Und belehr ich mich nicht, indem ich des lieblichen Busens
Formen spähe, die Hand leite die Hüften hinab?
Dann versteh ich mich den Marmor erst recht: ich denk und vergleiche,
Sehe mit fühlendem Aug, fühle mit sehender Hand.
En yritäkään suomentaa elegisen distikonin mittaan, vaan jätän hankalan pentametrin pois: Enkö siis opi, kun suloisen rinnan muotoja tutkin, johdatan kättäni alas lantion viivaa? Vasta nyt ymmärrän marmorin luonteen: mietin ja vertaan; silmäni tuntee, käteni näkee.
[Lisäys 1.9.: No, jos ratkaisisin pentametrisäkeet näin: "johdatan kättäni taas lantion muotoja päin." Ja: "silmäni tuntea voi, käteni nähdä taas saa".]
Goethe on tässä seuraillut Platonin ja muidenkin antiikin ajattelijoiden jälkiä. Eros (joka siis välttämättä ei ole seksiä) ja estetiikka ovat lopultakin kaksosia. Molemmat toimivat yhdessä, ja molempien yhteistyön seurauksena ihminen pyrkii kohoamaan kohti jumalten korkeuksia. Lassi Nummellahan tämä ajatus 'näkevästä kädestä' ja 'koskettavasta silmästä' myös on läsnä eräissä eroottisissa runoissa.
Kuvan puolella Eroksen ja estetiikan yhteys on monina aikoina oivallettu hyvin. Mutta jos abstrahoimme esittävän kuvan, huomaamme ehkä paremmin tuon yhteyden. Tässä on viipale marmoriveistoksesta Staglienon monumentaalihautausmaalta Genovasta, kolmella tapaa graafisesti käsiteltyinä:
Monet maastonmuodot ovat tällä tavoin ihmismuotoisia, ovatpa monet kohteet saaneet nimensäkin tuon ominaisuuden vuoksi. Ihmisruumiin viivat, joita jo antiikin mestarit tutkivat ja siirsivät marmoriin, ovat silmillemme usein kauniita. Väitän, että niiden kauneus ei johdu pelkästään eroottisen kokemuksen antamista syistä, vaan että niiden dynaaminen suloisuus on lopultakin peräisin fysiikan laeista. Tässä alla on muutamia esimerkkejä omista fotograafisista harrastuksista. Olennaista näissä kuvissa eivät ole ne eksaktit ruumiinmuodot joita joku saattaa löytää, vaan itse muodot sinänsä. Ja koska ne ovat - tai ainakin muistuttavat - ruumiinmuotoja, kuviin sisältyy myös eroottisia sävyjä.
Teivas Oksala suomentaa näin:
VastaaPoista"Enköhän myös opi, kun poven armaan muotoja katson tai käsin muovata saan lantion kaariakin. Vasta nyt marmorin ymmärrän, kun pohtien vertaan: silmät tuntevat nyt, nyt kädetkin näkevät." Mutkatonta kieltä kuten Teivaalla aina, jos kohta jotkut ovat hänen (ja isänsä) suomennoksiaan epärunollisiksi moittineet.
Jotenkin ajattelen, että daktyylinen pentametri mahdollistaa kaksi ajatusta, vaikka ymmärrän, että voimakas tauko keskellä voi tuntua raskaalta. Ehkä mieleeni ovat syöpyneet niin vahvasti Ateenalaisten laulun jylhät elegiasäkeet, että olen menettänyt objektiivisuuden tässä asiassa.
Ilmeisesti luonnontieteellisetkin oppiaineet vaikuttivat minuun lukiossa niin vahvasti, että ajattelen ihmismuotojen kaikkiallista näkemistä ensi sijassa evoluution kautta: ihmiselle, vahvan sosiaaliselle eläimelle, oman lajin hahmon (ja erityisesti kasvojen) näkeminen on hengissä säilymisen kannalta niin tärkeää, että se on levinnyt liiankin laajanne. Enkelihavainnotkinhan on yritetty selittää ruumiin viimeisenä pelastautumisyrityksenä vakavan trauman yhteydessä: oikeasti olematon ihmishahmo kannustaa kuolevaa ihmistä vielä yrittämään.