Montezuma, Fredrik Suuri ja C.H.Graun

Edellisen blogin kirvoittamassa keskustelussa tuli esiin kysymys hyvästä taiteesta, joka ei ole päässyt esiin tai kestänyt aikaa. Sellaista on tavattoman paljon. Voi esimerkiksi tapahtua, että keskinkertaisen tai b-luokan maineen saanut tekijä on onnistunut luomaan jonkun tai joitakin täydellisesti onnistuneita teoksia, jotka kuitenkin sitten ovat jääneet varjoon. Tunnettuahan on, että superkuuluisuuden riman ylittäneiden taiteilijoiden kaikki työt mielletään mestarillisiksi, vaikka siihen ei olisi mitään tosiasiallista syytä. Jokainen Schjerfbeckin maalaus ei ole kosminen ihme, jokainen Mozartin sävellys ei ole sydäntä särkevän taivaallinen.

Ero ykkös- ja kakkosluokan taiteilijoiden välillä on joskus hiuksenhieno. Suurimmilla mestareilla on täydellisiä onnistumisia ehkä hiukkasen enemmän kuin heidän varjoonsa jääneillä. Ja sitten tulevat ne, myös hyvät taiteilijat, jotka ovat onnistuneet puristamaan yhden timantin tai kaksi. Myös heidän parhaita teoksiaan on hyvä tarkastella, sillä ne toimivat myös sopivana vertauskohtana niiden "suurten" töille.

Esittelen tässä yhden timantin säveltäjältä, joka suuren yleisön silmissä on vajonnut tuntemattomuuteen, mutta joka ammattipiireissä on saanut osakseen kasvavaa huomiota. Hän on Preussin kuninkaan Fredrik Suuren hovisäveltäjä Carl Heinrich Graun. Tammikuussa 1755 esitettiin Berliinin hoviteatterissa ensi kerran hänen oopperansa Montezuma. Se kertoo azteekkien viimeisestä kuninkaasta, joka kuoli Cortesin raa'an hyökkäyksen jälkeisen sekasorron aikana 1520. Näin oli myös oopperoissa otettu askel ulos antiikin aiheista, ja menty jopa tarunomaiselle uudelle mantereelle.

Libreton oli kirjoittanut itse Fredrik II ranskaksi, mutta se käännettiin nopeasti italiaksi. Kuningas oli merkittävän hyvä kirjailija, säveltäjä ja huilunsoittaja, jonka taiteellis-sivistykselliset harrastukset saivat sittemmin väistyä sotien myötä. Ehkäpä vihollisten ympäröimä kuningas tunsi myötätuntoa tappion kärsinyttä kollegaa kohtaan. Tämän oopperan musiikki on yleisesti ottaen varsin tavanomaista, mutta 3. näytöksen muutenkin hienossa alussa Montezuma on teljettynä vankilaan, ja laulaa siellä (mezzosopraanollaan !) taivaallisen kauniin ja tuskaisen arioson kovasta kohtalostaan.
Tuon oopperan musiikkia on levytetty jonkin verran, ja kokonaislevytys valmistui Amerikassa muutama vuosi sitten. Intensiivinen, hyvin ekspressiivinen melodia on jäänyt erääksi keskeisimmistä musiikkielämyksistäni. Valitettavasti en voi soitattaa tässä mitään "oikeaa" esitystä, vaan minun on tyytyminen nuottiohjelmani aika huonosti syntetisoimaan parafraasiin, jonka kirjoitin osaksi oppilasorkestereille tekemääni sarjaa "Miraculous ideas from the history of music". Sen voi kuunnella osoitteessa

http://web.me.com/karirydman/Sivusto/Opp.116-118.html

ja se edellyttänee QuickTimen asentamista koneelle. Mac- ja Windows-selaimet yleensä selviävät tuosta, Firefoxilla ja Linuxilla on havaittu joitakin vaikeuksia.

Oopperan nuotit voi ladata pdf-tiedostona netistä. Lauris Elms on se laulajatar jonka esitys minuun 80-luvulla niin kolahti. Fredrik Suuri soittaa Sanssoucissa.