Annan vielä toisen esimerkin Herra Tannhäuserin runoudesta, nyt satiirin ja huumorin puolelta. Tämä runo on Kieler Online-Editionin n:o 10 Mîn frowe, diu wil lonen mir. Viimekertainen runo oli saman sarjan n:o 11.
Olen suomennoksessa tiivistänyt kolmisäkeistöisen runon kaksisäkeistöiseksi, ja samoin olen hiukan typistänyt kertosäettä. Sensijaan olen pidentänyt säkeitä neljäiskuisista seitseniskuisiksi, ihan vain sen vuoksi että suomenkielen sanat mahtuisivat mukaan. Loppusointusysteemin olen pitänyt lähes sellaisenaan. Ja tässä on oman runoiluni vaatimaton tulos:
Mun hyvä herrattareni on tehnyt lupauksen
ett’ palkinnon voin saada jos vain häntä tottelen.
Vain pari pikku juttua mun tehtävä nyt ois,
ja sitten kaikki toiveeni hän täyttää kyllä vois.
Jos Reinin juoksun käännän minä Koblenzista pois,
niin kaikkeen mitä haluan hän suostuvainen ois!
Jos meren hiekkaa toisin hälle edes hippusen,
siis sieltä mihin illoin laskee päiväntähtönen,
ja ojentaisin taivaalta myös tähden loistavan,
niin sitten ilman muuta tekee mitä haluan!
Oi, oikein hyvä on
kun mulle palkinnon
hän antaa — en voi todellakaan olla onneton.
Hän hyvä mulle on, ja puhdas, tahraton!
Jos taivaalta kuun loisteen minä hälle hankkisin,
ja koko mailman ympäri nyt ojan kaivaisin,
ja linnun lailla lentäen myös visertelisin,
niin multa ei hän kieltäisi, mitä ikään toivoisin.
Ja Elben juoksun pysäyttää jos vielä viitsisin,
ja tulesta myös antaa hälle salamanterin,
ja sateen sekä pakkasen jos voisin pysäyttää,
ja kesän sekä ampiaiset tyystin hävittää,
niin mikään toivomukseni ei täyttymättä jää!
Näin suloinen ja ihana on emäntäni tää!
Oi, oikein hyvä on
kun mulle palkinnon
hän antaa — en voi todellakaan olla onneton.
Hän hyvä mulle on, ja puhdas, tahraton!
KR
VastaaPoistasulosuin lausuttuna: viehättäviä katkelmia, melkein iskelmiä.