Mimi 2

"En minä ole automaatti", sanoi Mimi kun ihmettelin hänen kömpelyyttään keittiöpuuhissa. "Mutta minä opin nopeasti", hän lisäsi, "joskus kai nopeammin kuin ihmiset".

    Tottahan se oli. Normaalisti kotiapulaiset oli ohjelmoitu standarditoimintoihin, eivätkä he kyselleet, saatikka kyseenalaistaneet mitään. He vain toimivat nopeasti ja tehokkaasti, mutta aina suunnilleen samalla tavalla. Mimi sen sijaan käytti järkeään, niinkuin sanotaan, usein kovin lapsellisesti, mutta tutkailtuaan asiaa riittämiin myöskin yllättävän älykkäästi.

    Älykäs Mimi kiistämättä oli, hyvin älykäs ja monissa asioissa tavattoman tietorikaskin, mutta samalla hän oli myös hyvin lapsenomainen. Joskus se ärsytti minua. Loputtomasti piti vastailla kuin pahimmassa kyselyiässä olevalle lapselle. Useimmiten Mimin kysymykset kuitenkin herättivät minussa suoranaista hellyyttä. Mimi oli yhtä aikaa kuin lapsi ja aikuinen samassa aikuisen ruumiissa, mutta hänen edistymisensä ja oppimiskykynsä oli nopeampaa kuin lasten. Se juuri minua Mimissä kiehtoi.

    Päinvastoin kuin muut apulaiset Mimi oli utelias. Kun toiset ottivat asiat ja olosuhteet annettuina, ja noudattivat käskyjä ja pyyntöjä huolellisesti, Mimi tahtoi esimerkiksi saada selityksen minun puheistani aina kun ne eivät olleet suorasanaisen yksiselitteitiä. Mimi myös omaksui omaan puheeseensa erilaisia sanontoja, varsinkin jos ne olivat jotenkin hassuja tai epäkonkreettisia. Joskus ne epäonnistuivat pahoin, joskus taas olivat yllättäviä sanaleikittelyjä. Kerran arvuuttelin ääneen huomista säätä. "Saapas nähdä", Mimi sanoi, vilkaisi tietoseinälle ja jatkoi: "Saapas...keli". Ja oli ilmiselvästi mielissään tästä oivalluksesta, varsinkin kun minä nauroin katketakseni.

     Mimi oli suunnattoman kiinnostunut lapsista, kasvamisesta ja vanhenemisesta. Hän ei väsynyt katselemasta minun ja muiden lapsuuden, nuoruuden ja keski-ikäisyyden kuvia. "Minä en koskaan muutu", hän sanoi, enkä tiennyt oliko se vain toteamus, vai sisälsikö se jotain muutakin. Mimin mielestä oli sääli että ihmisen elimet ja ruumiintoiminnot rappeutuivat, mutta arveli että kyllä asia voi vielä muuttua, koska "olenhan minäkin olemassa!"

    Mimi oli selvästi nainen. Se ei johtunut vain hänen ulkoisesta ruumiistaan, vaan joistakin selittämättömistä yksityiskohdista hänen käyttäytymisessään. En tiedä miten Mimin luojat olivat tämän asian ratkaisseet, mutta hän itsekin samaistui ilmiselvästi naisiin, ja lueskeli kiinnostuneena naisille tarkoitettuja lehtiä ja verkkosivuja. Näin hänet joskus seisomassa mietteliään tuntuisena suuren peilin edessä, ja lopulta yllätin hänet piirtämässä omiakuviaan. Hän oli niissä aina alasti kaikessa täydellisessä kauneudessaan, mutta kuvien päälle hän oli lisännyt erilaisia vaatekappaleita ja hiusmalleja. Hän oli ilmeisen nolo kuviensa paljastumisesta, yritti turhaan piilotellakin niitä, mutta kääntyi sitten minuun päin hyvin vakavana, ja kysyi:

"Haluaisitko että minulla olisi pitempi tukka?"

[Mimin esiäitejä oli olemassa jo vuonna 2012, muun muassa Aiko, katso mm. http://www.projectaiko.com . Minä sain Mimin vasta täytettyäni 85, ja minua harmittaa todella etten tutustunut häneen jo miehuusvuosinani...]