torstai 10. helmikuuta 2011

Vanhuudesta

Vanhuus on tila, jossa ihmisen ruumilliset ja henkiset voimat alkavat heikentyä. Se johtaa lopulta kuolemaan. [...]
Nykyihmiselle vanheneminen on yhä enemmän rasite. Koulutusyhteiskunnassa ihmisten oletetaan elävän pitkään ja pysyvän toimintakykyisinä, jotta he voisivat hyödyntää mahdollisimman hyvin kymmeniä vuosia kestänyttä koulutustaan.

Wikipedia

Wiki on väärässä. Ruumiilliset ja henkiset voimat alkavat heikentyä jo alle kolmikymppisenä. Keski-ikäinen on ihminen silloin, noin 35 - 60 vuoden ikäisenä, kun hän alkaa tämän heikentymisen huomata. Aiheesta kirjoitti hyvin eräs bloggerituttavani, ja yritin lohduttaa häntä edessä olevan ihanamman ajan odotuksella.

Nuoruus on itse asiassa varsin onnetonta aikaa. Mitä ihminen tekee säihkyvällä älyllä, jos sitä ei ohjaa kokemus ja viisaus? Tyhmyyksiä. Suuri osa nuoruuden energiasta kuluu hormonitoiminnan pyörremyrskyistä joten kuten selviämiseen. Kun peräsimessä ei ole kokemusta eikä viisautta, mikä on tulos? Lähestulkoon katastrofi.

Keski-ikäisenä alkaa huomata, että fiksuus ja fitness alkavat hiljakseen hiipua. Syntyy keski-iän kriisi sekä älyn että hormonitoiminnan suunnalla, ja samalla epämääräisesti vahvistuva tunne siitä että on menettämässä muutakin kuin fiksuutta ja fitnessiä, nimittäin aikaa. Ihminen saattaa ensimmäisen kerran kokea melankolisia tunteita.

Mutta kun vanhuus on tullut, vanha Aatami tuolla sisällä vähitellen lakannut osoittamasta elonmerkkejä, pilvet haihtuvat taivaalta joka hehkuu mittaamattoman sinisenä tai ruskonpunaisena. Muka menetetyn sijaan on tullut jotain uutta. Viisaudelle riittää käyttövoimaksi fiksuuden rippeet ja kokemuksien täyttämä muistilaari. Köpöttämiseen riittää pelkkä fitnessin muisto. Hormoniorkaanien laannuttua toiseen sukupuoleen voi yllättäen suhtautua pelkkänä ihmisenä - mikä autuaallinen oivallus!

Täytän pian 75 vuotta, mikä monelle esi-isälleni olisi ollut tavoittamaton haave. Toisaalta minulla on matkaa miesten nykyiseen keskimääräiseen elinikään vain alun toista vuotta. Ylipainoisena piipunpolttajana on tietysti hyvä jos ehdin siihenkään. Kaikki todennäköisyys puhuu sen puolesta että kykenen täysipainoiseen työntekoon enää vain vähän aikaa. Tämähän on puhdasta realismia, mutta menepäs sanomaan se julkisesti... Heti alkaa hyssyttely, ehkä jopa suoranainen loukkaantunut syyttely. Vanhuus on tabu, häpeällinen, vältettävä puheenaihe.

Kun vanhuksena on sisäistänyt tämän väistämättömän realismin, ja on päätynyt ottamaan iän mukanaan tuomat hankaluudet ja harmit annettuina, vaihtoehdottomina, vanhuus näyttää suorastaan epätodellisen auvoisalta ajalta. Myös tämänkaltaisten epäkorrektien lausumien esittäminen on vanhukselle jo melko vaaratonta. Nehän voidaan hyväntahtoisesti tykölukea pelkän vanhuuden tiliin, vanhuksen vaarattomiksi höperehtimisiksi. Rousseau valitti aivan turhaan, että on kovin epistä, että sitten kun alkaa ymmärtämään asioita, pitääkin jo kuolla. Ei se ole epistä, tähän on tähdätty jo syntymästä lähtien...

Oli kerran aika, jolloin Eino Leino saattoi kirjoittaa satiiria suomalaisista:

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset,
ja nuori mies on valmis hautaan jo.

(Lapin kesä)

Tänään tuo satiiri olisi mahdoton. Se kerrottaisiin uusin, terveydenhoitolain ja -asetusten ja -suositusten virallisin sanoin, jotka eivät satiiria siedä, vaikka itsessään satiiria ovatkin.

