sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Erikoinen näkymä Katajanokan jugendiin - "Tommi letar"
Isoisäni Walter Rydman otti tämän kuvan vuonna 1905, ja antoi sille nimeksi "Tommi letar", 'Tommi etsii'. Tommi oli Walterin koira 1900-luvun alussa, ja tulemme näkemään hänet vielä uudestaankin täällä blogissa.
Tommilla oli kuuluisia tuttavia, ennen muuta Lucas, isäntänsä Eugen Schaumanin uskollinen ja älykäs kumppani. He olivat tavanneet toisensa Kaisaniemen puistossa sen traagisen päivän aattona, jona Lucas jäi yksin, tuli epätoivoiseksi, menetti täysin mielenrauhansa, niin että isännän lähisukulaisten oli autettava hänet rajan yli herransa luo.
Isännät olivat tuolloin puhelleet keskenään kenraalikuvernööri Bobrikovin karkeasta sortopolitiikasta. Walter oli harmitellut, ettei maasta löytynyt yhtään rohkeaa miestä vapauttamaan maata tuosta vihatusta venäläisestä. "Älä huoli", oli Lucasin isäntä tokaissut tuohon, "kyllä sellainen löytyy!"
Tommilla oli kuvanottohetkellä kiinnostavaa tekemistä. Ratapölkkyjen kitkeränvahvan tervanhajun joukosta hän oli erottanut muutakin, kuullut ehkä lupaavaa rapinaakin. Katajanokan satamaa oltiin juuri rakentamassa, levittämässä meren päälle, ja yksi komea tullimakasiini oli jo rakennettukin. Uusia raiteita tehtiin edellisten viereen, ja ratapölkyt odottivat asettamistaan kiskojen alle.
Walter otti tämän kuvan tietysti ystävästään, eikä varmaankaan ajatellut kuvaavansa historiallista dokumenttia. Hänellä oli tuolloin vatsan päällä roikkuva peilikamera, josta aukeava maailma oli tietysti aivan erilainen kuin näkymä ihmisen katsekorkeudelta. Peilikameran näyttämä maailma oli niin sanoakseni Tommin tasoinen.
Mutta mitä tuolta pölkkykasan ja rautatievaunujen takaa näkyy? Kaksi Kruunuvuorenkadun uutta ja kaunista jugendtaloa. Vasemmalla on Waldemar Wileniuksen piirtämä Kruunuvuorenkatu 5 - Kauppiaankatu 1-3, kaunis talo jossa on pohjoiseurooppalaisen renessanssin ja barokin muistumia. Ja oikealla on Usko Nyströmin ja hänen työtovereittensa Petreliuksen ja Penttilän suunnittelema Kauppiaankatu 2 - Kruunuvuorenkatu 7.
Tuskinpa Walter aavistikaan, että hän 1930-luvun alussa tulisi muuttamaan tuohon Nyströmin taloon, ja että se myös tulisi olemaan hänen kotitalonsa loppuun asti. Tuo rotevan romanttinen massiivi olisi jo kolmas saman arkkitehdin piirtämä Walterin kotitalo. Hän oli ilmeisen kiinnostunut Nyströmin toimiston töistä, kuvasi niistä useita, ja tämän rakennuksen jo siinä vaiheessa kun se oli kuoriutumassa telineistä.
Olisipa Walter oivaltanut kuvata nuo rakennukset edes silmäinsä korkeudelta! Olisi ollut lähestulkoon viimeinen hetki saada tallennettua niiden kauniit (ja Wileniuksen kohdalla vielä herkät) fasadit! Jo kahden vuoden päästä Walterin tulevan kotitalon eteen nousi Selim A. Lindqvistin sisänsä ihan hieno "Makasiini 5", ja myöhemmin rakensi Kesko mahtailevan pääkonttorinsa Wileniuksen talon eteen.
Tämä itsessään hauska ja hyvä kuva osoittaa, miten valokuvat saattavat sisältää paljon sellaista informaatiota, jota kuvaajan useimmiten on mahdotonta kuvaushetkellä tajuta.
Liitän tähän loppuun kuvan Tommin kaverista Lucasista ja hänen kuulusta isännästään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Koirien avulla kerrottua kulttuurihistoriaa. Todella mielenkiintoinen muisto menneestä.
VastaaPoistaKaipaava koira - mikä näkökulma...
...ja koiraa kaipaava ihminen! Tommi oli isännälleen ja hänen perheelleen hyvin läheinen, läheisempi kuin muut perheessä asuneet koirat. Se mainitaan hyvin usein eri henkilöiden kirjeissä. Kuvaukset Lucasin epätoivosta ja syömättömyydestä taas ovat riipaisevaa luettavaa Schaumanin elämäkerrassa.
VastaaPoista