tiistai 1. maaliskuuta 2011

Muuan keskustelu

"Kuule, me haluaisimme että tulet esiintymään meille!"
"Ikävä kyllä en enää esiinny."
"Mutta meillä niin ihaillaan sinua, suorastaan jumaloidaan! Tekisit ihmiset onnellisiksi jos tulisit!"
"Olen kovin pahoillani, mutta..."
"Kuule, minä syötän ja juotan sinut parhaassa ravintolassa!"
"No kun en ollenkaan juo, ja..."
"Kuules nyt, ei se rahasta ole kiinni!"
"Ei minullakaan, mutta kun en myy epäkuranttia tavaraa."
"Meille kelpaa huonompikin. Sano vain hintas!"
"Minulle ei epäkurantti riitä. En enää kykene esiintymään kelvollisesti."
"Ihmiset tulevat olemaan pettyneitä ja vihaisia. Mikä s-na sä oikein luulet olevas?"
"Ihminen joka ei tuommoisten puheiden jälkeen tulisi muutenkaan teille esiintymään."
"Haista sinä v-ttu!"
(Mahdollinen tönäisy).



Tämän keskustelun olen erilaisin muunnelmin käynyt kymmeniä kertoja. Viimeksi nyt perjantaina. Jotkut ihmiset ovat tottuneet komentamaan, mielistelemään, lahjomaan ja uhkailemaan, ja ilmeisesti riittävän moni on mennyt halpaan. Heikoimmat jo mielistelyn jälkeen, neuvotteluasemaltaan alakynnessä olevat viimeistään uhkailujen jälkeen.

Määräilemään tottunut johtavan luokan mies ei kestä tappiota. Hän on tottelemattoman edessä kuin Ceausescu valtansa viimeisellä hetkellä palatsinsa parvekkeella. Ei usko korviaan.

Sillä erolla, että Ceausescu tapettiin. Mahtimies jatkaa sen sijaan porskuttamistaan. Miten tässä dynaamisessa komentotaloudessa mahtimiehet saisi uskomaan, ettei moinen päsmäröinti pitkän päälle kannata? Ei mitenkään, sillä päsmäröinti kannattaa aina. Ikuisesti ja kvartaalista toiseen.

8 kommenttia:

  1. Fiksu keskustelu kuuluisi kai jotenkin näin:
    - Me niin haluaisimme, että tulisit meille esiintymään!
    - Ikävä kyllä en esiinny enää.
    - No, sinä tiedät sen itse parhaiten. Toivotan sinulle hyvää jatkoa.
    - Kiitos samoin sinulle, kuulemiin.
    - Kuulemiin.

    Tapahtuuko tällaista?

    VastaaPoista
  2. Ihannekeskustelu?:
    - Me niin haluaisimme, että tulisit meille esiintymään.
    - Ikävä kyllä en esiinny enää.
    - Jos olette tuollainen, niin emme kyllä kysy toista kertaa...

    VastaaPoista
  3. KR

    Omalla Kauppalehti-lammikollanihan tuon näkee päivittäin ja lisäksi siihen liittyvän huumorintajuttomuuden: tuontapaisen päsmäroinnin ja pastaroinnin - ja varttaalista toiseen! :(

    VastaaPoista
  4. SEW: Tuossa on se vaara että sanoo tuohon loppuun että "no jos vielä tämän yhden kerran"... Mutta EN enää sano, en suostu enää pomojen näyttelyesineeksi! :(

    Hikkajii, jätit vissiin vaatimattomasti mainitsematta oman kuntasi mininapoleonit...

    VastaaPoista
  5. Ei kukaan kinuaisi ellei se tehoaisi riittävän usein.

    VastaaPoista
  6. Hehe... lukiessa yhtä aikaa sekä nauratti että v***tti...

    Monella lailla tuttu tilanne. Fiksu tilaaja kysyy "teetkö vielä tällaisi keikkoja?" Onneksi näitäkin löytyy.

    Vaimo jatkuvasti tolkuttaa, että kyllä mullakin on oikeus vapaapäiviin. Kaikki vaan ei tätä ymmärrä. Loukkaannutaan, jos et oo valmis myymään (mieluummin pilkkahintaan) viimeistäkin vapaapäivääsi.

    Aikoinaan valehtelin Juhannuksen, Joulun ja uudenvuoden olevan myytynä, kun en jaksanut sitä suostuttelua..."saat syödä mahas ja juoda pääs täyteen. Ota perhe mukaan..." Olisko hän itse töissä Juhannuksena, jos sais ottaa perheen mukaan?

    Niijja ryyppykaverini valitsen toistaiseksi ihan itse..

    Hino kirjoitus, Kari!

    Jussi

    VastaaPoista
  7. Harmi, kun et enää esiinny, olethan kirjoittanut maailman kauneimman rakkauslaulun "Kaunein uni". Toisaalta eipä pikkutakin taskut tartu pyörätuolien tohloihinkaan.

    Terveisin tohlo Kaustisen soittosalista.

    VastaaPoista