Ehiöitä

Ehiö (helsak, Ganzsache, Postal Stationery) on kortti tai kuori johon on valmiiksi painettu "postimerkki" eli todiste maksuluokasta. Ehiöt olivat itse asiassa postimerkkiä vanhempi keksintö, Englannissa 1840 ja Suomessakin jo 1845. Suomen ensimmäiset varsinaiset postimerkit saivat aiheensa pari kymmentä vuotta käytetyistä ehiöistä.

Ehiöt ovat kohteina itse asiassa paljon kiintoisampia kuin postimerkit, sillä niihin sisältyy tekstien ja leimojen kautta paljon informaatiota. Minulle sellaisia on suvun arkistoista kertynyt melkoinen määrä "tavallisten" postikorttien oheen. Julkaisen niitä täällä blogissa silloin tällöin.

Tässä on kortti vastauskortteineen, jonka lähetti tunnettu raittius-, naisasia- ja settlementtiliikkeen uranuurtaja Alli Trygg-Helenius isoisäni isälle kauppias ja myöhemmin valtiopäivämies Victor Rydmanille 31.10.1897. Kysymys oli Albion Lamppumakasiinin tuki-ilmoituksesta Allin joululehteen. Kuvan yläreunassa näkyy taitekohta josta vastaus irrotetaan. Allin teksti on kirjoitettu osoitesivun taakse. Victor ei ollut irrottanut vastauskorttia, eikä siis vastannut valmiiksi maksetulla kortilla. En ole tarkistanut asiaa Allin joululehteä katsomalla, mutta oletan että he ovat tavanneet toisensa Helsingissä, jossa Albionin haara- ja sittemmin pääliike sijaitsi. Uskoisin että Alli sai tavanomaisen reklaaminsa. Tässä on Allin kirjoitus ja vastauskortin osoitesivu:

Postimerkin kuva on täsmälleen tuolloin käytetyn 10 pennin merkin (malli 1889) mukainen. Kiintoisaa on, että Alli kirjoitti ruotsiksi, vaikka molemmat osasivat suomeakin. Ruotsiksi oli monista asioista tuolloin vielä hiukan helpompi kirjoittaa.

Toinen esimerkkini on sekin alunperin ehiö, mutta nyt 10 pennin punaisen kuvakkeen päälle on liimattu 7 kopeekan arvoinen ns. rengasmerkki, jota oli käytettävä kaikissa ulkomaille, siis myös Venäjälle lähetettävissä postituksissa. Mielenkiintoista on, että keisarillisen emämaan postihallitus kuitenkin lisäsi normaaleihin merkkeihinsä nuo renkaat, josta käy ilmi lähetysmaa eli Suomen suuriruhtinaskunta. Poikana nuo merkit olivat haaveilun kohteita, sillä niiden hinta oli moninkertainen tavallisiin verrattuna. Onneksi kukaan ei ole hajottanut tätä postilähetystä.

Isoisäni oli tuolloin heinäkuussa 1899 suorittamassa vapaaehtoista sotapalvelustaan Krasnoje Selossa lähellä Pietaria, ja kortin lähetti hänen äitinsä Zaida (os. Savonius), joka vietti kesäänsä sukulaisissa Tyrväässä.

PS.: Tervetuloa uudet lukijat roma romanov ja Liisu!