Pääministeri Vanhanen ilmoitti, että yksikään puolue ei saa suvaita ehdokkaiden rasismia edes rivien välissä.
Olen suhtautunut ymmärryksellä Vanhaseen, ja ollut sitä mieltä että häntä vastaan on käyty epäreilua mediasotaa pitkän aikaa. Nyt pelkään, että minun rajani on ylittynyt. Pääministeri aukaisi padot puhumalla "rivien väleistä". Tämän jälkeen ei ole mitään rajaa leimakirveiden heiluttelulle. Kuka tahansa voi nyt omien intohimojensa mukaisesti leimata kenet tahansa rasistiksi. Todistusvelvoitus on syytetyllä, mutta tuomio on silti peruuttamaton.
Tiedän kokemuksesta, miltä leimakirves tuntuu osuessaan. Tiedän myös kokemuksesta, että työtilaisuuksia voi menettää pelkän "rivien välisen" epäilyn vuoksi. Minut on monissa yhteyksissä leimattu milloin rasistiksi, milloin fasistiksi, mutta täsmällisiä syitä ei koskaan ole esitetty.
Protestoin joskus 60-luvun lopussa sitä, että eduskuntaa myöten vaadittiin Helsingin kaupunginorkesteria poistamaan ohjelmastaan neuvostovastaiseksi julistetun tsekkisävellyksen: olin siis neuvostovastainen. Paria vuotta myöhemmin otin kantaa Allenden puolesta: olin siis kommunisti. Yhtä aikaa myös myöhemmin olin sekä lahtari että kommunisti. Vain sen vuoksi etten hyväksy sensuuria, maahantunkeutumista tai virkakieltoja, tulivatpa ne mistä suunnasta tahansa.
On riittänyt, että olen puolustanut pääministerin isää, professori Tatu Vanhasta rasismisyytösten vuoksi. On riittänyt, että olen protestoinut silmitöntä moralismia vastaan. On riittänyt, että olen julkisesti sanonut epäileväni ilmastohysterian perusteita. Ammatillisella puolella on riittänyt, että olen kirjoittanut musiikkia vähän toisella tavalla kuin johtavat makutuomarit ovat sallineet.
En käsitä, että voisin millään tavalla olla rasisti, vaikka olen pitänyt "n-sanaa" tai äskettäin Hottentottilaulua aivan viattomana. En käsitä, että olisin millään tavalla fasisti, jos olen protestoinut hakaristin demonisoimista jopa Suomen ilmavoimien merkkiä myöten.
Kuka tahansa voi nyt tuomita kenet tahansa pelkällä "rivien välissä"-argumentilla. Tästä seuraa välttämättä aivan hirmuinen intohimojen leiskunta, pogromien aalto, kieltolistojen tulva, kiellettyjen kirjojen piilottaminen takaisin kirjastojen varastoihin tai työntäminen tuhottavien pinoihin.
Sensuuri ja ajatuksen vapauden rajoittaminen on vaarallinen työkalu hallitsijan käsissä. Minusta kaikkien ajattelevien ihmisten pitäisi kaiken aikaa olla varuillaan, ettemme huomaamatta luisuisi totalitaariseen hallintoon. Hälyttävät merkit voivat olla pieniä, ja monet voivat niitä väheksyä. 1960-luvulla valuttiin epäjärjestyksessä pitkin katuja rauhan puolesta. Äkkiä tilanne muuttui: rauhan puolustajat alkoivat marssia tahdissa ja suorin rivein. Minua pelotti, ja syystäkin.
Ihmiset on helppo saada liikkeelle ja jopa riehumaan mistä tahansa syystä. "Suvaitsevaisuutta" voidaan lähteä ajamaan kaduille ja koteihin väkivaltaisesti. Yhtä lailla ihmiset voidaan saada liikkeelle myös "suvaitsemattomuuden" puolesta. Kun ihmismassat alkavat velloa, kaikilla on syytä olla varuillaan, myös massojen liikuttajilla.
Orwell ja Huxley olivat siinä mielessä oikeassa aikoinaan, että heidän kirjansa ovat loogisia, mahdollisia ja ikävä kyllä aitoja.. Nyt ne ovat jo nimittäin toteutuneita , tai toteutumassa.
VastaaPoistaMinä en täysin ymmärrä sitä rakennelmaan, taikka mekanismia, jolla oikea ja väärä nykyään merkitään. Tai hupaisa ja surkuhupaisa tapahtuma toisistaan eroitetaan.
Pieniä esimerkkejä olkoot jalkapalloilijan jalkaleikkaus, Presidentin evakuointi lumihankeen keskelle korpea inter-city -junasta, viestintäministerin mielipiteet YLE: rahoituksesta , Ministeri Thorsin solidaarisuuden pyyntö ja pääministerin terhakoituminen.Mistä ihmeestä pääministeri on nyt juuri, uransa kalkkiviivoilla kaivanut tämän ärinävaihteen.
Oikeastaan sympatiani ovat islantilaisten kansalaisten puolella. Joskus jonkun on sanottva, että me ei leikitä tätä peliä, eikä makseta näitä maksuja.
Valtiokoneiston suurin murhe ei ole suinkaan muukalaisvastaisuus. Sen suurin murhe tulee olemaan se, että kohta kansalaiset vieraantuvat järjestelmästä ja ryhtyvät passiiviseksi valtiovaltaa kohtaan ja aktiivisiksi sellaisia asioita kohtaan, jotka valtiovallan mielestä eivät yksityiselle kansalaiselle yhtään kuulu.
En ole katsonut televisiota viimeisen viikon aikana minuuttiakaan. Minuun kannattaa yrittää jotain muuta vaikutuskeinoa. En tule poliittisiin tilaisuuksiinkaan. Voitte jakaa rintamerkit hölmöille. Voin jopa jättää äänestämättä. Useimmat ehdokkaat eivät ole sen arvoisia.
Mutta yksi on pyhä. Mielipiteistäni en luovu ja niitä muodostan ihan itse, olkoot ne sitten kuinka hölmöjä tahansa. Minä en siedä sitä, että pääministeri moittii minua ja satama-ahtaajia samassa lauseessa. Pääministeri antaa puolueelleen kuolemansuudelman tuommoisilla puheilla.
Oikeastaan sympatiani ovat islantilaisten kansalaisten puolella. Joskus jonkun on sanottva, että me ei leikitä tätä peliä, eikä makseta näitä maksuja.
VastaaPoistaSydämeni sanoo samaa. Toivon että järkeni seuraa perässä. Mutta entäs kreikkalaiset sitten?
Leimattiinko Martti Ahtisaari rasistiksi, kun sanoi jossain haastattelussa että suomalsitn pitää valita sellaset maahanmuuttajat joista on hyötyä?..
VastaaPoista