Kappaleen nimi on Sonata nostalgica per violino solo e pianoforte op. 122, ja siitä on valmiina kaksi ensimmäistä osaa. Osa 1 on nimeltään L'Estate molti anni fa, ja osa 2 on Ritratto della Signorina ***. Kolmas osa on tanssi, eikä se vielä ole valmis. Tässä on molempien valmiiden osien ensimmäiset sivut. Lisäsin niiden alle kokonaiset äänitiedostot näistä osista, itsensä Sibeliuksen (versio 6) soittamana. Ovat sen verran namuja että vähän hävettää...
Osa 1 (mp3):
Osa 2 (mp3)
Minusta tuntuu, etteivät nämä keinovarat tulleet ihan loppuun kalutuksi vielä noina aikoina. Toisekseen, tuolta ajalta maailmalla ja kotomaassamme myöhemminkin tässä tyylilajissa on sävelletty vallan mainioita teoksia.
VastaaPoistaKaunis musiikki ei ole koskaan pahasta.
Sointipinnat, klusterit, joissa on silloin tällöin joku vaskien törähdys tai lyömäsoitinten kolahdus, ovat joskus vähän vaikeasti lähestyttäviä. Niistä nauttiminen on asioihin vihkiytyneiden hommaa.
Näistä nautti tällainen kirkkomuusikonrutalekin! Kiitos.
Kiitos Äijä kommentista!
VastaaPoistaTuota sonaattia tehdessä oli hauska ylläpitää tiettyä konsonanssipitoisuutta käyttämällä epäfunktionallista soinnutusta, joka aina sopivin välein solmitaan kiinni dominantti-toonika-kadenssilla. Kuten sanoit, tuolla linjalla ilmeisesti voi tehdä kaiken laista vieläkin, ja olen kyllä tehnytkin. Tämä aika on sikäli aika hyvä, että kaikki keinovarat, myös atonaalisuus, ovat yhtä aikaa käytettävissä, ja riippuu vain kappaleen hengestä missä suhteessa keitos mitäkin sisältää.