Töimatkalla

Muuan anonyymi puskasta ampuja sivaltaa että minä olen taivuttanut 'rukiin' muodossa 'ruiksen'. Hän on aivan oikeassa. Tässä jutussa irvailen ruiksesta. Mutta ehkä sala-ampuja välttäisi omaan jalkaan ampumisen, jos viitsisi vaivautua lukemaan ymmärryksellä. Tässä tuo juttu vuodelta 2009 on.

Koulut alkavat taas lomien jälkeen, ja äidinkielen opettajat palaavat kyiselle kynnökselleen pelastamaan mitä pelastettavissa on. Mutta minkä hekään voivat sille, että sana toisensa jälkeen poistuu yleisen ymmärryksen piiristä elinkeinomuutoksen seurauksena. Tässä heille kuitenkin muutama tärppi.

TÖI.

"Mä oon TÖIssä". "Missä sun TÖI on?" "Mulla ei oo TÖItä".

Googlesta poimittua:

"nähdessään töimatkalla tanssikoulun ja sen ikkunassa surullisen Paulinan"
"tänään töimatkalla Kosseissani soi"
"Olen Lapissa töimatkalla ja aamulla oli sellaiset rapsakat 35 pakkasta"

RUIKSEN.

Googlesta jälleen:

"kaskimaatakin käytettiin lähinnä ruiksen, nauriin ja pellavan viljelyssä". (Vantaan paikallishistoriaa)
"kaura ohitti ruiksen 1920-luvun loppuun tullessa" (Reisjärven historiaa)
"söin megapurilaisen. Se on toiseksi paras heti ruiksen jälkeen". (Ylen chatti)
"Ruiksen viljely on Suomessa nuori ilmiö" (suomi24)
"Myytti ruiksen paremmuudesta on vain suomalainen myytti". (karppaus.info)

UUSAVUTONTA ELÄINOPPIA

Lisää googletusta:

"Kohta putkahtaa varmaan ulos uroslehmä" (aamukampa.net)
"Sitten saa yksi lehmänpoikanen tulla ilostuttamaan elämää" (koirakeskustelu)
Meidän poikien hevosella alko seisoon. Kaikki tytöt hiljeni ja tuijotti sitä hiljaa ja se niiden naarashevonen alkoi sitten hirnumaan iloisesti (basso.fi.)
"näyttää hänelle luontofilmiä missä uroskana nostaa takakoipeaan ohuen näreen juureen (blogspot.com)

Jos lehtiotsikossa lukee, että "Kaustisten kansanmusiikkijuhlat", tuskin muut kuin kaustislaiset siitä pillastuvat. Who cares?

Tosi NykyAikainen ajattelu tapa nähkääs on, että kukaan ei voi eikä saa määrätä miten kirjoitetaan tai ajatellaan. Kun riittävän moni kirjoittaa että "vein töimatkalla ruiksen lehmänpoikaselle", se on ihan yhtä oikein kuin mikä tahansa muukin. Jos joukko ihmisiä ilmoittaa, että he eivät syö mitään missä on geenejä, he ovat yhtä varteen otettavia ajattelijoita kuin ketkä tahansa muutkin. Haloo, nyt eletään tätä päivää, fossiilit!

Kauniksen Riikan?

Tämä on toista kymmentä vuotta vanha teksti, löytyi tiedostoja siivotessa. Ajankohtainen yhä.

Sanotaan, että joku tai jokin on 'kaunis'. Jos puhutaan tästä 'kauniista', kenellekään ei tulisi mieleen puhua 'kauniksesta'. Itse asiassa sata vuotta sitten ei olisi tullut minunkaan mieleeni, että saman tapaisia sanoja, vaikka ihan ulkomaalaisiakin, olisi taivutettu 'kauniksen' tapaan.

Kun kerrottiin 'Salamis'-nimisessä paikassa muinoin käydystä merimittelystä, puhuttiin 'Salamiin', ei 'Salamiksen' taistelusta. Kun kerrottiin 'Pythagoras'-nimisen muinaistiedemiehen geometrisestä saavutuksesta, puhuttiin 'Pythagoraan', ei 'Pythagoraksen' lauseesta. 'Herakles'-nimisen muinaissankarin urotöistä puhuttiin 'Herakleen' urotöinä, ei jonkun 'Herakleksen'.

