Ryōkan ja Teishin - japanilainen lemmentarina

Ryōkan ja nunna Teishin (Yasuda Yukihiko)

Jotkut ikuiset lemmentarinat ovat kummunneet todellisuudesta ja alkaneet elää omaa elämäänsä. Sellainen tarina oli keskiajan kuuluisa Abelardin ja Hëloisen rakkaus, ja sellaisen löytää myös Japanista. Siellä eli kuuluisaksi tullut zen-munkki Ryōkan Taigu (1758-1831), alkuperäiseltä nimeltään Eizō Yamamoto. Hänen munkkinimensä tarkoittaa suurin piirtein "Suurisydäminen pölkkypää". Hän tuli tunnetuksi yksinkertaisesta elämästään vaeltavana kerjäläismunkkina, erakkona vailla omaisuutta, lasten innokkaana leikkitoverina, ystäviensä kanssa mielellään sakeakin juovana ajattelijana, kalligrafina ja runoilijana.

Viimeiset viisi sairaalloista vuottansa hän asui yhdessä 40 vuotta nuoremman zen-nunna Teishinin kanssa. Teishin (1798-1873) oli hänen toverinsa, rakastettunsa ja oppilaansa, ja hän toimitti Ryōkanin piirrokset ja runot myöhemmin julkisuuteen ("Kastepisaroita lootuksen lehdillä"). He kirjoittivat toisilleen klassisiin japanilaisiin mittoihin tehtyjä runoja, joista suomensin tähän muunneltuun haiku-mittaan pari. Alkuperäiset ovat hiukan laajempia, mutta tiivistäminen haikuksi kertonee kuitenkin sisällön ytimen.

Teishin kirjoittaa:

Kuu loistaa varmaan

taas vuorten yllä.

En näe pilviltä sitä.

Siihen Ryōkan:

Pitää kavuta

vuoren huipulle -

sieltä näkyy kirkas kuu.

Teishin:

Oliko unta

että sinut näin?

Iloni suuri - unta?

Ryōkan:

Unta on koko

elämämme, siis

uneksi, uneksi vain!

Vielä yksi Teishinin runo Ryōkanille,  mutta nyt jouduin laajentamaan runon sovelletuksi tankaksi:

Luoksesi voisin

jäädä päiviksi,

vuosiksi voisin jäädä:

Kirkkaan kuun lailla

hiljaa toista katsoen!