Outi Heiskanen on kuollut 85 vuoden ikäisenä. Murheellista, vaikka toki odotettuakin. Heiskasen grafiikanlehdet tuottivat minulle ja lukemattomille muille suurta iloa ja mielihyvää.
Uutisissa Heiskasen kuolemasta hänestä käytettiin otsikoissa ensin vain sanaa "nykytaiteilija". Sitten "palkittu nykytaiteilija", kunnes jokin lehti tajusi että hän oli "taiteilija, akateemikko". Tämä on minusta ehdottomasti korrektein tapa.
Mitä tämä ilmaisu "nykytaiteilija" oikein merkitsee? Mitä tällainen täsmentävä attribuutti "nyky" tuo lisäarvonaan? Eikö vastikään menehtynyt taiteilija ole "nykytaiteilija" siinä kuin vielä eläväkin?
"Nykytaiteilijasta" puhutaan joskus hiukan alentuvalla tavalla. Varsinkin jos puhutaan "näistä nykytaiteilijoista", jolloin ajatuksen alla on mielle jotenkin omituisesta, käsittämättömästä, tai peräti vähättelemisen arvoisesta töhertelijästä, jonka "taide" ei vedä vertojaan oikeille entisajan kunnon taiteilijoille.
Olisiko kuitenkin niin, että pyritään tekemään eroa "kaiken maailman taiteilijoihin", ja joihinkin vähän tärkeämpiin, ikäänkuin "taide-taiteen" edustajiin? Silloin attribuutti "nyky" pyrkisi tekemään ikäänkuin positiivisen sävyn koko ilmaisuun. Takana saattaa olla jopa 1800-luvulla alkanut ajatus siitä miten vanha taide oli ikäänkuin vanhanaikaista, typerää, pintapuolista ja vähäarvoista, kun sen sijaan uudet modernit tavat tehdä taidetta olivat silmiä aukaisevia ja paljon fiksumpia.
Olisiko niin, että käsitteestä "moderni" olikin tullut eräänlainen historiallinen tyylisuunta, johon niputetaan pointillismit, kubismit, abstraktit ynnä muut "-ismit", ja että itse käsite "moderni" mielletäänkin nyt samaan koppaan antiikin, keskiajan, renessanssin ja barokin joukkoon? Ja sitten oltaisiin jälleen yrittämässä tekemään pesäeroa uljaan uuden maailman ja vanhentuneen taiteen kanssa?
Määrite "nyky" on vain niin onnettoman huono määritteeksi. "Nyky"-taiteilijat tekevät edelleen mitä erilaisimpia teoksia, eikä heitä voi mitenkään niputtaa kokonaisuudeksi. Menneet tyylilajit elävät kuvataiteissakin yhä, ja uusia keksintöjä tehdään kaiken aikaa, kun tekniikoita kehitetään ja olosuhteet muuttuvat.
Mitä Outiin tulee, hänen taiteensa on helposti vastaanotettavissa, se on hauskaa ja mielikuvituksellista ja välillä vähän hulluakin. Kiitos siitä, Heis!
