tiistai 16. helmikuuta 2016

Japanilaistyttö Jäämeren rannalla: Akiko yksin


Matkoilla ollessa tulee aina tyhjiä hetkiä, odottelua ja sen sellaista. Minulla on vuosikymmenet ollut tapana tehdä näiden tyhjien hetkien aikana kaanoneita ja muita sormiharjoituksia, ellei jotain isompaa ole tehtävänä. Yleensä nämä kaanonit liittyvät jotenkin itse matkan kohteeseen. Ehkä parhaat kaanoneista ovat syntyneet Italiassa, mutta aivan päinvastaisissakin oloissa sellaisia olen tehnyt.

Karmaisevimman työmatkani olen tehnyt Jäämeren rannalle Kirkenesiin, jossa Rauni Mollberg kuvasi elokuvaansa Ystävät, toverit. Puuduttavan matkan sinne ja takaisin jouduin tekemään bussilla Tampereelta. En nyt viitsisi kuvata sitä viinanhuuruista mollebergilaista avustajasakkia, joka varsinkin Lapin alueella tukki kaikki käymälät, ja tulistui välillä nujakointiinkin.

Kirkenesissä oli toki rauhallisempaa. Olin tehnyt elokuvan musiikit, ja näyttelin itsekin ortodoksimunkkia. Elokuvan teko on yhtä odottelua odottelun perään, ja välillä raa'an työnteon painetta armottoman aikataulun ahdistamana. Ja sitten taas odottelua.

Mukana pohjoisessa oli myös japanilaistyttö Akiko, suomalaisen japaninkävijän kanssa avioitunut nuori nainen, joka joutui välittömästi perille tultua paikallisten hampuusien ahdistelemaksi. Minulla olikin välillä melkoinen työ tytön suojelemisessa. Juttelimme jonkin verran, sillä hän tuntui olevan kutakuinkin ainoa sivistynyt ja käyttäytyväinen ihminen porukassa.

Akikolla päällimmäisenä näytti olevan koti-ikävä ja yksinäisyys, ja siitä sainkin idean yllä olevaan kaanoniin "Akiko yksin". Hienon, pidättyväisen ja herkän japanilaistytön kuvaukseen käytin myöhäiskeskiaikaisen tapaista melodiikkaa ja kontrapunktia, ilman voimakkaita sointufunktioita. Kaanonin päiväsin 24.10.89 Neidenissä, jossa kuvaukset pääosin tehtiin. 15 vuotta myöhemmin laajensin yksinkertaisen kaanonin moniteemaiseksi, ja otin mukaan myös alttoviuluja.

Enempää alkuperäistä kuin laajennettuakaan kaanonia ei koskaan ole soitettu julkisessa konsertissa, mutta tässä se alkuperäinen lempikaanonini nyt on, Sibelius-nuottiohjelman syntetisaattorin esittämänä.

3 kommenttia:

  1. Mitä mahtaa nykyään Akikolle kuulua? ...

    -jpt-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, hän katosi näköpiiristäni elokuvanteon jälkeen. En edes tiedä mitä sukunimeä hän käyttää. Vaikka hänelle tuotettiin kimonokin Japanista, ja hän osallistui moniin kuvauksiin Kirkenesissä ja Vesilahdessa, kaikki hänen kohtauksensa on leikattu lopullisesta leffasta pois. Nyyh.

      Poista
  2. Tuosta "Ystävät, toverit" -elokuvasta muistan aina sen ensimmäisen katselukerran nuorena kloppina telkkarista. Tekstityksessä oli jokin häiriö. Jos oikein muistan, se lakkasi toimimasta muutaman minuutin jälkeen ja elokuvaa katkaistiin pariinkin otteeseen, mutta tekstejä ei vaan saatu päälle. Jonka jälkeen koko loppufilmi näytettiin tekstittämättömänä. Mikä teki katselukokemuksesta unohtumattoman - vaikka ei kaikkea ymmärtänytkään, tuntui että elokuvassa oli enemmän syvyyttä kuin sitten, kun näki tekstitetyn version joskus myöhemmin.

    VastaaPoista