Ollaan siis Alvar Aallon kaupungissa, ja Aallon monumentaalisella kampusalueella. Se merkitsi jatkuvaa arkkitehtuuriturismin virtaa, ja usein itse mestarikin oli paikalla. Mutta ei huolta, talossa oli myös paikallinen kuuluisuus, pienikasvuinen pedelli, joka oli tarkoin kuunnellut Aallon ja muiden selvityksiä, ja "korvasi" joskus arkkitehdin omalla jäljittelemättömällä tavallaan.
Akateemikko poistuu talosta, ja melkein kuvastakin. (Kaikki tämän jutun kuvat: Kari Rydman).Aallon kuuluisa koetalo sijaitsee lähistöllä Muuratsalossa, ja sinne tehtiin myös retkiä. Seuraavassa kuvassa odottavat moottoriveneeseen nousua mm. taiddehistorian professorini Helsingistä Lars Pettersson oikealla, ja Päivö Oksalan poika Teivas, itsekin pian antiikin ja muunkin kirjallisuuden erikoistuntija, suomentaja ja professori.
Seuraavassa kuvassa Aalto on kotipihallaan, ja häntä seuraa "Suomen Ateenan" patriootti ja patronus Päivö Oksala.
Aallon arkkitehtuurin kanssa olin tekemisissä kaiken aikaa muutenkin. Sen klassisuus, ylevyys, mutta myös viihtyisä kodikkuus teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, enkä ole koskaan kyennyt ymmärtämään sitä suoranaista asenteellista vihaa, jota jo tuolloin, ja varsinkin Aallon kuoleman jälkeen hänen töitään kohtaan on osoitettu. - Mutta kun Jyväskylässä oltiin, piti tietysti myös käydä ihailemassa Säynätsalon kunnantaloa, josta otin minäkin suunnilleen samanlaisen kuvan kuin kaikki muutkin yleensä ottavat:
Täytyy heti ilmoittautua joukkoon, joka ei suuremmin diggaa Aaltoa. En lähes käyttökelvottomia maljakoita enkä huonosti käyttökelpoista konserttisalia, en Enson pääkonttoria, en...
VastaaPoistaMikä ei toimi tai sovi paikkaansa, ei ole hyvä. Pidän muutenkin enemmän klassisesta arkkitehtuurista kuin modernista.
Sydän nostalgisesti sykähti Jyväskylän muinaisen venelaiturin valokuvasta. Vanhat Jyväskylä-aiheiset kuvat kiinnostaisivat muutenkin kuin Aaltoon liittyen.
VastaaPoistaJoitakin vanhoja näkymiä on vielä tulossa. Harmittaa etten kuvannut kaupunkia enempää, sillä se oli 50-luvulla aivan toisen näköinen kuin nyt...
VastaaPoistaHintze kirjoitti musiikkiarvosteluja Jyväskylän Sanomiin:
VastaaPoista- Kapellimestarin työ oli kuin hyttysten hätistelyä.
Olin juuri kirjoittanut v.-64 keväällä, enkä mennytkään entiseen tapaan töihin kaupungin metsäosastolle kuusentaimien istutushommiin, vaan kesäyliopistoon englannin pro:ta yrittämään.
VastaaPoistaHumalluin (ilman kaljaakin) siitä akateemisen vapauden mausta Yliopiston kampuksella. Naiset olivat kauniita (liiankin, koska seurustelin jo tulevan vaimoni kanssa), imin mehiläisen lailla kaikkea sitä vapauden kepeyttä Aallon hengessä.
Tunnistinpa erään Kari Rydmanin iloitsemassa äänekkäässä ryhmässä Yliopiston aulan kahviossa, kunnes - taisit olla juuri sinä - tptesit suureen ääneen, että nyt pojat lähdetään ryyppäämään. Tai jotain sen tapaista, sanamuodosta en ole varma.
Voi, kun olisin päässyt mukaan. Sen sijaan menin yhden tytön kanssa Ilokiveen, joimme kaksi olutta, humalluin, ihastuin ja lähdin yksin kotiin. Hyppäsin vanhan kopperoni rattiin. Olin ajaa Norssia vastapäätä olevan talon seinään, kun tajusin juoneeni juuri olutta. Siihen aikaan rattijuoppoudesta joutui armotta Seutulaan kuokkimaan.
En kuitenkaan pysäyttänyt, vaan ajelin kieli keskellä suuta Tourukadulle.
Ilo loppui Utin parakkikasarmiin ja armeijan saappaiden nostattamiin pölypilviin kesän 1964 armottomissa helteissä.
Iisi