Ursan sivusto kertoo, että Orionin alfatähti Betelgeuze, elämänsä viimeisiä aikoja viettävä punainen jättiläinen, on viime aikoina yllättävästi himmentynyt. Se voi johtua jostain välille lehahtaneesta pimeästä pilvestä. Sellaista on ennenkin tapahtunut.
Mutta Betelgeuzen iän ja tilan huomioon ottaen kannattanee kaiken aikaa olla varuillaan. Edessä on väistämätön räjähdys supernovaksi, ja sen odotetaan tapahtuvan ihan pian, seuraavien sadan tuhannen vuoden kuluessa. Ken elää, se näkee.
Betelgeuze on siis voinut pamahtaa jo kauan sitten, vaikkapa vuonna 1380! Se sijaitsee näet 640 valovuoden päässä, joten nyt uutenavuotena ehkä näkemämme päivälläkin havaittava valoilmiö on siis tapahtunut kaukana keskiajalla. Valohan liikkuu mittakaavassaan suorastaan etanan vauhtia, ja me näemme galaksimme keskustan siinä tilassa jossa se oli viimeisten neandertalilaisten aikana.
Tästä seuraa kiintoisia tulkinnan mahdollisuuksia, jotka tietysti ovat aivan liian vaikeatajuisia tässä suurelle yleisölle selittää. Mutta yritetään nyt kuitenkin kertoa muutama todennäköinen fakta.
Meidän galaktinen kotimme sijaitsee ns. Orionin kierteishaarassa, ja siellä tuon tähdistön mahtavien pilvien seassa lienee alueen henkinen keskus. Jos Betelgeuze todella räjähti vuonna 1380 (ja me näemme sen tuota pikaa), uusi supernova saattoi olla valomerkki meille, tiedotus siis.
Mutta mistä asiasta? Vuonna 1380 riehui hirveä islamilainen valloittaja Timur Lenk Euroopan rajoilla. Mutta koska ihmishistorian todellinen hotspot tuolloin ja vähän myöhemminkin sijaitsi Sääksmäessä, tuon Betelgeuzen valomerkin täytyy liittyä seutua aikoinaan kuohuttaneeseen pannabullaan. Paavin kirjelmä oli lähtenyt Avignonista jo 1340, ja luultavimmin orionilaiset siis reagoivat viimeisen pannahisen kuolemiseen, ja Sääksmäen vapautumiseen kirkonkirouksesta.
Tulemme pian näkemään, oliko tapahtumain kulku tällainen. Jos kaikesta huolimatta ei ollut, Betelgeuzen pikainen leimahdus täyttää jokaisen aikaansa seuraavan kansalaisen valveilla olon hetken. Eräs viittaus tähän on saamani tieto eräästä historiankirjasta, joka julkaistiin vuonna 9362 Proxima Centaurin siirtokunnassa aikansa psykolingvistisessa muodossa.
Sitaatti kirjasta: "Näytteenä muinaisihmisen liikuttavasta naiivisuudesta mainittakoon romaani Mies joka odotti Betelgeuzen räjähdystä vuodelta 2020. Se ei saavuttanut suosiota, kun kriitikoiden mukaan 'Betelgeuze on niin ysäriä, niin ysäriä'. Mutta jo 2907 ilmestyi teoksen menestynyt jatko-osa Betelgeuzen räjähdystä odottaneen miehen pojanpojanpoika..."
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Jokaisena aamuna avaamme verkkolehden etusivun sydän pamppaillen.
