Matthäus Roritzer julkaisi vielä niin myöhään kuin 1486 mallikirjan Das Büchlein von der Fialen Gerechtigkeit, jossa selviteltiin fiaalien ja vimppereitten koristeita ja muotoja pienimmistä yksityiskohdista alkaen. Kuten kuvan oikeasta alareunasta näkyy, Roritzer käyttää johdonmukaisesti √2-suhdetta. Eli perusneliön ympäri piirretään uusi neliö, jonka sivu on alkuperäisen diagonaalin pituinen, eli √2. Sen ympärille taas uusi diagonaalisuhteessa, jolloin sivun pituus on √2 × √2 eli 2, ja niin edespäin.
(Kuva vanhaa arkkitehtuuria käsittelevästä powerpoint-esityksestäni).Straßburgin katedraalin luonnospiirrokseen olen lisännyt joukon apuviivoja, eli perusrakenteen tasasivuisia kolmioita (60°), sekä 30° kulmia, jotka pääasiassa liittyvät koriste-elementteihin. Muuten suhteet ovat lähinnä yksinkertaisten kokonaislukujen suhteita. Kerrosten suorakulmiot on jaettu vaakasuoraan kahtia tai neljiä. Suurten ikkunoiden mitat ovat 3:1, joista ylin kolmannes on suippokaaren osuutta.
Kun silmä käy läpi tämänkaltaista kokonaisuutta, se tiedottomastikin huomaa vähitellen yhdenmuotoisuudet, viivojen jatkumot, samankaltaisuudet suurissa ja pienissä muodoissa. Rikas esteettinen kokemus syntyy usein juuri tällaisista päättymättömän tuntuisista, yhä pienempiin yksityiskohtiin ulottuvista havainnoista.
Tässä vaiheessa kannattanee vielä antaa näyte siitä, miten goottilainen suippokaari piirretään. Ikkunan yläreunan ääripisteistä piirretään yksinkertaisesti ympyränkaaret, säteenä ikkunan leveys:
Tätä toimenpidettä voidaan jatkaa yhä pienempiin yksityiskohtiin saakka:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti