy hurjaa vauhtia ja on vielä väriltäänkin juuri oikea...
Jostakin kai Turun tuomiokirkon tornin koloista tänne Savoon muutama vuosi sitten muuttaneet mustat varislinnut ovat kylän yleisimpiä lentäviä elukoita, jos ei hyttysiä lasketa. Lupiinit viihtyvät nurmikolla ja naakat savupiipussa. Tosin jälkimmäiset näyttävät jo jättäneen pesänsä. Seuraavaksi hankitaan minkkiverkkoa, jolla piippu peitetään. Lupiinien leviämistä taas edistetään ruohonleikkuualan pienentämiseksi ja siten ilmansaastumisen ja fossiilisen polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi. Naakkojen läksiäisissä pari päivää sitten oli mukana asukkaiden lisäksi n. kymmenen tuttavaa ja sukulaista. Pekka Naakka-lastenlaulussa kerrotaan, kuinka tähtitornissa asunut lintu "lensi tähteen saakka". Voisivat muutkin ottaa siitä mallia.
VastaaPoistaJuu, hyvä että merimetsot mainittiin. Yleisesti ottaen on mukavaa ajella veneellä tuolla saaristossa. Kun menet kauniin, kallioisen saaren rantaan, kallioilta pelmahtaa musta merimetsojen pilvi. Mutta ne kalliot, ne kalliot. Luulisi vesien jo rehevöityvän siitä guanomäärästä, kun se sateen mukana mereen valuu. Näkisittepä tässä Selkämerelläkin sen pohjassa olevan limaisen näköisen levän määrän, varmasti vaikuttaa veden laatuun. Ja se sinilevä tuossa kohta!
VastaaPoistaMinäkin katsoin sitä listaa. Kaikista paras oli listan viimeinen eläin: Kissa. Tosin suluissa oli villiintyneenä. Sanoin uneliaalle karvakasalleni, että mitäs tunkeilija. Se raotti silmiään, haukotteli, huokaisi ja jatkoi uinailuaan. Eihän 13-vuotias vieraslajikissa sen enempää jaksa.
Lupiinifasistien jälkeen en ymmärrä Jättiputki-inhokkeja! Komea kasvi kuin mikä. Vieraslaji, joo, ihan varmaan ;) Eihän se ole tarkoitettukaan syötäväksi eikä kukkapenkkiin eli joku jossakin on taas keksinyt jotakin.
VastaaPoistaJa minä tunnustan: itse vuonna 19XX istutin jättiputken poikasen pihallemme *tsihih*. Tuli siitä valtavan komea. Sitten tuli pihadelegaatio (puukkoja, puntareita, pientenlastenäiti-kuningattaria), joka vaati ehtottomasti ao. kasvuston nitistämistä, koska sehän on MYRKYLLINEN. No on, jos menee siihen itseään tahkoamaan tai suuhunsa laittaa. Tämä nyt oli aidatulla pikkupihalla omana ilona, hävitin kuitenkin.
Ja muuten listan kissa kovasti tykkäsi jättiputken alustasta >o<