Etninen itseinho - uusi uskonto?

Wikipedian mukaan
Itseinho tai itseviha ... on psyykkinen poikkeama, jossa ihminen vihaa itseään tai tuntee voimakasta häpeää omasta itsestään tai alkuperästään. Se voi tarkoittaa myös inhoa sitä yhteisöä kohtaan, johon yksilö kuuluu: tällaista on esimerkiksi etninen itseinho.

Englanninkielinen Wikipedia täsmentää:
"Ethnic self-hatred" is considered by some people as being a cultural issue, to which psychological theories have limited relevance.

Länsimaisessa juutalais-kristillisessä syyllisyyskulttuurissa itseinho ja häpeä liittyivät vahvasti uskontoon. Itsensäruoskiminen oli rangaistus ja tunnustus perinpohjaisesta syntisyydestä ja kelpaamattomuudesta. Samalla se kuitenkin oli tarkoitushakuista. Ankarasti itseään inhoava saattoi odottaa palkinnoksi anteeksiantamusta tai sovitusta.

Nykyään on tapana sanoa, että poliittiset ja kaupalliset trendit ovat korvanneet uskonnon. Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyään vallitseva yhteiskuntamoralismi on luonteeltaan vahvan uskonnollista, vaikka käytetty sanasto vaikuttaakin epäuskonnolliselta. Yhtymäkohtia jopa vanhaan tarustoon on riittämiin.

Vedenpaisumus kostona kollektiivisista synneistä. Meidän elämäntapamme johdosta valtameret nousevat ja peittävät rannikot profeetasta riippuen 4 tai 40 metrin syvyyteen. "Hiilijalanjälki" on uusin mantra, jonka avulla ihmiset pakotetaan ankaraan itsetutkisteluun ja -kieltäymykseen.

Perisynti. Valkoinen, eurooppalainen rotu on syyllistynyt kaikkiin mahdollisiin rikoksiin muita kansoja ja rotuja vastaan, joten sen on kannettava syyllisyyden taakkaansa, hyljättävä perinteensä ja halveksittava historiaansa. Tähän liittyy johdannainen: länsimainen kristinusko on paha, ja kaikki sen käytännölliset esineelliset ilmaukset, kuten luokkahuoneiden krusifiksit, loukkaavat muita. Tähän pyrkii myös Euroopassa leviävä "ateismiksi" kutsuttu kaikin tavoin uskonnolliseen sävyyn toimiva aggressiivinen liike.


Sovitus. Kollektiivinen syyllisyys koskee kaikkia 'heränneitä', riippumatta siitä missä määrin he itse ovat syyllistyneet konkreettisiin rikoksiin. Syyllisyys sisältää myös ajatusrikoksen ("teemme syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin". Kollektiivinen sovitus edellyttää kollektiivista luopumista menneestä. Tämä tarkoittaa käytännössä myös yhteisöä koskevia kieltoja ja sensuuria. Monet kirjat, esineet, merkit ja ajatustavat on poistettava ajatuksen puhtautta vaarantavina.



Sopimattomien kirjojen myyntiä ja lainausta estetään jopa EU:n piirissä yhä laajemmalti, ja sensuuri käy yhä tavallisemmaksi, niin virallinen kuin vapaaehtoinenkin. Tämä koskee jopa uutisvälitystä. "Vääriä" reaktioita mahdollisesti tuottavia uutisia piilotellaan tai jätetään välittämättä.

Useimpien uskontojen piirissä on myös kielletty lukuisien sanojen ja käsitteiden käyttäminen. Tämä täysin maagiseen ajatteluun perustuva toiminta on yleistä tänäänkin "poliittisen korrektiuden" tai "rasismiksi", "fasismiksi" tai muuksi pahaksi koetun ajattelun estämisen vuoksi. "Missä sielunvihollisen nimi lausutaan, siellä hän on jo itse paikalla".

Uskonnollissävyiseksi voidaan katsoa myös se kiihkeys, jolla väärää ajattelua vastustetaan keskusteluissa, mediassa ja jopa lakituvissa. Jumalantuomioita jaellaan innokkaasti, ja uskonnollisen kiihkeästi leimataan väärinajattelijoita iskusanoilla. Monet näistä, kuten juuri mainitut "rasismi" ja "fasismi", eivät enää pitkiin aikoihin ole sisältäneet varsinaista konkreettista merkitystä, vaan ne ovat muodostuneet uskonnollisen anateeman kaltaisiksi julistuksiksi.

Erona vanhoille uskonnoille uusi uskonnollinen liike tarjoaa paratiisia maan päälle. Kokemus on osoittanut, että jokainen maanpäällistä paratiisia tarjonnut liike on tuottanut maanpäällisen helvetin.

Eurooppalainen vapaan mielipiteenmuodostuksen ja sanankäytön yhteiskunta-ajatus on vaarassa. Sitä ei uhkaa ainoastaan ulkopuolisten kulttuurien paine, vaan myös sen sisällä syntyneet fundamentalistisen uskonnollisuuden sävyiset ajatusmallit, joita poliitikot ja muut niistä hyötymään pyrkivät tahot käyttävät sumeilematta omia etujaan ajaessaan.