Tunturivuori kohoaa Vanajanselän lounaisrannalla Sääksmäen ja Kalvolan pitäjien rajalla. Sen ja Allunkaisen takaiselle ylängölle nousee nykyisin Helsingin - Tampereen moottoritie. Vuoren laelta näkyy Aulanko ja tietenkin myös Rapolan ja Tenholan muinaislinnat, ja sen nimistö kertoo kaukaisista ajoista, jopa pakanuuden ja kristinuskon murroskaudesta.
Vuonna -78 retkeilimme noilla mystisillä seuduilla, mukana hyvin näkyvästi myös vielä syntymätön kuopukseni. Tuolla retkellä ottamistani kuvista yksi oli ylitse muiden, ja kun paikalliset päättivät 2009 julkaista kirjan tunnettujen valkeakoskilaisten mielimaisemista, valitsin vastoin yleistä linjaa tämän ahtaan kuvan. Valitettavasti alkuperäinen dia on jo kadonnut, niin että seinällä roikkuneesta suurennoksesta oli otettava valokuva. Sävyt ovat sitä myöten kadonneet, ja oikeassa reunassa näkyy paljastava valaistuksen kiilto.
Tämmöisen tekstin kirjaan kirjoitin:
Retkellä Tunturivuorella kolmekymmentä vuotta sitten. Merkillisiä luonnonmuodostelmia, valtavia näköaloja, lähes näkymättömiin painuneita ihmiselon jälkiä, muinaisiin pyhiin viittaavia nimiä. Ristinkallio, Ristinkari, Pyhäsuo, Hiidenmaa...
Metsätyyppi vaihtelee yllättäen, milloin kosteaa rämeikköä, sen vierellä puolukkamättäitä, tiheikköä josta pitää väkisin tunkea läpi - ja yhtäkkiä näkyy kaukana syysauringon sytyttämä värien hehku. Sinne!
Eteen aukenee kuin taian tuottamana aukio, metsänpeittoon kadonneen vaeltajan todellinen päämäärä. Täällä metsän myyttinen asujamisto ottaa ihmissielun lopullisesti haltuunsa. Täällä ihminen on viimeisessä suojassaan, lumottuna, lumoutuneena, rauhassa ja turvassa.
Täältä ei enää halua pois, ei palata ihmisten rujoon ja pelottavaan maailmaan. Vasta täällä tuntee ymmärtävänsä kaukaisia esivanhempiaan.
Kolmekymmentä vuotta kuvan suurennos on ollut seinälläni. Osa minusta on yhä siinä kuvassa.
Yhdyn tähän täydellisesti! Sillä erotuksella tosin, että minulla on eri metsämaisemia "kokoelmassani".
VastaaPoistamari