torstai 18. helmikuuta 2010

Ruoka on politiikkaa ja uskontoa. Uuscromwellilainen moralismi leviää syyllistäen ja uhkaillen.


Helsingin kaupunginvaltuusto väitteli kiivaasti vihreiden ehdotuksesta säätää pakollinen kasvisruokapäivä kouluihin, ja päätyi lopulta hyväksymään sen. Eri puolilla nettiä aiheesta on väitelty tunteikkaasti, sillä syömisestä on tehty poliittinen ja uskonnollinen kysymys.

Pakkokasvisten puolustajien vihreässä arsenaalissa ovat olleet kaikki nykyajan edistykselliset mantrat hiilijalanjäljestä suvaitsevaisuuteen. Hienoja esimerkkejä tästä kaunopuheisuuden lajista löytyy etsimättä. "Koulujen tehtävä on kasvattaa suvaitsevaisuuteen myös ruokia kohtaan". "Lihansyönti on lopetettava epäekologisena". Ja suvaitsevaisuutta on sitten pönkitettävä viranomaispäätöksillä, vaativat vihreät moralistit, huomaamatta että itse suhtautuvat eri tavalla syöviin jyrkän suvaitsemattomasti.

Kysymys on nyt siitä, että hyvin ahdasmielinen moralismi leviää läpi koko yhteiskunnan. Sitä pönkitetään kauhuskenaarioilla, omaantuntoon ja jopa talouslaman aiheuttamaan turvattomuuteen vetoamalla, ja myös lainsäädännöllä uhkailemalla. Yhä äänekkäämmin vaaditaan "itseaiheutettujen" sairauksien hoidon lopettamista, mutta jätetään määrittelemättä, mikä sitten on "itseaiheutettua".

On monia ihmisiä, jotka ovat ylipainoisia, mutta eivät moraalittomuutensa vaan elintoimintojensa tai perimänsä takia. On monia, jotka eivät liiku vaadittua vähimmäismäärää, mutta eivät laiskuutensa vaan sairauksiensa vuoksi. On monia, jotka ovat allergisia kasviksille ja hedelmille, kanalla ja kalalle, ja joutuvat näin elämään "punaisen lihan" varassa.

Mutta puritaaninen oikeassa olemisen vietti ei kiinnitä huomiota tällaisiin vähemmistöihin, vaan yrittää pakottaa ihmisiä Prokrusteen vuoteeseen typistettäviksi ja venytettäviksi. Kaikin mahdollisin keinoin yritetään ihmisiä syyllistää, ja mitä paremmin tässä onnistutaan, sen paremmin itse itsensä nimittänyt cromwellilainen keropääpäällystö saa heidät tottelemaan muitakin vaatimuksiaan.

Kymmenen vuotta sitten oli pakko leikata toinen polveni pahan nivelrikon vuoksi. Lääkäri yritti väistellä, että nivelrikko oli ylipainon vuoksi itse aiheutettu. Minäpä olinkin varustautunut tätä vastaan, ja näytin kuvat toisesta, yhäkin täysin terveestä polvesta, sekä käsistäni, joissa nivelrikot ovat johtaneet ammatin osittaiseen lopettamiseen. "Siis tarkoitatte, että minä tämän ylipainon kanssa olen koikkelehtinut yhdellä jalalla, ja välillä kävellyt käsilläni?" Lääkäri mutisi siihen vain, että "no, aina pitää kumminkin sanoa" - ja jalka leikattiin.

Ruotsissa ollaan tässä moralismissa jo kroonisessa vaiheessa. Monilta lihavilta on viety oikeus lasten huoltajuuteen, ja viimeisimpänä villityksenä on television nöyryytysviihde, jossa ylipainoiset pannaan vankilaan, ja päästetään heidät ulos vasta kun ovat laihtuneet.

Ennen rissasivat ruoasta lapset, nyt aikuiset. Tämä alkoi jo viimeistään 1980-luvun alussa. Jouduin silloin työpaikkani puolesta viemään muutamia esiintyneitä naisia paikalliseen ruokalaan aterialle. Ensin valitettiin sitä, että isäntänä oli mies, ja kun ilmoitin että voin kyllä lähteä pois, mutta että sitten saisivat itse maksaa ateriansa, he kävivät tarjoilijaparan kimppuun. Mikään valmis annos ei kelvannut, vaan niistä piti poistaa jotain tai lisätä jotain, ja sitten tämä tiedostava sakki kävi toistensa kimppuun vääristä valinnoista.

