Tässä on oopperan lopun Isolden Liebestod, 'lemmenkuolema' orkesteriversiona. Sen johtaa Rafael Kubelik ja orkesterina on Berliinin filharmonikot. Kubelik näyttää hiukan korostavan dramatiikkaa ja intohimoa, mutta minusta tuo ikuisuusmusiikki pitäisi soittaa selvästi hitaammin, loputtomana kaipuun ja täyttymyksen ekstaasinomaisena näkynä. Mutta video on nätisti koristeltu romantiikan ajan maalauksilla.
Toivottavasti tämä Ylen ykkösen esittelysivu on vielä jonkin aikaa näkyvillä. Siinä on laaja selostus oopperasta ja sen esityksestä:
http://yle.fi/radio1/musiikki/ooppera/lauantain_oopperailta_tristan_ja_isolde_suorana_musiikkitalosta_36969.html
Ja tässä on vielä Eero Tarastin erinomainen essee tuosta suurenmoisesta taideteoksesta, sen juurista ja sen vaikutuksista eurooppalaiseen sivistykseen:
http://www.helsinginjuhlaviikot.fi/wp-content/uploads/2012/03/Tarasti.pdf
Kuvan yllä maalasi E.B.Leighton.
Tuon pitäisi tulla ensi loppiaisena teema-kanavalta…
VastaaPoistahttp://www.yle.fi/musiikki/klassinen/rso/rso_esittaa_wagnerin_tristan_ja_isolden_helsingin_juhlaviikoilla_ja_itameri-festivaalilla_37000.html
Lauantai-iltana tapamme mukaan virittäydyimme ulos grillin ja radion ääreen kuullaksemme jälleen kerran nuo ikimuistoiset kappaleet, joita toivotuissa levyissä soitetaan. Tulisiko sieltä nyt Nikolai Sorsakosken Kimalaisen lento, laulaisiko kuoro, missä köyhä raataa, olisiko listalla Leharia, olisiko saksalainen pakkotango Joe Rixnerin säveltämä, entä suomalainen - laulaisiko sen Jorma Lyytinen vai Taisto Tammi, olisiko Dallapélla vielä molemmat kolpakot ja kuulisimmeko Vieno Kekkosta, Eila Pienimäkeä vai Tutta Jewiä? Nämä ja monet muut ajatuksissa risteilevät kuumeiset kysymykset keskeytyivät kuuluttajan kommenttiin. Emme kuulisi ehtookelloja, iltahartautta emmekä lauantain toivottuja...
VastaaPoistanimim. Katkeroitunut kuulija - oopperassa en ole koskaan käynyt, enkä toista kertaa mene.
Wagnerin musiikista en koskaan ole oikein saanut otetta, mutta Tristanin ja Isolden tarina on kyllä riipaisevan kaunis. Samaa on sanottava toisesta Wagnerin innoittajasta, nimittäin Nibelungin tarupiiristä; näiden alkuperäisten romanssien/eeposten rinnalla myöhäiset epigonit, kuten sir Walter Scott tai nykyään niin muodikas Tolkien, jäävät tuotantoineen kirkkaasti toiseksi.
VastaaPoistaMinä ihailen ja kunnioitan niitä, joille Wagnerin suuruus on täydellisesti avautunut. Moni Wagnerin oopperoiden osa on minunkin mielestäni upeaa ja mahtavaa musiikkia. Mestarilaulajien alkusoitto ja kuoro, Fliegende Holländerin Kehruukuoro, Valkyyrioiden ratsastus ja monet muut. Kokonaista Wagnerin teosta en minä moukka ole koskaan jaksanut kuullella tai katsella, ja se on noloa.
VastaaPoistaMutta Puccinia, Verdiä, Donizettia ja Leoncavalloa jaksan. Rakastan La Bohemea, Turandotia, Otelloa, Aidaa, l'elisir d'amorea ja Pajazzoa.
No, enhkä jonakin päivänä Richardin nerous minullekin avautuu. Tähän asti olen joutunut sa nomaan:"Es tut mir Leid". Noloa.
Uudelleenkuunneltavissa nyt Areenassa: http://areena.yle.fi/radio/1594508
VastaaPoistaOlin onnekkaasti itse paikan päällä eilen. Esitys ja kokemus oli järkyttävän voimakas, eikä vähiten sen vuoksi, että musiikkitalon konserttisaliakustiikka toi kerrankin esille W:n partituurin koko ekstaattisuuden ja värikirjon. Yleensähän tätä musiikkia kuulee orkesterille aika epäedullisesta oopperamontusta. RSO on hieno orkesteri ja EPS loistava kapellimestari, mutta Isoldea esittänyt Violeta oli illan todellinen Jumalatar!
VastaaPoistaJussi