Puujalkaisia kysymyksiä

Puujalkavitsikkäitä kysymyksiä.

 1. Onko tässä "Kaikkien Tonavien äiti"?

2. Kala vai lintu? Ikuinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi pakinoitsija Olli antoi hyvän vihjeen. Millaisen?

3. Ornitologit, halloo! Onko tämä kalasääksi?

4. Ja, ornitologit, mikä käki?

5. Tämä kilometripylväs sijaitsee Savossa. Siis minnekkä päin tästä on tuo 122 kilometriä?

6. Mikäs poikafarao tässä on?
















Ja kysymys numero 7 on kertomuksen muodossa:

Vastavihitty rouva aviovuoteessa: "Jos minä nyt kuolisin, menisitkö uusiin naimisiin?"
Mies: "En, en, en menisi!"
Vaimo: "Etkö sitten tykkää olla naimisissa?"
Mies: "Totta kai, totta kai tykkään!"
Vaimo: "No menisitkö siis uusiin naimisiin?"
Mies: "No, kyllä kai minä sitten menisin..."
Vaimo: "Saisiko se sinun uusi vaimosi sitten tulla tähän minun paikalleni sängyssä?"
Mies: "Kyllä kai sitten saisi".
Vaimo: "Saisiko se sitten käyttää minun uutta minkkiturkkianikin?"
Mies: "Kylla varmaan sitten saisi".
Vaimo: "Entä noita minun uusia golfmailojani?"
Mies: "Ei!"
Vaimo: "Miksi ei?"
Mies: "No kun se on vasenkätinen..."

Kysymys kuuluu: Millä kohtaa mies teki ensimmäisen katastrofaalisen virheen?

Kuvallisia arvoituksia

Tässä on joitakin kuvia tai kuvan osia, joista voisi irrota joitakuita kommentteja. Älkää kiltit ainakaan heti pyytäkö apua Googlelta!

Kuva 1. Kukapa se tässä on kaikessa suloudessaan?

Kuva 2. Joku saattaa muistaa vielä tämänkin tyttelin.

Kuva 3. Kenen kanssa tämä neiti puhuu?

Kuva 4. No kenenkäs simmut tässä on?

Kuva 5. Mitä ihmettä tässä tapahtuu? (Kiitos nimim. hikkaj!)

Kuva 6. Kukas se tässä?

Kuva 7. Tämä ei ole ihan sitä miltä ensiksi näyttää. Mutta mitä sitten?

Kuva 8. Takavuosina paparazzit onnistuivat saamaan kuvan eräästä ei-ihan-kuninkaallisesta. Tähän on suurennettu kuvan oleellisin osa. Mistä muusta ruumiinosasta kyseinen henkilö oli aluksi ihailtu?

Kuva 9. Tämä on ihan muuttamaton, mitään poistamatta tai lisäämättä. Mutta tässä on itse asiassa silti jotain liikaa, tarkkaan ottaen. Mitä?

Naiskohtaloita arvattavaksi

Niin mainio apuväline kuin Googlen kuvahaku onkin, vain epäreilu kommentaattori käyttää sitä vastatakseen näihin arvoituksiin. Arvostusta sen sijaan herättää vihjaileva lähestymistapa, vaikka vastaus olisi kuinka väärä tahansa. 

Esittelen tässä muutamia naisia, joilla oli "illustratiivinen" mies, tai jotka muuten ovat jääneet historian lehdille. Keitä he ovat, tai keitä miehiä heidän yhteydestään löytyy?

1. Murheellinen maalaispapintytär, joka 18-vuotiaana tapasi läheisestä yliopistokaupungista maaseuturetkelle lähteneen opiskelijan. Molemmat rakastuivat toisiinsa kiihkeästi, opiskelija valmisti hänelle koristenauhoja ja muita lahjoja, ja innostui siinä sivussa kirjoittamaan rakastetulleen runojakin. Lempeä kesti vain kolme neljännesvuotta, ja opiskelija jätti tytön tylysti kirjeellä. Tätä temppuaan opiskelija katui ja häpesi pitkään. Tytön maailma sortui, eikä hän sen koommin seurustellut kenenkään kanssa, ja pysyi naimattomana koko elämänsä. Kaiken kukkuraksi hän todennäköisesti sai kuulla opiskelijan hänelle kirjoittamia lemmenrunoja suosittuina lauluina. Kuka oli tämä opiskelija?

2. Niin sanottu kreivitär, joka avusti aikanaan kuuluisaksi tullutta alhaissyntyistä valekreiviä tämän silmänkääntö- ja huijausnäytännöissä. Mies uskotteli olevansa kuolematon, tavanneensa Kristuksen ja Egyptin faraoita, perusti "vapaamuurarillisen" loosin itse keksimänsä "egyptiläisen rituaalin" pohjalle, mutta sekaantui lopulta sen verran politiikkaankin, että hänet vangittiin, ja suljettiin lopuiksi vähiksi vuosikseen vamkilalinnoitukseen. "Kreivitärtä" ei rankaistu, koska hän oikeudenkäynnissä todisti miestään vastaan, mutta hänet suljettiin erääseen roomalaiseen nunnaluostariin loppuiäkseen. Kuka mahtoi olla tämä kuuluisa silmänkääntäjä?

