Suomi-neito

Ilta-Sanomat kertoi 23.1.10 Pauligin Paula-tytön historiasta. Kuvassa on ilmeisesti ensimmäinen Paula-tyttö vuodelta 1950, 18-vuotias Sinikka Kekki, Sääksmäen puvussaan. Hyvin nätti tyttö - mutta sitten hänen kuvansa alkoi vaivata minua. Minähän tunnen nuo kasvot! Ne ovat niin suomalaiset, ja tuttavapiirissänikin on tuollaisia kasvoja monia. Sääksmäen Ritvalan helkaneitojen joukosta nuo kasvot varmaan saattaisivat löytyä.

Valitettavasti en löytänyt esimerkiksi länsi- tai itäsuomalaisiksi muinoin luokitelluista kasvotyypeistä kuvia, ja minulla on suuria vaikeuksia määritellä myös neiti Kekin erityisiä kasvonpiirteitä. Kasvojen ovaali muoto, tai kuin ylösalaisin käännetty goottilainen kaari? Pitäisikö etsiä noita erityispiirteitä nenästä tai silmistä? Ehkä koko Paula-tytön kuvan tuttuus perustuukin johonkin lapsuuden ja nuoruuden hämäriin jääneeseen muistoon?

Suomi-neitojen kuvagalleriaan neiti Kekki, sittemmin yhä niin viehättävän ja tutun oloinen Suomi-mummo, rouva Holmborg kuuluu ilman muuta. Ryhdyin etsimään hänelle vertailukohtaa. Ei löytynyt vastinparia Eetu Iston suomineidosta, ei Gallénin Ainosta. Ester Toivonenkin oli erilainen, mikäli maskin takaa erotin. Uusista misseistä Essi Pöystin nenä oli vähän väärän muotoinen.

I.K.Inhan 1894 kuvaama Uhtuan kaunis Toarie kuuluu ehdottomasti Suomi-neidon ikoneihin, ja hänen kasvonmuotonsa kuuluu samaan sarjaan kuin Paula-tytön. Värttinällä työskentelevän, pitäjässä kauneudestaan kuulun 15-vuotiaan ilme on vähän jäykkä, hämillinen ja kysyvä, olihan valokuvaaminen tuolloin vielä kovin erikoista ja hankalaakin. Mutta kuinka kaunis saattoikaan olla hänen hymynsä...
Kauan sitten kirjoitin paiaanin historian taruneidoista, joihin laskin Toarienkin. Sallittaneen vanhan romantikon siteerata itseään:

Tämän neidon elämäntarina olisi vielä löydettävissä. Ehkä se on kirjattukin, mutta en oikein usko siihen, enkä olisi siitä kovin kiinnostunutkaan. Luultavasti hän nai jonkun naapurikylän "Iivana Teppoisen", synnytti tälle seitsemän lasta, ja ehti vielä kokea Stalinin suomalaisvainot ja lastensa tai lastenlastensa "katoamisen".
I.K.Inhan häikäisevän kaunis kuva kertoo minulle kuitenkin keväästä tai kesästä, joka ei koskaan lopu - niinkuin ei koskaan lopu Nausikaan, Ifigeneian tai Khloën ikuinen kreikkalainen muinaiskesä, eikä myöskään se kesä, joka loputtomasti vallitsi omien lapsuus- ja nuoruusmuistojeni aikaan. (Pakinoita, 1996)

Paula-tyttöön palatakseni, etsin vastinetta Suomi-neidon kasvoille toisesta klassisesta tuotehahmosta, Elovena-tytöstä. Valitettavasti en löytänyt kovin vanhoja kuvia, mutta tässä on yksi joka hiukan muistuttaa lähtökohtaani. Kasvojen muoto on piirretty hiukan samanlaiseksi, mutta silmiä on suurennettu ja etäännetty toisistaan melkein japanilaiseen tapaan, ja nauru on pelkkä mainosnauru vailla silmäkulmien hymyryppyjä.
Sitten tuli äkkiä mieleen vielä yksi kuva. Hänkin on Suomineito-ikoni jo eläessään, eräs Suomen kiehtovimmista urheilijalegendoista. Suokoot Olympoon urheilijajumalat Virpi Kuitusen vielä kerran menestyä ilmeisesti viimeisissä suurkisoissaan!