Tässä kuvassa (Walter Rydman keväällä 1909) ollaan kävelyllä ehkä Kaivopuistossa. Isoisäni isä kauppias ja valtiopäivämies Victor Rydman, hänen miniänsä Karin, sittemmin isoäitini, ja heidän 3-vuotias esikoisensa Pian, tätini. Seuraavassa kuvassa tätini ja koira Tommi Thalia Cafén edessä. Arvelen että tuo kahvila sijaitsi Vilholan talossa Kansallisteatterin vieressä.
Seuraavassa kuvassa, vähän aikaisemmin kevättalvella, isoäitini ja tätini ovat tulossa kotoaan Vilholan talosta, ja mahdollisesti menossa Victorin luo. Matka ei ollut pitkä. Ensin torin yli ja vanhan asemarakennuksen ohi. Se oli yhä paikallaan suunnilleen nykyisten raitiotiekiskojen päällä poikittain, tuli ulos uuden asemarakennuksen seinästä kuin pitkulainen patti. Aseman rakennustyöt ovat ehtineet jo Kansallisteatterin luo. Sitten Hakasalmenkatua ylös, sen Skohan talona tunnetun rakennuksen ohi, jonka paikalle on rakennettu uudemman arkkitehtuurimme voittamaton helmi eli Makkaratalo. Keskuskatua ei vielä oltu avattu, niin että Hakasalmenkatu päättyi Aleksanterinkadulle. Ja sittenpä oltiinkin perillä komeassa Hermeksen talossa Aleksanterinkatu 19.
Vuotta tai kahta myöhemmin isäni jo pystyi tulemaan kävelyretkille. Hyvin merkittävä tuon kevätpäivän täytyi olla, sillä isoäitinikin on pannut todella parasta päälleen - ja päähänsä. Isäni on perinyt valkoisen takkiinsa siskoltaan.
Seuraavien kahden kuvan paikat kun pystyisinkin selvittämään. On ehkä kesä 1911. Ollaan keskustassa ja ihan sen lähellä rantalaiturilla. Maailma oli vielä järjestyksessä, ainakin yläluokan perheen näkökulmasta. Vain isääni ärsytti, luultavasti nuo hankalat vaatteet ja mokoma hattu.
Upeita ja ihastuttavia kuvia, kiitos!
VastaaPoistaMonesti nuo 1900-luvun alkupuolelta esitetyt kaupunkikuvat ovat yleisnäkymiä, joissa ihmiset enemmän sivuosassa. Mutta näissä on elämän tuntua ja ikään kuin sata vuotta katoaisi jonnekin...
Ja että perheen koiraankin on "raaskittu" tuhlata filmiä jo siihen aikaan, jotenkin niin mukavaa.
-osku