Emme kuitenkaan renessanssin, barokin ja klassisismin yhteydessä puhu kertaustyyleistä, vaikka esimerkiksi arkkitehtuuri kulki pitkään samoja teitä kuin antiikin aikana. Oikeastaanhan gotiikka oli se ainoa uusi esteettinen innovaatio, jonka Eurooppa kehitti antiikin jälkeen. Seuraava olisi voinut olla jugend, mutta se jäi lyhytaikaiseksi maailmansodan tuhon ja teollisen massatuotannon alkamisen vuoksi.
Tulkitsisin 1800-luvun romanttisen taiteen taaksepäinkatsomisen vähän toisin kuin Michelange. Etelän matkailu alkoi jo 1800-luvun puolivälissä olla tavallista porvariston piirissä, ja Välimeren maisemat sisältävät antiikin vähän itsestään, enemmänkin kuin raunioiden takia. Esiintyipä taideteoksessa antiikin hahmoja tai ei, eteläinen sävy niissä oli aika lailla tulevaisuuteen tähtäävien unelmien mukaista. Ihan kuten nykyisellä rahvaalla joka kovin mielellään pitänee näkyvissä etelän- tai Thaimaanmatkojen kuvia. Tieteen, tekniikan ja vaurauden vuoksi 1800-luku katsoi vielä vahvasti eteenpäin, eikä surusta mitänä tietty...
Kaiken lisäksi 1800-luku rakensi voimansa ja kykynsä ansiosta valmiiksi vanhoja ylivoimaisilta tuntuneita unelmia, kuten Kölnin ja Milanon doomit.
Jatkan siis Alma-Tademan taulujen parissa. Her Eyes are with Her Thoughts (1897) on kuin porvarisrouvan toiveuni seuraavalta Välimerenmatkalta. Jälleen tuo ihana marmorin käsittely kiinnittää huomiota sommitelman ja kauniin mallin ohella.
Welcome Footsteps on kaikin puolin säädyllinen kuva, joka silti sisältää melkoisen eroottisen latauksen. Mitään väsynyttä todellisuuspakoa minun on vaikea tästäkään löytää:
Ja alkaneen kesän kunniaksi vielä yksi kuva, joka mielestäni on kauneimpia esimerkkejä hyvin suositusta aiheesta neito kukkakedolla. Yksinkertaisessa sommittelussa on yllättävän lennokasta voimaa ja dynaamisuutta, jos tällaisen aiheen yhteydessä sellaisesta voisi puhua: Spring in the Gardens of the Villa Borghese.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti