perjantai 1. kesäkuuta 2012

Vaikuttavaa arkkitehtuuria 2: Berninin työt Roomassa

Alla on kuva joka sisältää aivan riittävästi aasinsiltoja edelliseen juttuun. Keskellä näkyvän avenuen päässä sen vasemmalla puolella on pyöreä tiilinen rakennus, Rooman kolkko ja kuuluisa Enkelilinna. Sen katolta hyppää oopperan Tosca varmaan kuolemaansa, ei toki ihan Tiberiin asti, kun joki ei sentään ole niin lähellä linnaa kuin ranskalainen käsikirjoittaja arveli. Mutta vielä 1700 vuotta sitten tuo rakennus oli kuin valtava kermakakku, kauttaaltaan marmorin peittämä ja täynnä marmoripatsaita. Se oli nimittäin keisari Hadrianuksen mausoleumi.

Etualalla taas on eräänlainen jatke Rooman keisariforumeille, mutta puolitoista tuhatta vuotta myöhempään, barokkiseen malliin. Ja aivan etualalla taas on samaa Pietarinkirkon kattoa jota nähtiin piilokuvassa aikaisemmin. Minulla olisi tästä parempi kuva, mutta se on joutunut jotenkin erilleen enkä vielä ole sitä löytänyt. Turvaudun siis Wikimedia Commonsiin:


Tuonne nelinkertaisen pylväikön ympäröimälle torille menemme nyt, ja päivän tähti on Rooman suuri varhaisen barokin yleisnero, arkkitehti, kuvanveistäjä, maalari ja teatterinkin alalla kunnostautunut Gianlorenzo Bernini. Hän sai tehtäväkseen somistaa paavin kaupunkia kaikin mahdollisin tavoin, ja saattaa kristikunnan pyhin kirkko lopulliseen loistoonsa. Michelangelon keskeiskirkon ja sen kupolin, sekä Madernon komean pitkälaivan ja fasaadin eteen rakentui ovaali tori, jonka keskelle ikäänkuin naulaksi siirrettiin jo keisariaikana Vatikaanissa seissyt ikivanha egyptiläinen obeliski.

Luulisi, että vallan symboli olisi kova, mahtipontinen ja kylmä. Mutta se ei ole. Kuten huonosta kuvastani näkee, Gianicolo-kukkulan laidan pinjat näkyvät kolonnadin takana. Pylväät tuntuvat pehmeiltä, ja sulkevat ihmisen ikäänkuin syliinsä.


Kun Bernini rakensi nuo pylväsrivistönsä, alueen edessä levisi vanha keskiaikainen Borgo, labyrinttimainen kaupunginosa. Jos siitä äkkiä lipsahti jonkun kulman kautta ulos, niin häikäistyi - siinä levisi äkkiä koko Pyhän Pietarin istuimen ihanuus ylimaallisena. Tänään torilta kulkee leveä avenue Tiberin rantaan, ja se rikkoo jäykkyydellään ja mahdillaan kyllä paljon siitä mitä Bernini teki.


Kun kävelee pylväitten välissä, ne ikäänkuin johdattelevat kulkijaa jonnekin. Kaiken aikaa aukenee ja sulkeutuu pikku viipaleita ympäröivästä maailmasta, mutta jotain samaa tässä kolonnadissa on kuin metsässä harjun laella.

Panen tähän loppuun kuvan eräästä Berninin kuuluisimmasta veistoksesta. Tuollaisen kuvaaminen on erittäin vaikeaa. Valot ja varjot vaihtelevat pienestäkin katseen liikkeestä, ja veistoksen ylimaallinen sulous käy ilmi vain sellaiselle joka itse on sen lähellä, liikkuu, katselee, ja antaa veistokseen kätkettyjen liikeratojen viedä itseään omien lakiensa mukaan. Pyhän Teresan hurmiosta tarttuu katsojaankin silloin häivähdyksenomainen varjo.


3 kommenttia:

  1. No kommentittini on tyhjää täynnä. Sinä (vaiko sanoa Te) oltte asiaa tehnyt sen verran, että olen itse tyhjää täynnä.
    Olen kiitollinen Sinun blogistasi. Joskus saa lukea jotain järkevääkin.
    Sinun Jukka Lehto (jukka.lehto@hotmail.fi )

    VastaaPoista
  2. Oletko nähnyt/Onko Sinulla tv-ohjelma Berninin Pyhästä Teresasta - saat sen DVD:llä, jos puuttuupi... On hiano! - 3rd Cousin from South

    VastaaPoista
  3. Dear 3rd Cousin, minulla ei ole sitä enkä ole nähnytkään. Olisi tosi mukava jos pystyisit kopsaamaan sen minulle!

    VastaaPoista