Palaan vielä kerran Suomen suurhiihtäjiin. Eräs tapa panna heitä arvojärjestykseen on laskea heidän saavuttamansa kultamitalit olympialaisissa, MM-kisoissa ja maailmancupissa. Cupin voittaminen merkitsee maailman parhaan hiihtäjän asemaa sinä vuonna, ja on mielestäni täysin verrattavissa olympia- tai MM-kultiin. Olympiamitalin saavuttaminen tai saavuttamatta jättäminen on paljolti myös tilapäisten tekijöiden varassa. Joka neljäs vuosi pidettävien kisojen aikaan saattaa esimerkiksi tilapäinen sairastuminen tuhota paljon.
Muiden mitali- ja pistesijojen mukaan otto antaisi paljon detaljoidumman kuvan asioista, mutta lähdetään nyt tästä asetelmasta. Sodanjälkeisen maastohiihtomme menestyksekkäimmät hiihtäjän ovat tämän laskutavan mukaan olleet Marja-Liisa Hämäläinen (3 olympiakultaa, yksi MM-kulta ja kaksi MC-voittoa) ja Marjo Matikainen (1 olympiakulta, kaksi MM-kultaa ja 3 MC-voittoa), molemmilla siis 6 "pistettä".
Kolmannelle sijalle pääsee Mika Myllylä (1, 4, 0), eli 5 pistettä. Neljännen sijan jakavat 4 pisteellä Veikko Hakulinen (2, 2, 0), Eero Mäntyranta (2, 2, 0) ja Virpi Kuitunen (0, 2, 2). Kuitunen voitti kerran myös sprintticupin, mutta sen pisteet ilmeisesti laskettiin mukaan kokonaiskilpailuun.
Pistesijojen ulkopuolelle jäävät Kalevi Hämäläinen (1, 2, 0) kolmella pisteellä, Juha Mieto (0, 0, 2) ja Helena Takalo (1, 1, 0) kahdella pisteellä, sekä Marjut Lukkarinen (1, 0, 0), Pirjo Manninen (0, 1, 0) ja Aino-Kaisa Saarinen (0, 1, 0) yhdellä pisteellä. Esimerkiksi "äitee" Rantanen ei pääse listalle ollenkaan.
Nettitrollaajien innokkaasti mollaama Virpi Kuitunen on näillä tuloksillaan siis sodanjälkeisen Suomen neljänneksi paras maastohiihtäjä, yhdessä Hakulisen ja Mäntyrannan kanssa. Ei hullumpi suoritus naiselta, jolta uran kaksi tärkeää vuotta meni hukkaan.
Tämän postauksen kohdalla pidän kommenttien hyväksymisen riman poikkeuksellisen korkealla.
Tämän kirjoittamisen jälkeen löysin tämän videon, jossa Virpi Kuitunen hyvin rationaalisesti ja syvällisesti kertoo minkälaista on luopuminen:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=vtLmJMfKorE
Kannattaa katsoa.
Nimimerkki catulux, vaikka minuakin harmittaa median tekopyhä moralismi, tässä jutussa ei käsitelty vuoden 2001 tapahtumia, joten minulla ei ole mitään syytä julkaista vastinettasi.
VastaaPoistaTuo on aika epäreilu pisteytysjärjestelmä, koska maailmancupeja ei järjestetty ennen 70-luvun puoltaväliä, ja naisille niitä alettiin järjestää muistaakseni vasta joskus 80-luvulla (?). Eli vanhempi hiihtäjäkaarti ei mitenkään voi saada niista pisteitä.
VastaaPoistaSitä paitsi MM-kisoja on nykyään enemmän kuin tarpeeksi eli joka toinen vuosi aiemman joka neljäs vuosi toistuvan kierron sijasta, jolloin mitalien saavuttamismahdollisuuksia on kaksi kertaa enemmän kuin aiemmin. Ja myös itse lajeja on huomattavasti enemmän kuin nykyän, joten itse asiassa mitalisaaiin mahdollisuus on reilusti suurempi tänä päivänä. Tätä kautta myös MM-mitalien arvostuksesta voidaan olla monta mieltä.
Maailmancupin voitto on kova saavutus, mutta arvokisavuosina on tavallista, että kaikki eivät satsaa siihen täysillä, vaan keskittyvät itse kisoihin.
Epäreiluhan se on, mutta epäreiluahan on kaikki urheilijoiden vertailu. Tämä juttu lähti liikkeelle sinun nimimerkkikaimasi väitteestä, että Virpi Kuitunen ei olisi mikään suurhiihtäjä. Minusta hän oli Lahden jälkeisen ajan ainoa suomalainen suurhiihtäjä. Toivottavasti heitä on tulossa lisää, ja Saarinenhan on jo sillä tiellä.
VastaaPoista