The Lady of Shalott - maalarien palvonnan mystinen kohde

Lordi Alfred Tennyson julkaisi vuonna 1848 keskiaikaisiin tarinoihin väljästi liittyvän runoelman The Lady of Shalott, josta tuli tavattoman suosittu myös prerafaeliittojen keskuudessa. Romanttinen, mystinen, vertauskuvallinen ja aika lailla selittämätön tarina kertoo joesta joka virtaa kohti monitornista Camelotia. Sen keskellä on Shalottin saari, jonka pienessä linnassa asuu noidan kiroama nainen. Häntä ei ole nähty, vaan hänestä ainoastaan kuiskaillaan. Kirouksen mukaisesti nainen joutuu loputtomasti kutomaan värikästä kuvakudosta, eikä saa katsella joenvarren tielle muuta kuin peilin kautta.

But in her web she still delights
To weave the mirror's magic sights,
For often through the silent nights
A funeral, with plumes and lights
And music, went to Camelot:
Or when the Moon was overhead,
Came two young lovers lately wed;
"I am half sick of shadows," said
The Lady of Shalott.

John Will. Waterhouse: I am half sick of shadows

Eräänä päivänä nainen näkee peilistään Sir Lancelotin ratsastavan kaikessa komeudessaan saaren ohi. Hän ei malta ajatella kiroustaan, vaan ryntää ikkunaan. Samassa peili hajoaa sirpaleiksi, ja kuvakudoksen langat sotkeutuvat. William Hunt teki siitä varsin merkillisen ja kiehtovan taulun, jossa umpibarokkisten ovaalimuotojen ja ahdistavan runsaiden kuvakudosten ja koristeiden keskellä monenväriset langat kietoutuvat naisen ympärille täydeksi sotkuksi. Kuvaa voisi analysoida loputtomiin, mutta mielestäni olennaisinta siinä on vertauskuvallinen taiteen ja reaalimaailman kohtalokas törmäys.

William Hunt: The Lady of Shalott

Nainen huomaa kirouksensa toteutuvan, pukeutuu valkoisiin, asettuu makuulle veneeseen johon on ensin kirjoittanut "The Lady of Shalott", ja antaa sen ajautua kohti Camelotia.

Waterhouse: The Lady of Shalott

Kun vene karahtaa rantaan, nainen on jo ihmisten kauhuksi kuollut.

Under tower and balcony,
By garden-wall and gallery,
A gleaming shape she floated by,
Dead-pale between the houses high,
Silent into Camelot.
Out upon the wharfs they came,
Knight and burgher, lord and dame,
And around the prow they read her name,
The Lady of Shalott.

Who is this? And what is here?
And in the lighted palace near
Died the sound of royal cheer;
And they crossed themselves for fear,
All the Knights at Camelot;
But Lancelot mused a little space
He said, "She has a lovely face;
God in his mercy lend her grace,
The Lady of Shalott."