Suomen omituisin ja vastenmielisin satukirja

Gummerus julkaisi vuonna 1930 satukirjan, jonka minä sain joitakin vuosia myöhemmin. Muistan etten oikein pitänyt kirjasta, melkeinpä inhosin sitä, mutta jälkeen päin olen lukenut sitä sen kiihkeämmin, hämmästyksen sormi ihmetyksen suussa vavisten. Kirja on Helga Nuorpuun "Pelle Pam seikkailemassa", ja se on suurten firmojen vain vähän peitelty mainos - vaikka missään ei 'reklaamista' puhutakaan, pelkästään opettavaisuudesta.

Metsämarjat maailmalla. Mansikat, mustikat ja puolukat laulelevat onnellisina metsässä ja odottavat poimijoitaan. Pikku marjat eivät ensinkään ajatelleet sitä, että he astuivat näin urheasti kuolemaan, vaan he tahtoivat täyttää sen velvollisuuden, joka heillekin, kuten kaikille muillekin maailmassa, oli annettu: he tahtoivat olla hyödyksi. Ja niin heidät liiskattiin, pullotettiin ja valmistettiin "ihanan, raikkaan ja suloisen makuiseksi" hehkuviiniksi. "Chymos-mehut ovat kaikki niin maukkaita, niin kirkkaita".

Tupsu ja Tepsu olivat hukanneet kenkänsä, ja saivat rangaistukseksi karsseria ullakolla, ilman ruokaa. He muuttuivat jyviksi Vaasan Höyryleipomolle, jossa heidät jauhettiin, tehtiin taikinaksi, höyrytettiin, paistettiin ja puristettiin näkkileiväksi. Herättyään pojat pyysivät äidiltä: "Ostathan meille Vaasan leipää! Vaasan leipä, oiva herkku, kaikkein suussa sulaa."

Kirjo ja Kauno olivat langansäikeitä. Kehräämössä ja tehtaassa heistä tehtiin lapsille lapaset ja villatakki. Sitten he joutuivat Lappiin asti metsänvartijan mökkiin. "Pitkällepä ulottuu sitten Yhdistyneitten lanka!" "Ei se ole ihme, sillä Yhdistyneitten lankojahan myydään kaikkialla Suomessa."

Ruusukiehkura oli kermakko ja Kissankello oli halpa kuppi. Pikku Liisa rikkoi vahingossa hienon porsliinisen kermakon, joka oli Arabian arvokkaasta astiasarjasta. "Arabia, Arabia meidät valmisti, laittoi kaunihiksi, mutt' ei kallihiksi..." Äiti säikähti, että Diana-kaluston kermakko olisi särkynyt, sillä "Arabian valmistamat Diana-kupit ovat tällä hetkellä äidin hienoimmat kupit". Onneksi näin pahasti ei sentään käynyt.

Shei -Liu ja Tiflosumbat olivat riisinjyviä, toinen Japanista ja toinen Itä-Intian saarilta. He kertoivat toisilleen tarinansa. Tif kertoi, miten häntä oli hionut vitivalkoiseksi kuorimiskivi, joka lauloi: "Tää on Vaasan Höyrymylly, höyrymylly, riisimylly, höyryriisimylly''. Heidän säkkinsä taas lauloi: "VH-VH - Vaasan ryyni, herkku tuttu oiva, VH-VH- Vaasan ryyni, sit' ei mikään voita". Sitten heidät keitettiin puuroksi, ja heillä oli niin ihanaa.

Kuningas Hyvyydellä oli tytär prinsessa Kultatukka. Tämä oli ollut tottelematon, ja Lapin noita rankaisi siitä muuttamalla hänet maailman rumimmaksi tytöksi. Tästä seuraa kaikenlaista nyyhkittävää, kunnes paikalle ilmestyy reipas meripoika. Hän muuttaa tytön jälleen kauniiksi pienellä ihmesaippuan palalla. "Tämän saippuan nimi on Palmu ja se on valmistettu humisevien palmujen öljystä. Siitä johtuu sen ihana Etelämaitten tuoksu ja siitä johtuu myös sen parantava vaikutus. Se on kuin parhainta palsamia hipiälle. ... Sitä valmistetaan kaukana kotimaassani, Suomessa. Siellä on eräs suuri tehdas, jonka nimi on Havi ja siellä on tätäkin saippuaa valmistettu. Koko Suomi tuntee Palmu-saippuan".

Seikkailu hämähäkin kanssa vie eri puolille Suomea. Milloin puhutaan aidosta silkistä, milloin tekosilkistä. "Ei koko Suomessa ole sellaista paikkkaa, mistä löytäisi niin monenlaisia lankoja kuin minun seitistäni. Minun nimeni on - Neovius".

Neekeripoika Tom. "Vaikka et sinä olekaan nähnyt ainoatakaan neekeripienokaista, niin on moni neekerilapsi kuitenkin lähettänyt sinulle terveisensä. Vieläpä tehnyt työtäkin sinun tähtesi ja sinun hyväksesi". Onnellinen neekeripoika Tom asui orpona neekerikylässä Amerikassa, ja kuuli kerrottavan Suomen lapsista ja lumesta. Niinpä hän ja muut lapset poimivat puuvillapellolla oikein ahkerasti puuvillahapsuja, että Suomen lapset saisivat jotain lämmintä ylleen. Ja lopulta Vaasan Puuvillatehdas tekee onnellisen neekerilapsen puuvillasta kangasta. Alla onnellinen neekeripoika amerikkalaisessa neekerikylässä.

Siunatuksi lopuksi poika Pelle Pam, Uni-Jukka ja ritari Hu-ii seikkailevat Espanjassa, jossa Pelle saa kuulla, että kauniit huvilat siellä on tehty suomalaisesta puusta, ja oppii pitämään suomalaisia puita kauniimpina kuin jäykkiä sypressejä ja muita ulkomaanpuita.

Suomalaisen työn ja tuotannon tukemista pidettiin 1920-luvulla syvästi isänmaallisena velvollisuutena, ja siihen kontekstiin Nuorpuunkin satukirja selvästi kuuluu. Mainostoimittajana leipänsä ansainnut Nuorpuu kirjoittaa valitettavasti niin väkinäistä, ylisanaista ja puhkitunteellista tekstiä näiden mainoslauseiden ympärille, että lukija ällööntyy.