Tällaisia kuvia pidettiin, jos ei kauniina, niin vähintään pittoreskeina. Niistä ei välity hajuja, nälkää, sairauksia, eikä muuta onnetonta. Liittyikö katsojan kokemukseen jotain muuta, sitä minun on vaikea sanoa, jotain toimeen tarttumisen halua ehkä? Mutta siirretäänpä tuo kuva nykyaikaan! Tänään tuo ghetton sisäpiha olisi korjattu, maalattu, tuuletettu, desinfioitu ja puleerattu, muutettu turistipyydykseksi, ja lisätty kaikkiin suojelulistoihin. Köyhät, sorretut, sairaat ja onnettomat ihmiset olisivat korvautuneet vaurailla, hyvinpukeutuneilla ja siisteillä turisteilla, sekä siisteihin periodipukuihin puetuilla terveys- ja hygieniatarkastuksen läpäisseillä palveluhenkilöillä. Olisimme tulleet takaisin tuohon kuvan tunnelmaan ehkä, mutta ei sen kuvaamaan todellisuuteen. Se todellisuus oli totisesti sellaista josta oli päästävä eroon! Ahtaissa ja sokkeloisissa rakenteissa ei välttämättä itsessään ole vikaa, ajatelkaamme vaikka Tallinnan tai Tukholman vanhaakaupunkia. Nehän ovat kaikkien matkailijoitten suosikkeja. Mutta niiden neliöhinnat ovat nousseet pilviin, ja sen mukana myös ihmiset ja olosuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti.
Monet Pariisin köyhät joutuivat siirtymään sinänsä siistimpiin esikaupunkeihin. Mutta myös bulevardeilla heitä asui. He olivat päässeet uudenaikaisemman terveydenhuollon pariin, oppineet käyttäytymään ihmisiksi, ja päässeet nauttimaan ihmisarvoisemmasta ympäristöstä. Bulevardien uusrenessanssitalot olivat eräänlaisia monitoimikoneita. Niissä asuivat niin vauras keskiluokka, kuin myös alemman tulotason ihmiset. Tässä on eräs tyypillinen pariisilainen kerrostalo vuodelta 1858:
Katutasolla ja sen yläpuolella olevassa matalammassa mezzaninakerroksessa sijaitsivat kaupat. Pääkerroksia 2 ja 3 asuttivat ylemmän keskiluokan ihmiset, ja halvempia kahta ylintä kerrosta palvelusväki ja alempi keskiluokka. Täsmälleen sama asetelma on nähtävissä esimerkiksi Helsingin asuintaloissa uusrenessanssin ja jugendin ajoilta. Arvostelijat väittävät yhäkin, että tuo järjestelmä oli rakennettu ylempien luokkien tarpeita varten, mutta heiltä jää kaunansa keskellä huomaamatta, että myös vähemmän varakkaat ihmiset pääsivät näin nauttimaan siitä järjestyksestä, siisteydestä ja mukavuudesta, joka oli itsestään selvä vauraammalle väelle. Näin he myös saivat paremman lähtökohdan sosiaaliselle nousulle.Bulevardien väliin jäi sitä paitsi paljon vanhaa rakennuskantaa, jopa meidän päiviimme asti säilynyttä. Siellä oli kätkössä myös paljon sitä vanhaa toimintaa, jonka katoamista aikoinaan niin surtiin. Sitä tarvitsivat myös bulevardien kakkos- ja kolmoskerroksen vauraammat ihmiset, sitä käsityöläisten ja työntekijöiden joukkoa, jota ilman mikään kaupunkiyhteisö ei toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti