perjantai 15. tammikuuta 2010

"Den smala stigen" - herrasväki tulossa teatterilta


Tämän kuvan nimeksi isoisäni Walter Rydman on antanut "Den smala stigen", "Kapea polku". Säätyläisperhe on ilmeisesti kevättalvella 1905 tulossa Kansallisteatterilta, mutta tori on vielä keskeneräinen ja loskaa täynnä. Ilmeisesti toria ei vielä ole kokonaan edes kivetty. Pahimman kohdan yli on asetettu lautoja, ja niitä pitkin ovat helmojaan nostaen, vähän horjahdellen kulkemassa perheen naiset, ehdottomassa arvojärjestyksessä.

Silinteripäinen herrasmies on tullut ensimmäisenä, huomaa kuvaajan ja naurahtaa. Hän on eräs Helsingin tunnetuimmista litografeista, Tukholmassa syntynyt 56-vuotias Gustaf Arvidsson, jonka firma sijaitsee Kolmikulma- eli Dianapuistossa Yrjönkadun ja Uudenmaankadun kulmassa.

Sitten tulevat perheen naiset arvojärjestyksessä. Ensimmäisenä Emilie Hillebrandt, Prahassa syntynyt saksankieliseen kirjanpainajasukuun kuuluva 55-vuotias rouva Arvidsson. Hänen perässään tulee tyttäristä vanhin, 23-vuotias Karin, josta myöhemmin on tulossa minun isoäitini. Sitten seuraa ilmeisesti nuorempi tytär Elsa joka opiskelee Ateneumissa piirtämistä (sitä taitoa tarvitaan kirjapainohommissa), sekä kuopus Greta, joka on ehkä viidentoista.

Peräpäätä valvoo neitien isoveli Leo, jos olen tunnistanut oikein. Taustalla on herrasmies koirineen - tosin he näyttävät kulkevan eri suuntiin. Tuohon aikaan ei koiria kaupungissakaan pidetty hihnassa, ainakaan en olle yhtään sellaista kuvaa nähnyt. Ne olivat kuitenkin ilmeisen hyvin kasvatettuja. Koira on huomannut teatterin kulmalla Kaisaniemen puistosta ja kuuluisalta joutsenlammelta tulossa olevat kaksi nuorta miestä. Lienevätkö tuttuja, odottaako koira heitä?

Eliel Saarisen piirtämän uuden asemarakennuksen työt ovat juuri alkaneet tai alkamassa, mutta sivusiipien kohdalla ei vielä näy mitään rakennustyötä. Vanha asemarakennus nököttää vielä alun toista kymmentä vuotta uuden aseman edessä, poikkipuolin nykyisiä raitiovaunukiskoja. Kansallisteatteri on valmistunut pari vuotta sitten, ja siellä täällä kohoaa uuden modernin pääkaupungin muita upo uusia loistorakennuksia. Helsinki on kohoamassa Euroopan suurkaupunkien joukkoon, mutta kovin pahasti työ on vielä kesken. Ei se mitään, säädynmukaisesti pukeutunut herrasväki tietää, että hienoa on tulossa, ja kestää väliaikaiset hankaluudet.

Alla on toinen kuva, luultavasti samana päivänä otettu. Siitä näkyy, että myöskään Vilholan taloa ei vielä ole olemassa, luultavasti ei edes luonnoksena arkkitehti Nyströmin pöydällä. Takana näkyy Itäisen teatterikujan ja Mikonkadun pohjoispään puutaloja Kaisaniemen puiston vierellä. Niitä ei enää ole.

3 kommenttia:

  1. Käsittämättömän hienoja vanhoja kuvia!

    Ovatko ne kotialbumista?

    Kannattaa tarjota kopioita vaikka Helsingin kaupunginmuseoon.

    VastaaPoista
  2. Minulla on isoisäni kuvia ainakin tuhat, kaikki negtiiveina. 6x9 lasi- ja sellulloidinegoja, lisäksi 9x12 negoja. Kaikki on skannattu 1200 tai 2000 pikselin resoluutiolla. Ne, samoinkuin tuhannet dokumentit menevät aikanaan Kansallisarkistoon, samoin kuvatiedostot. Negatiiveista en vielä luovu.
    Kuten sanot, kuvien joukossa on sekä mielenkiintoisia että hyviä, ja tulet niitä näkemään lisää, kunhan blogi edistyy. Teen niistä ehkä kirjan.

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä Enkeliporsaan kanssa; käsittämättömän hienoja ja hyvin säilyneitäkin! Kuinka avaraa oli tuolloin vielä Helsingin keskustassa, kun vertaa nykyiseen, korkeilla rakennuksilla ahtaaksi tupattuun miljööseen.

    VastaaPoista