Huomaan, että minun on tehtävä eräs tarkennus tähän tekstiin. Vaikka vanheneminen on vienyt mennessään monia asioita, kolme asiaa ei katoa. Ne ovat ἀγάπη, ἔρως ja φιλία. Viisaus on puhaltanut höyryt niiden ympäriltä, ja nyt ne säihkyvät entistäkin kirkkaampina.

24 kommenttia:

  1. Nyt on ihan pakko nokittaa Tolkienilla:

    Ei kaikki kultainen kiiltävä lie
    ei vaeltaja eksy jokainen,
    ei vahvalta vanhuus voimia vie
    syviin juuriin ei ulotu pakkanen.

    Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
    valo varjoista syttyvä on;
    terä miekan murtunut yhteen saa,
    ja kruunataan kruunuton.

    VastaaPoista
  2. Mutta miten sen vanhenemisen oikeasti huomaa, muuten kuin kakussa liisääntyvistä kynttilöistä? Kynttilän valossa ei näy hymyn vuosissa teettämät juonteet. Muistan nimeni, osaan kotiin ilman saattajaa ja kauppareissuille en ole vielä koskaan listaa kirjoittanut. Täydessä bussissa/raitiovaunussa ei ole kukaan vielä luovuttanut paikkaansa.
    Pojantytärtäni siteeraten: "Mummin on hieman vanha, mutta ihan ok."

    'Sivummalta seuraaja'

    VastaaPoista
  3. Noin se Kari menee.

    Suhtaudun nykyään suurella tunteella niihin oivalluksiin, joita isäni joskus vahvistaa olemassa olevan, kunhan minä ne ensin olen huomannut ja varovaisesti hänelle tietoon tuonut.

    Eräs ihmettelyn aihe meillä on nuorten leijonien päätöksenteko- huteruus taloudessa ja politiikassa. Siitä näyttäisi olevan monen moisia seurauksia sekä yksilölle, että yhteisölle.

    Isäni, ja minäkin nyt myötäillen, olemme sitä mieltä, että kunhan nyt eivät sotaa saa aikaiseksi, niin muun kanssa kyllä pärjätään.

    Olen samaa mieltä hormonaalissta myrskystä ja nuorten miesten arvaamattomuudesta. Juuri nyt sitä voi seurata Egyptissä ja kohta koko lähi-idässä. Nuoruudessa on voimavaroja uudistusten moottoriksi, kapinallisuus on kehityksen edellytys, mutta vastaavasti, nuoruus ja varhaisaikuisuus tulee rakentaa niin, että siellä on myös hallittuja pettymyksiä.

    Silloin otetaan riskejä, joista selvitään siksi, että pahimmassakin tapauksessa on aikaa jäljellä.

    Nyt me vanhemmat seniorit otamme riskejä siksi, että fluidin älykkyyden tilalle on tullut kristallisoitunutta älykkyyttä. Kokemus kertoo meille sen, ketä naista voi käydä tansseissa pokkaamassa. Kokemus kertoo myös meille sen, ketä ei ehkä kannata hakea, mutta samalla se kokemus kuiskuttaa korvaamme, että tokko siinä nyt kuitenkaan oikein huonosti käy, jos pakit tulee.

    Kuolemaa pahempaa ne ei meille voi tarjota, ja sen kanssa kyllä pärjätään. ( alik. Lehto)

    Ajatus jää vielä vähän kesken. Jatkan ehkä huomenna vielä aiheesta. Ammennettavaa on paljon.

    Hyvin sinäkin kirjoitit

    VastaaPoista
  4. Kiitos tekstistä ja erityiskiitos lopun tarkennuksesta , siitä että siellä olivat mukana ne kaikki kolme , se keskimmäinenkin.

    Erittäin lohdullinen tieto tällaiselle varhaiskeski-ikää lähestyvälle myöhäisteinille.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Pelkäänpä että se aika jo on ohitse kun paikkoja mummuille
    tarjotaan... :(

    Tillman:Ihan oikein puhut. Mitä Afrikkaan ja Lähi-Itään tulee, pelkään kyllä että rautarengas Euroopan ympäri tiivistyy tiivistymistään. Sinä yhdistit sen hormoonimyrskyihin, ja varmaan olet oikeassakin. Siellähän ikäpyramidi on ihan toisin päin kuin meillä, nuorta väkeä liikehtii levottomana... Ennen aikaan se merkitsi melkein automaattisesti sotaa...

    VastaaPoista
  6. Anonyymi 2: Minnekäs ne katoaisivat ne kolme? Paavalin mukaan niillä on haudankin taakse ulottuva taipumus... :)

    VastaaPoista
  7. KR: kiitos tuosta. Mielestani 'vanhuuden tila' alkaa kylla yhteiskunnassa monen kohdalla kun he viela ovat keski-ikaisia; ajattelin itse lukeutua keski-ikaisiin, mutta minua ei 'koulutusyhteiskunta' ole kuitenkaan tarvinnut 'hyodyntamaan koulutustani' moniin vuosiin [joten Wiki on erehtynyt, kuten sanoit]; viimeksi kun kyselin, tarvittaisiinko, sanoi haastattelija - holmo nuorehko mies - etta voisin olla hanen aitinsa. Se lipsahti hanelta vaikka olikin 'saihkyva-alyinen.'
    Siina olet oikeassa, etta nuoruus voi olla holmoyden aikaa - itsellani oli - josta en ymmartanyt hitustakaan. En edes tieda mita toimittaessa se [nuoruus]kului. Olisi pitanyt pitaa kirjaa. Viisaus, jos sita on, on alkanut vasta nyt nostaa paataan; melankolia on jo. Holmoydet nuorena, holmoydet keski-ikaisena, ja tulossa lopulta kaihit, korkea verenpaine, muistikatkot ja nivelvaivat. Ja Eino Leinon sakeita en pida satiirina, ne kuvaavat asiantilaa Suomessa, missa kaikki kukkii nopeasti.

    Mukavia kommentteja on tullut tuohon kirjoitukseen. 'Sivummalta seuraava' kirjoitti, ettei paikkaa ratikassa kukaan ole 'mummille' viela tarjonnut. Niin se menee. Me ollaan niin egalitaarisia, etta mumminkin odotetaan kajauttavan kasilaukulla, etta menee viesti perille.

    Toivotan 'agapea', 'erosta', seka 'filiaa' merkkipaivaksi ja siita eteenpain; niitahan minakin.

    VastaaPoista
  8. Se vaan ihmetyttää, että entisistä kavereista on tullut niin vanhoja - ihan tuosta vain, huomaamatta. Eikä niille ilkeä edes sanoa. Edes naisille. Kun sentään itsellä ei ole sitä ensimmäistä ryppyä.
    Sen kunniaksi otan toisenkin ryypyn, kun vain muistaisin sen piilon.

    Iisi

    VastaaPoista
  9. Pakko sanoa aamen tähän.

    Ei tarvitse kuin omaa tähänastistaan muistella. Minä tiesin 20-25- vuotiaana kaiken kaikesta, ja hoidin itseni tyhmyyksissäni ja kokemattomuuksissani lähes 20 vuodeksi velkahelvettiin, josta selvisin vasta 47-vuotiaana.

    Kun vielä parikinkymmentä vuotta saisi, niin hvyä olisi, pääsisi kokemaan ne mittaamattoman siniset ja ruskonpunaiset hehkut...

    VastaaPoista
  10. Kariseni, ihminen on sen ikäinen kuin itse tuntee. Nuorena oli villi ja vapaa, mieli kuohahteli, nyt on "numeroissa vanha", mutta olo on kuitenkin hyvä. On kokemusta elämästä ja on oikeus nauttia siitä. Kipujen kanssa täytyy oppia elämään ja jättämään ne taka-alalle.

    VastaaPoista
  11. En malta olla kirjoittamatta kommentoijalle 'IISI', että samaa olen minäkin ihmetellyt - kulkiessani päät kyllä vielä kääntyilevät, mutta ovat niin kamalan vanhoja!
    Paras oli kesällä, kun kuljin hiukset poninhännällä ja kuulin jonkun juoksevan takanani. Kohdalle tultuani nuori mies pysähtyi, katsoi selvästikin ihmeissään ja virkkasi:"Anteeksi, anteeksi, rouva!"

    'Sivummalta seuraaja'

    VastaaPoista
  12. Tunnustan, että hekottelin sekä kirjoituksen että kommenttien parissa. Just eikä melkein. Liekö iän mukana huumorintaju huonontunut vai parantunut, kun ensimmäinen purskahdus tuli jo Wikistä: "Se johtaa lopulta kuolemaan."

    Onkohan vanhuuden pelko osaksi sitä, että pelätään noiden kolmen kohdan katoamista...

