Minnelaulajien tekstejä kaivellessani tuli vastaan se vaeltava runoilija, jonka nimistä tiedetään vain sukunimi, ja jota sen vuoksi keskiajalla kutsuttiin nimellä Der Tanhûser, nykyään Der Tannhäuser (kuollut vuoden 1265 jälkeen).. Hän oli lähtöisin ylhäisestä virkamiessuvusta, ja on tässä Codex Manessen kuvassa Saksalaisen ritarikunnan asussa.
Tannhäuserin tuotannosta on säilynyt joukko eroottisia rakkaus- ja tanssilauluja, jotka ilmeisesti on tarkoitettu niin aateliselle yläluokalle kuin kansalle. Tämän lisäksi häneltä on säilynyt vakava katumuslaulu, joka varsin pian antoi aiheen tunnetulle Tannhäuser-legendalle, jonka varhaisin julkaisuvuosi oli 1430, ja jonka pohjalta Wagner kirjoitti tunnetun oopperansa.
Ei ihme, että Tannhäuser yhdistettiin tarinaan Venus-vuorella viihtyneestä ja sittemmin katumus- ja pyhiinvaellusmatkalle Roomaan vaeltaneesta synnintekijästä. Ironisten oppineita pilkkaavien hassutusten ja hullunkuristen vierassanojen ryydittämien hupilaulujen teksteissä on myös niin ujostelemattomia kuvauksia, että vain vaivoin peitellyn Venus-vuoren (mons veneris, häpykukkula) seikkailijaksi Tannhäuser sopi mainiosti.
Suomensin tässä alustavasti yhden Tannhäuserin tanssilauluista. Jouduin luopumaan runoilijan välillä vähän kömpelöistäkin loppusoinnuista, ja lyhensin runon jättämällä pois yleisen ja muodollisen tyhjäkäynnin, niin että vain oleellinen, se mitä aikalainenkin varmaan innokkaimmin kuunteli, jäi jäljelle. Mutta rytmin jätin paikoilleen, jopa tarkemminkin kuin alkuperäisessä keskiyläsaksankielisessä runossa.
On joulun aika tylsää,
me vaikenemme aivan liian kauan!
Nyt katsokaapa tänne,
voin kanssanne taas ilon irti päästää!
Laulan teille tanssin,
ja tanssijan te näätte seppelpäisen,
ruusunpunaposken,
oi! sellaisen jos aina nähdä saisi!
Nyt kaunokainen hypähtää
— oi! satumainen tunne sisälläni! —
ja nyt hän vyönsä päästää
— oi! lemmentuska valtaa vartaloni!
Sun kiharaisi pilvi,
sun punasuusi, sulosilmäin katse!
Oi ruusunpunaposki,
sun valkokaulas soljen takaa vilkkuu,
sä kevään kukkanuppu!
Sun kuontalosi vaaleana liehuu,
ja sulopoves sitten...
— Nyt tanssi, tanssi, lempilintu, tanssi,
ja poves anna vilahtaa,
on mieleni jo vallan lemmensairas!
On sulovarpaat sulla,
ja hurmaavat on jalkaterät pienet,
nyt tanssi, tanssi, tanssi,
valkoisilla jaloillasi tanssi!
Reitesi on sirot,
kiharaista ruskeaa niiden yllä,
ja pylly pyöreä!
On kaikki naisen aarteet sulla koossa!
Oi! hän on niin kaunis!
Sua lemmenlauluin lempiä mä tahdon!
Ach, si ist sô schœne,
daz ich ir lop mit mînem sange krœne!
... ja lopussa väitetään varmuuden vuoksi hurskaasti, että
Si ist sô minneclîch gestalt und lebt gar âne Schande...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti