Ihmisille on syntynyt merkillinen käsitys, että sävellys, maalaus, mikä tahansa taideteos on sellaisenaan pelkkä arvoitus, viesti, jonka salaisuus pitää ensin selvittää, ennenkuin sen täysin ymmärtää. Aina puhutaan siitä että joku "tulkitsee" tuon ja tuon sävellyksen, aivankuin se kummallinen nuottikuva olisi vain pelkkä kummallisten taikamerkkien joukko, jonka sitten välittäjänä toimiva pappi tai meedio selvittää kuunneltavaan muotoon.
Säveltäjällä on kuitenkin mahdollisuus liittää nuotteihinsa monenlaisia merkintöjä temposta, agogiikasta ja muusta tarpeellisesta, niin että kaikki hänen nuottejaan kunnioittavat muusikot esittävät kappaleen kuta kuinkin samalla tavalla. Itse asiassa "tulkintaan" pyrkivät muusikot ennemminkin vain väärentävät säveltäjän työtä, ja sijoittavat siihen omia mieltymyksiään tai rutiinejaan.
Käsitys salatusta viestistä ja sen tulkinnasta on ilmeisesti keksitty lähinnä sen vuoksi, että voitaisiin synnyttää kirjavanlaatuinen humanistinen tieteilijäjoukko, joka pyrkii monopolisoimaan itselleen taiteilijoiden tuotannon ja sen selittämisen. Ikäänkuin taide kävisi selitettynä ymmärrettävämmäksi!
Televisiossa on esitetty sarja muotifilosofi Žižekin elokuva-analyysejä, joissa mies näyttää tuttuja elokuvanpätkiä, ja latelee niiden päälle summittaisia vulgäärifreudilaisia manauksia. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää, ovat ranskalaiset huijarifilosofit Lacanista Derridaan onnistuneet iskostamaan ihmisten tajuntaan. Ja niin sitten kilvan etsitään "uusia tulkintoja", ja päästään parhaimmillaan jopa oikein televisioon niitä esittelemään.
Voisin kehystää blogin otsikossa olevan kuvan, ja panna sen näyttelyyn. Tekisin sen silloin vain siksi, että se on kovin nätti. Kuvalla ei ole muuta viestiä kuin "kukka", "oranssihtavan punainen kukka", tai "kerrottu samettikukka". Jos joku keksii muunlaisen tulkinnan, hän vääristelee minun toimintaani, ja minulla on aihe suuttua häneen. Tai jos panen tähän tällaisen kuvan:
se kertoo pelkän geometrisen luonnonlain, ei yhtään mitään muuta. Paitsi että se kuva on hauskan näköinen. "Mitä minä haluan tällä kuvalla sanoa?". En yhtään mitään, en bladi yhtään ollenkaan mitään.Eräässä keskustelussa minulle huomautettiin, että paitsi pukeutumisellani ja ulkonäölläni, myös tekemisilläni ja tekemättä jättämisilläni kaiken aikaa viestitän jotain, jota muut sitten voivat tulkita. Mutta normaalioloissa pukeudun vain lämmön ja mukavuuden vuoksi, ja leikkautan tukkaa ja partaa lyhyemmäksi vain jotta niistä olisi mahdollisimman vähän vaivaa. Jos olisi riittävän lämmintä, olisin alasti - kuten useimmiten aamupäivisin olenkin. Ainoastaan muiden ihmisten takia on pakko vetää jotakin päälleen, syistä joita en perimmältään oikein edes ymmärrä. Mutta helpointa on kuitenkin peitellä joitakin ruumiinosia, jotta ei syntyisi konflikteja. Riittääkö tämä viestiksi, tämä "vaivannäön vähentäminen ja mukavuuden tavoitteleminen"? Olisi hyvä jos riittäisi...
Jos taas teen jotain, tai jätän jotakin tekemättä, viestiksi riittää minun mielestäni hyvin että "tuli mieleen että olisi hupaisa tehdä X", tai että "unohdin / en jaksanut tehdä X". Joka ryhtyy muuta tulkitsemaan, olkoot itse vikapää.
Olen kauan ajatellut teettää itselleni t-paidan, jossa lukee edessä "Schrödingerin kissa elää", ja takana "Schrödingerin kissa on kuollut". Eipä tässäkään ole sen enempää viestiä, kuin jos paidassa lukisi "e=mc²" tai "1+1=2". Mutta todellinen viesti minulla kyllä olisi paidan selkämykseen, osoitettuna kaikille tulkitsijoille: "Haist' itte".
Kyllä kaikki viestii. Tuokin kirjoituksesi viesti tarkoituksellisesti, mutta ei välttämättä juuri sitä mitä halusit. Kyse ei ollenkaan ole siitä, mitä haluat viestiä, vaan että kaikki, mitä joku aisteillaan tekemisistäsi/tekemättä jättämisistäsi vastaanottaa, on viestin vastaanottamista.
VastaaPoistaTai esimerkiksi tuo geometrinen luonnonlakikuviosi: halusit ilmeisesti viestiä sillä sitä, ettei se Sinusta viesti mitään. Mutta sehän viestii paitsi sen luonnonlain kuvion katsojalle, myös halustasi antaa tietty viesti - se, ettei se Sinusta viesti mitään kirjoituksessasi.
Ja kukalle, jonka laitoit mielikuvituksessasi näyttelyyn, annoit ilmi jo oman viestisi: teit sen siksi, että se oli sinusta nätti. Sen katsoja taas saattaisi tulkita koko jutun ihan toisin.
Tulkitset sanaa viestiä hyvin kapeasti. Kyse ei ollenkaan ole siis välttämättä tarkoituksellisesta viestimisestä. Ja vaikka olisi, se saatettaisiin tulkita aivan toisin.
Vaikka olisit poissa jostakin, niin poissaolosikin viestii.
Tästä aiheesta puolestaan ei mahdu viestimään riittävästi tässä tilassa... tule tänne!
Yhtä viestiä odotan kovasti. Odotan, että näen pääskysen taas lentävän täällä - se viestii kevään saapumisesta. Pääskynen tuskin ajatteli sitä minulle viestivänsä...
Professori Timo Mäkinen otti kerran luennolla musiikin "ymmärtämisen" puheenaiheeksi vertauksin ja esikuvin:
VastaaPoista- Kyllähän tuo ruusu kaunis on, mutta kun minä en sitä ymmärrä, saattaisi joku sanoa.
Mäkinen myös kerran kirjoitti penseästi siihen aikaan sananmukaisesti viimeistä huutoa olleesta Päivi Paunun ja Aarno Ranisen Mozart 40-tulkinnasta ("tämä hetki on kaunis ja kallis, kunpa Luoja sen jatkua sallis...")ja sai vastaansa Ilpo Saastamoisen paheksunnan. Tälle hän vastasi alkaen: - Vihdoinkin sain kirjeeni sulta, siitä kiitos nyt Ilponi kulta...
Ben:
VastaaPoistaEnsinnäkin voisimme jättää pois joitakin viestin lähettäjiä. Kiveä on vaikea mieltää viestijäksi. Kivestä voi sen nähneelle tulla mieleen ihan mitä tahansa, se on eräänlainen kaikkiliuokka, mikä on kuin nollalla jakaisi. Pääsky viestii sekin lähinnä runollisesti. Muuten se muodostaa pelkän havainnon, josta voidaan kokemuksen pohjalta päätellä kaiken laista.
Käytät mielestäni liian laajaa viestin käsitettä. Sen seurauksena mitkä tahansa "vastaanottajan" mielteet ovat mahdollisia tulkintoja, mikä johtaa täyteen mielivaltaan. Minun mielestäni viestiin pitää liittää tietty määrä intentiota. On tietysti selvää, että intentio voi olla ristiriidassa vastaanottajan havaintojen kanssa. Mielenterveytensä menettänyt voi itse kokea viestinsä yksiselitteisiksi, mutta vastaanottaja saattaa tulkita niiden kokonaisuuden toisin.
Mutta jos puhut siitä näyttelyn kukkataulusta, ja annat mahdollisuuden tulkita sen näyttämisen "ihan toisin" kuin sanoin, kiellät samalla minulta oikeuden ilmaista intentioni yksiselitteisesti. "Ihan toisin" tulkittuna voit ripustaa minuun täysin mielivaltaisia syitä ja tarkoitusperiä. Parisuhteessa tuollainen vapaa tulkitseminen ja toisen vakuuttelujen sivuuttaminen voi olla äärimmäisen kohtalokasta. Äärimmilleen vietynä esittämäsi tapa tulkita johtaa mielivaltaan, kuten sanoin, ja osoittaa viestijää kohtaan täydellistä nonchaleerausta. Siltä pohjalta voi päätellä kaikkinaisen tarkoituksellisen viestinnän olevan mahdotonta.
En nyt tule sinne. Sinulle lienee yhdentekevää väitänkö minä, että en ole uskaltanut näissä säissä ja tässä kunnossa lähteä ajoon. Minulle ei sen sijaan ollenkaan ole yhdentekevää, tulkitsetko väitteeni haluttomuudeksi tulla sinne tai välinpitämättömyydeksi.
Minähän sanoin toisaalla, että semantiikasta on kyse. Minun laajempi käsitykseni viestinnästä pohjautuu yleisesti hyväksyttyihin viestinnän käsitteisiin viestinnän tutkimuksessa - maisteri pääaineena viestintä.
VastaaPoistaKyse on siitä, että Sinä kirjoitat jonkun tarkoituksellisesta halusta viestiä jotakin ja kun esitän, että joku tulkitsee sen eri tavalla, väität minun kiistävän oikeutesi ilmaista jotakin. Enkä väitä muutamia muitakaan asioita, joita väität (tulkitset!) minun väittävän. Viestinnässä kokonaisuutena on kyse muustakin kuin lähettäjästä ja hänen mahdollisista tarkoituksistaan - Sinäkin koko ajan tulkitset minun kirjoitustani ja ajatuksiani - jotain oikein, mutta myös tyystin eri lailla kuin olen tarkoittanut. Näin ihmiset(kin) toimivat ja se on luonnonlaki.
Copy paste Facebookista:
Minä en jaksa alkaa väittelemään pitkään. Totean vain, että viestinnän peruskurssilta saa tiedot, jolla nuo viestintää koskevat kohdat voisi kumota. Sinä kirjoitat vain siitä, että tietoisesti joku halusi viestiä tai olla viestimättä. Se vain on osa viestinnästä.
Jos olisit ottanut näkökulman, että kaikki eivät aina halua viestiä yhtään mitään ja vaikkapa että ei saa tulkita etenkään taidetta, olisi tilanne toinen. Maailma vain ei ole niin. Aivan kuten et löydä matemaatikkoa, joka kumoaisi tuon geometrian luonnonlain, et löydä viestintään perehtynyttä, joka ei tietäisi viestinnän olevan paljon muutakin kuin se, mitä joku halusi viestiä.
Tämäkin kirjoitus viestii kenties mielessäsi paitsi nämä tulkinnanvaraiset sanansa, myös kenties haluni väitellä. Sekin, että todennäköisesti en kommentoi tähän enempää, saattaa herättää mielessäsi jotain - onko se vihainen, ärtynyt? Onko se väsynyt? Huomasiko se olevansa väärässä ja isänsä tietävän tästäkin asiasta enemmän? Haluaako se ärsyttää? Nyt se yrittää loukkata minua!
Tai kenties vastaamattomuuteni ei herätä mielessäsi mitään. Oliko joku noista tarkoituksellinen viestini? Oliko osa tarkoituksetonta? Mitä jätin viestimättä?
Jos lukittaudut kotiisi, peität ikkunasi ja et vastaa puhelimeen etkä mihinkään, olet ihan ääneti vain - arveletko, ettet silloin viesti ulkomaailmaan mitään? Väärin. Se viestisi jollekin, ettet halua viestiä kenellekään mitään (oikea tulkinta!). Toiselle se ehkä viestisi, että nyt se on seonnut lopullisesti ja se pitää saada hoitoon. Kolmannelle, että se nyt on sellainen taiteilija, mikä lie performanssi tuokin. Neljännelle se viestisi, että nyt se on masentunut tai suuttunut. Ja kuitenkin tarkoituksesi oli olla viestimättä mitään. Viestimättä vain ei voi olla, jos joku on tietoinen olemassaolostasi.
Mieti sitä pääskystä. Halusiko se viestiä minulle jotain? Minulle se oli viesti. Tai siis olisi...
************
Vaan tiedä, että Viiville nauroin tätä asiaa, en siis ole hiiltynyt enkä suuttunut, kuten toisaalla tulkitsit - mutta nyt todellakin lopetan tämän hedelmättömän väittelyn tähän. Tervetullut olet aina, tämän tulkinnassa tuskin on suuri väärinymmärretyksi tulemisen mahdollisuus! Viimeistään 6.3.!