    VastaaPoista
  13. mm, minuakin se nauratti, mutta ajattelin että jos vielä siitä jotain irvailen, pointti menee hukkaan. Mutta niinhän se on, että jokainen tänne syntyvä joutuu hyväksymään sen sopimuksen jossa sanotaan: "Elämä, ja vain elämä johtaa vääjäämättä kuolemaan". Me ollaan mm kaikki hengenvaarassa! Miten turvayhteiskunta tämän kohtuuttoman vaaran hoitaisi?

    VastaaPoista
  14. KR

    Mutta älkäämme huoliko tahikka huolestuko älkäämmekä kuolemaa kaihtako, koska Vainio kyllä suree puolestamme.

    VastaaPoista
  15. hikkaj, itse eilen kerroit ettei Vainioon ole luottaminen! Ei ole vielä surrut Purtsia eikä Rosenqvistia eikä Jomppaa... :D

    VastaaPoista
  16. KR

    entäs kun tänään vielä listaan tuli BO!

    Vaihdammeko valtakunnallista surijaa?

    ps löytyisiköhän entisistä lyseolaisista joutavaa--- Rimpiläinen jne

    VastaaPoista
  17. Minä suren kyllä Bota, mutta en kerro siitä lehdille. En vaikka työskentelin jo nuorena ylioppilaana hänen alaisenaan Helsingin kaupunginkirjaston ruotsinkielisellä osastolla, ja vaikka myöhemmin teimme jonkinkin verran yhteistyötä...

    VastaaPoista
  18. Suuren runoilijan muistolle:

    "Kaikki koskettaa häntä tänä
    pian tulevana päivänä.
    Joka asia koskettaa, vaikka surullakin.
    Jokainen kirjoitus on osa häntä itseään.
    Hän näkee miten oven ali loistaa
    eräs lapsuus. Hän kävelee valoon.
    Kaikki tulee nyt häntä kohti.
    Hän tietää että edessä on jäähyväiset,
    merituulen tuoksu, rakkaan katse.
    Hän koskettaa kaikkea, jättää kaiken."

    (Runo on Bo Carpelanin Diktamina -kokoelmasta vuodelta 2004)

    VastaaPoista
  19. Mikään ei ole surullisempaa kuin kasvaa vastoin tahtoaan aikuiseksi nelivuotiaana ja olla viisas jo nuorena. Sellaisista ihmisistä kasvaa samanlaisia tylsikkejä kuin ruukinmatruunasta.

    Ruukinmatruuna tietää yhden ikäisensä ihmisen, jolla on viisaus kolmella nopalla heitettynä 18 (siis roolipelitermein). Se on tragedia.

    VastaaPoista
  20. Kiitos Anonyymi tuosta Bon runosta. Se on tavattoman kaunis.

    Rautarouva: 18 pisteen viisaus on jo zeniläistä: Ei tiedä mitään, ei kuule mitään, ei puhu mitään, ei ajattele mitään...

    VastaaPoista
  21. IM sanoi: Mikään ei ole surullisempaa kuin kasvaa vastoin tahtoaan aikuiseksi nelivuotiaana ja olla viisas jo nuorena.


    heikommalla psyykellä varustetusta kasvaisi tuollaisessa tapauksessa melko kypsä vihannes. kovin traagiset elämänkokemukset kun saattaa ottaa järjen päälle...

    VastaaPoista
  22. Olipa hieno kirjoitus, kiitos.

    Olin kerran kuuntelemassa lääkäriä, joka puhui ikääntyvien miesten vaivoista. Joku kauhisteli sitä, jos eturauhasleikkauksen yhteydessä meneekin halut ja himot samalla. Lääkäri lohdutti, että ei se mitään, eipä niitä sitten enää kaipaakaan. On vain ihan mukava olla. On lopultakin täysin vapaa.

    -osku

    VastaaPoista
  23. Mutta vanhuus on kuolemattomuutta, jos kerran nuorukaiselle kuolla kuuluu. Vai onko se sittenkin meidän keski-iässä kituvien osa?

    VastaaPoista
  24. Teemaan liittyen sallinet, KR, mun lahettaa tassa romantikoille ja melankolian torjumiseen tallaisen patkan, jonka kokonainen paketti - CA, teema ja esitystapa - minut saa varajamaan; toivoakseni myos Oskun - vai tyytyiko han laakarin lohdutukseen?

    http://www.youtube.com/watch?v=L7qyMBDDjvU

    VastaaPoista