Rooman kuuluisimpiin nähtävyyksiin kuuluu Pons Aemilius, 100-luvulta eKr. peräisin oleva silta, jonka keisari Augustus modernisoi nykyään nähtävään muotoon. 1598 sillan itäosa sortui tulvassa, ja länsiosa tuhoutui 1888. Jäljellä on vain yksi kaari, joka sai nimen Ponte Rotto, rikkinäinen silta. Kunnianarvoisan vanhuksen viimeistä palasta suojellaan vimmatusti.
Iltalehti kertoo tänään, että alustavien laskelmien mukaan Myllysillan korjaaminen maksaisi saman verran kuin uuden rakentaminen. Entäpä jos tuleva kulttuuripääkaupunki saisikin sillasta oman Ponte Rottonsa? Kysymys kiertyy kai vanhaan ongelmaan: Onko mahdollista, että funkistalosta / betonibrutalismista voitaisiin saada pittoreski raunio?Vastaus lienee valitettavasti kielteinen. Alla Ettore Roesler Franzin maalaus Ponte Rottosta 1880-luvulta. Miten ihmeessä minusta tuntuu siltä, että Myllysilta ei uutenakaan aivan vastannut Pons Aemiliuksen kauneusarvoja..
Muuratut kivirakennukset rapistuvat ja raunioituvat elegantisti, esijännitetystä betonista tehdyt rakennelmat ovat raunioina vielä rumempia kuin mitä ne olivat joskus valmiina.
VastaaPoistaSiitä on kuitenkin yksi poikkeus, tosin virtuaalinen:
VastaaPoistaAmerikkalainen pilapiirtäjä Steinberg piirsi romanttisen rauniokuvan eräästä Le Corbusierin pikkutalosta. Hän tosin joutui lisäämään siihen aika tavalla kasvillisuutta ym. Steinberg nimenomaan kommentoi tällä kuvallaan tuota vanhaa kysymystä. Ikävä kyllä olen antanut hänen kokoelmakirjansa pois, enkä ainakaan heti löydä tuota kuvaa.
Ruinenwerttheorie on edelleen ihan hyvä tapa arvottaa arkkitehtuuria. ;)
VastaaPoista