Luonnevikaisia nämä naiset yksinkertaisesti olivat, ahdaskatseisia narsisteja ja psykopaatteja. Ilmankos olivat jo silloin pyrkimässä päättäjiksi, myöhemmin jopa europarlamenttiin asti. Noista ajoista on toki kehitytty. Nykyään osataan jo paremmin pelata uskonnollissävyisillä argumenteilla, tyypilliseen fundamentalistiseen tapaan. Pienimmän riesan tie on tehdä heille mieliksi, tai ainakin välttää avointa riitelyä. Mutta tämä tie vie suoraan yksiarvoiseen, etten sanoisi totalitaariseen yhteiskuntaan

13 kommenttia:

  1. Hyvä huomata, että Helsingissä on kouluissa tällä hetkelläkin JOKA päivä kasvisVAIHTOEHTO, mutta nyt halutaan yhtenä päivänä viikossa muut vaihtoehdot pois. Jos syyksi laitetaan ilmaston lämpeneminen, jossa lehmien metaanipäästöillä (jotka pääasiassa johtunevat rehusta!) on toki merkittäväkin osansa, niin miksei lisätä aterioilla vaikkapa kalan osuutta? Tai kanan?

    Ja kolmen lapsen isänä voin kouluista havaita, että jos tuoka ei maistu, niin äkkiä moni yläasteikäinen päätyy lähikauppaan tai hampurilaiselle tms. Minusta kouluruokailussa ensi sijaisesti ei ole tavoiteltava totuttelemista eri makuihin vaan sitä, että lapset syövät riittävästi hyvää ja terveellistä ruokaa.

    Minäkin valitsen usein työpaikkaruokailussa kasvisruokavaihtoehdon, jos se on minun makuuni paremmin istuva kuin jokin toinen vaihtoehto. Mutta on se jonkinlaista viherstalinismia, että vaihtoehtoja EI SAA olla.

    VastaaPoista
  2. Osku Pajamäen kommentti: "… tämä on ideologinen päätös. Minun ideologiaani kuuluu se, että yhteiskunta tietää mikä on yksilölle parasta."

    VastaaPoista
  3. Täälläpäässä jätimme yksinkertaisesti pois kaiken tärkkelyksen, makeiset, perunan, pastan, valkoisen riisin ja sokerin - ja syömme toisaalta salaattia ja toisaalta palkokasveja ja eläinkunnan tuotteita. Siis vanha kunnon vähähiilihydraattinen dieetti.

    Rasva ei lihota, vaan pullamössö.

    VastaaPoista
  4. [Ben] Pajamäen lausunto on pöyhkeydessään kuvottava. Saman puolueen Ilkka Taipale taas sanoi: "Tämä oli pitkän valtuustourani ala-arvoisin keskustelu. Tässä puututtiin ihmisten yksityisyyteen". Vihreiden nuoret vaativat menoa pitemmälle: kouluihin lihaa vain kerran viikossa. Tämä menee aikanaan läpi sen koneiston, ja sittenpähän nähdään...

    [Matruuna] Ruokavalionne kuulostaa järkevältä. Se, mikä minua tässä koko prosessissa eniten kauhistuttaa, on kuitenkin että tämä moralistinen meno ja pajamäkiläisyys vain jatkuu ja jatkuu, ja että ihmisten yksityisyyttä säädellään yhä ankarammin.

    VastaaPoista
  5. Kari :

    Olen kanssasi samaa mieltä. Se että vaihtoehtoja on olemassa, pitäisi riittää.

    Vaihtoehtomattomuus merkitsee yleensä anarkiaa, tässä tapauksessa erityisesti.

    Taas kerran on hupaisaa ja tuskallista nähdä, miten läheiset ystävät hurahtavat. Nuoruudessani 1970-luvulla hurahdettiin noin, nyt hurahdetaan näin.

    Ironmistress lanseerasi hyvin termin "Arbuusi"

    Kirjoitin piruuttani isolla tuon sanan, vaikka syytä olisi ehkä kirjoittaa pienellä.Hyvän hedelmän vuoksi ei ole syytä rangaista sitä aiheettomasti.

    VastaaPoista
  6. Mitä ihmeen yksityisyyden säätelyä se on jos koulussa tarjotaan esim. pinaattilettuja, kaalikeittoa tai muuta kasvisruokaa? Ei ymmärrä. Itse en ole syönyt lihaa 20 vuoteen. Perheelle tarjoan useimmin kasvista koska kaikki tykätään kasvisruokien monipuolisista mauista, joskus kalaa. Terveitä, iloisia ihmisiä ollaan, mutta ilmeisesti sitten olemme jonkun karmean manipuloinnin kohteita, ja minä kasvissyöjänä pilannut lasteni tulevaisuuden. Olen mielelläni lukenut tätä blogia, mutta tästä postauksesta tulin kovin surulliseksi. Se ei ole samassa linjassa muiden, laajakatseisten kirjoitustesi kanssa. Mutta kaipa meillä kaikilla on omat pimeät, suvaitsemattomat kohtamme.

    VastaaPoista
  7. Hyvä anonyymi, iloitsen siitä että olet löytänyt perheellesi sopivan ruokavalion. Iloitsen myös siitä, ettet sanallakaan vaatinut muita tekemään niinkuin sinä.
    Eihän tässä ole kasvissyönnistä kyse ollenkaan! Useimmat ihmiset syövät kasviksia lihan ohessa. Kysymys on siitä, että joillakin on ideologinen tarve pakottaa toisia seuraamaan itseään. Siitä, että jotkut uskovat tietävänsä paremmin mitä muiden ihmisten kannattaa tehdä, ja siitä, että saatuaan valtaa he säätävät toisille pakkoja.

    Minä suvaitsen sinun tapasi syödä pelkkiä kasviksia. Suvaitsen niitä jotka syövät lihaa. En suvaitse sitä, että joku ylhäältä päin määrää mitä minun on syötävä. Ja pidän hiukan loukkaavana, että pidät kantaani pimeänä ja suvaitsemattomana. Taisit sittenkin paljastaa oman suvaitsemattomuutesi?

    VastaaPoista
  8. Ilmoitan tässä nyt varmuuden vuoksi, että kommenteissa sallin väittelyn ja eriävät mielipiteet. Mutta tulen poistamaan sellaiset kommentit, joissa nimettöminä solvataan ja nimitellään. Nimettömyys on epäreilua, ja solvaaminen sivistymätöntä.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teksti.

    Olen monissa kohdin samoilla linjoilla, minuakin jurppii mm. nykyinen ideaalin ihmiskuvan markkinointi. Jos esim. on kertynyt liikakiloja, voidaan pitää jo moraalisesti arveluttavana henkilönä lausumaan mistään mitään.

    Pidän minäkin itseäni melko suvaitsevaisena, mutta tietysti ihan subjektiivisesti vaan...

    No, silti rohkenen hieman kummastella tätä kasvisruokapäivästä noussutta kohua.

    Entä jos vaadittaisiin yhtä kalaruokapäivää viikossa kaikille (allergiset, veget tms. huom.ottaen toki poislukien), tulisiko siitäkin meteliä?

    Eikös nytkin kasvisruokapäivä ole joskus, kerran kolmessa viikossa muistaakseni?

    Äkkiä "pakkotoimet" voivat pyörähtää toisinkin päin: ei yhtenäkään päivänä vuodessa pelkkää kasvisruokaa koulussa - sopisi varmasti monille!

    Riittäisikö lähtökohdaksi pelkästään se, että lapset saisivat maukkaan ja ravitsevan aterian kerran päivässä? Ilman yhtään sen suurempaa ideologista asettelua.

    Tulee mieleen turvavyöpakko, joka aikanaan kovastikin herätti keskustelua. Muistelen, että perustuslakiin nojaten sitä myös vastustettiin, yksilön vapauteen puuttumisena, jonkin laisena sosialismin esiasteena...

    Tupakkapuolesta en uskalla mitään sanoa.

    -osku
    (jolle opetettu jo kotona, että kaikki ruoka on hyvää ja että lautanen syödään tyhjäksi)

    VastaaPoista
  10. Uuscromwellilaisuus onkin mainio termi. Se kuvaa hienosti, mitä tapahtuu, kun puritanismi yhdistyy pakkokeinoihin.

    VastaaPoista
  11. (IM) Cromwell tuli asetelmasta ensimmäisenä mieleen. Termin 'uuscromwellilaisuus' heikko puoli on se, että täällä Suomessa luullakseni ani harva tietää kenestä ja mistä on kysymys.

    VastaaPoista
  12. Nämä ovat tällaisia koepalloja joilla testataan, kuinka valmis yhteiskuntamme on mukautumaan vähemmistön aatteelliseen valvontaan ja hyväksymään sellaisia iskulauseita kuin "alistuminen on vapautta" tai "valinnanvapaus on rikos".

    Stalinistisen ongelmajätteen hajoamistuotteilla on ihmeen voimakas ote yhteiskunnastamme. Jos olisin uskonnollisuuteen taipuvainen niin ajattelisin varmaan, että sielunvihollinen se siellä taustalla jyllää, ei tällainen hulluus muuten olisi mahdollista. Eiköhän kyseessä kuitenkin ole ihan inhimillinen ilmiö, josta olisi tärkeää laativa perustavanlaatuinen analyysi sen kitkemiseksi pois.

    VastaaPoista
  13. Toukka, välistä todella tuntuu että meitä testataan. Sen verran outoja ovat monet tuon sanomasi ongelmajätteen esitykset. Nyt meni tämä läpi, katsotaan mitä tulee seuraavaksi...
    Pahinta on minusta, että nuo ovat vieneet moraalin ja omantunnon kirkolta pois, ja käyttävät niitä nyt sumeilematta aivan toisiin tarkoituksiin.

    VastaaPoista