Tänään tämä vanha ja kovin aito suomalainen taivutustapa tuntuu yhtä vanhalta kuin 'Ilias'-nimisen paikkakunnan tienoilla neljä tuhatta vuotta sitten tapahtunut tappelu. Me vanhat, lähes tuon ikäiset muinaisjäänteet, puhumme yhä 'Iliaasta', ei 'Iliaksesta'.

Me vanhat muistamme myös lähes 'Iliaan' eli Troian sodan aikaisen käytäntömme nykyisen Latvian, entisen itämerensuomalaisen alueemme eteläreunoilla. Meille Daugavan joki oli nimeltään 'Väinäjoki', suustaan leveä salmimainen väinä. Daugavpils oli meille 'Väinänlinna'. Ja entä sitten, kun 'Väinäjoen' varrelle taannoin 800 vuotta sitten perustettiin kaupunki nimeltään Riga?

Mehän kutsuimme sitä nimellä 'Riika', kuten sen nimi meidän korvaamme kuulosti. Me taivutimme sanaa kuten omaa sanaamme 'liika'. Menimme 'Riikaan', olimme 'Riiassa', tulimme 'Riiasta', ja meidän sikäläiset ystävämme olivat 'riikalaisia' - eivätkä ikinä mitään bladi "riialaisia".

Kun me vanhat muuten nuorina hölmöinä rakastuimme, me puhuimme 'armaastamme', ei 'armaksestamme'... Ja kun puhuttelin muinaista esimiestäni, etunimeltään Touko, minun oli taivutettava 'Touon', ei 'Toukon'. Eihän tuo nimi sentään ollut muotoa 'Toukko'!

Nykyään ei ole millään väliä, ei edes rakkaalla ("rakaksella") äidinkielellämme, mutisee katkera Sääksmäessä asuva vanhus.

Postikortti nuoruuden ajoilta

Jäämistön järjestelyn yhteydessä putkahti esiin tämä postikortti. Sen päiväyksen hetkellä olin Jyväskylässä latinan prota opiskelemassa, ja iältäni 18. Kortin lähettivät Keuruulta Anto Leikola (täyttänyt juuri 18) ja Matti Klinge (pian 19). Olimme tulleet Norssista ylioppilaiksi samaan aikaan, pojat Norssin klassiselta puolelta, minä reaalin pitkän matematiikan linjalta.

En ollenkaan muista, millä tavalla kortti minulle päätyi. Muinaisuuden postinkulku oli ihmeellistä. Luultavasti kortti oli viety Alvar Aallon vasta valmistuneeseen korkeakoulun päärakennukseen, ja minut kai sitten löydettiin sieltä tai jostain vanhasta seminaarirakennuksesta. 

Minä nousin oikeaan aikaan oikeaan junaan, ja pojat olivat vastassa kuten lupasivat. Muuten olisinkin joutunut soutelemaan Keurusselällä jollakin lainaveneellä... Selkisaaren vierailusta en muista kovin paljon, paitse sen että ratsastin ensimmäistä kertaa hevosella. Sillä oli jotain huvilan mansikkamaata vastaan, eikä se totellut onnetonta ohjastustani, joten vetäkäämme armeliaisuuden esirippu äkkiä kiinni tapahtumisten edessä.

Merkillinen yksityiskohta on kortin lopulla. Pojat pyysivät  kutsumaan muitakin tuttavia, erityisesti NTI SILVA SOLAA tälle retkelle. Pyyntö hämmästytti minua silloin kovin, minulla kun ei ollut pienintä käsitystäkään tästä neidistä, joka ilmeisesti oli tehnyt suuren vaikutuksen nuoriin miehiin. Itse asiassa googlasin hänet vasta nyt. Kävi ilmi, että tämä neiti oli meitä viitisen vuotta vanhempi, melkein siis keski-ikäinen kirjallisuuden opiskelija. Hänet tunnettiin sittemmin nimellä Silva Kiuru, ja luen tällä hetkellä hänen postuumisti julkaistuja tutkielmiaan Agricolan ja vanhan kirjasuomen asioista. Suuri vahinko, että neiti Sola oli jäänyt minulle tuntemattomaksi...