3. Wieniläisen rabbin pojantytär, jonka nimi näkyy päivittäin lukemattomien teollisuustuotteitten yhteydessä. Kauniin tytön elämä oli varakkaasta taustasta huolimatta skandaalinkäryinen ja surkea. Ensin hän nai paronin, synnytti tälle kaksi lasta, mutta kun paroni joutui vararikkoon, nainen joutui jopa kerjäämään ruokansa kaduilla. Sitten hän hylkäsi miehensä ja lapsensa, ja nai toisen paronin, mutta kuoli syöpään 39-vuotiaana. Mikä oli tämän juutalaistytön nimi?

4. Erään keskeisen kulttuurikaupungin taidehistorian "yhteinen nimittäjä". Tämän lahjakkaan naisen isä oli kuvataiteilija, ja tyttö halusi säveltäjäksi. Eräs ensimmäisistä rakastajista oli muuan tunnettu juutalainen säveltäjä, mutta erinäisten suhteiden jälkeen nainen avioitui toisen juutalaisen säveltäjän kanssa, ja synnytti tälle kaksi lasta. Suhde oli käytännössä ohi ennen miehen kuolemaa, sillä naisella oli tiivis lemmensuhde kolmannen säveltäjän ja erään kuvataiteilijan kanssa. Toisen avioliittonsa nainen solmi merkittävän arkkitehdin kanssa, ja sai tämän kanssa tyttären. Tämä kuoli 18-vuotiaana, ja eräs tunnettu säveltäjä kirjoitti hänen muistolleen viulukonserton. Toinen avioliitto päättyi nopeasti, sillä nainen synnytti lapsen eräälle kuuluisalle juutalaiselle kirjailijalle, jonka kanssa meni sittemmin naimisiin. Tämä on lyhyt ja yksinkertaistettu versio tämän kuuluisan naisen elämästä lahjakkaitten miesten keskellä. Kuka hän siis oli?

Mikä brittidekkareissa viehättää?

Minun dekkaripätevyyteni on varsin rajallinen. Christie ja Simenon luettuna, television dekkarisarjat niiden ohella, valikoidusti. Katson varsinkin englantilaisia klassikkosarjoja, kuten suuri osa kansasta täälläkin. Saksalaisista katselin Vanhan Ketun jaksoja silloin kun niissä esiintyivät ne vanhat sympaattiset herrat. Pohjoismaiset dekkarit eivät ole kiinnostaneet.

Mutta olen kovin miettinyt minkä vuoksi britit tekevät dekkarinsa niin vetoaviksi, ja minkä vuoksi saksalaiset tuntuvat niihin verrattuina kovin arkipäiväisiltä. Lisäkysymys on, miksi kelvollisen tuntuisia Maigret-elokuvia on niin vähän. (Maigret-kirjoissahan on aina tavattoman ainutlaatuinen tunnelma, joka ei latistu huonomminkin suomennetuissa teoksissa. Ehkäpä tuo tunnelma on sitten niin henkilökohtaisesti kehittyvä, etteivät muiden versiot tunnu oikeilta).

Yksi syy lienee brittiläinen luokkayhteiskunta. Tarinat tapahtuvat yleensä kauniissa yläluokkaisissa ja historiallisissa kulisseissa, ja usein myös yläluokan piirissä. Agatha Christien tarinoissa sukulinnat ja -kartanot ovat hyvin usein keskiössä, ja niiden perintökiistat johtavat usein kaikenlaisiin juoniin. komisario Morse seuraajineen toimi Oxfordissa, ja hyvin usein sen yliopiston tienoilla.




Myös brittiläisen imperiumin perintö on mukana, varsinkin Christiellä. Tavan takaa tulee joku Intiasta tai Australiasta, mutta ei olekaan oletettu henkilö, vaan jotain aivan muuta, yleensä kohtalokkaampaa.

Poirot ja neiti Marple saavat lisäviehätystä taitavasti toteutetusta 20- tai 30-lukujen epookista. Romanttisen kauniit autot ja väkevästi puhkuvat höyryveturit ovat kaiken aikaa näkyvillä. Kun itse olen höyryjunien aikakaudelta, olen kovin miettinyt miltä nuo antiikkiset koneet näyttävät nykyisten nuorten tai nuorten aikuisten silmin. Voimaansa puhkuva ja puhiseva höyryveturi on minulle ensimmäinen mielikuva, kun kuulen sanan "veturi". Nykyajan äänettömät sähköjunat ovat nopeita, mutta siihen tarvittu voima ei näy päälle päin. Nykymaailmasta on ehkä vaikeampi löytää sellaista näkyvää konkretiaa kuin menneistä ajoista.

Silloinkin, kun brittidekkari kuvaa tapahtumia pikkukylissä tai maaseudulla, näkymät ovat yleensä pittoreskeja, puutarhat ympäröivät vanhanmallisia rakennuksia, ja modernia betomi-teräs-lasi-miljöitä näkyy hyvin harvakseltaan.





Saksalaiset asuvat demokratisoituneessa yhteiskunnassaan, johon on muuttanut paljon ihmisiä muista kulttuureista. Heillä ei ole oikein mahdollisuuksia pelata sotia edeltäneillä epookeilla, ja sen vuoksi he ovat nykyajassa. Rikoksia tapahtuu joissakin sarjoissa pääasiassa yläluokkien piirissä, mutta yhtä lailla aiheina voi olla ihmisten salakuljetus tai talousrikollisuus hyvinkin alhaisella sosiaalisella tasolla.

Saksalaisissa dekkareissa toimitaan yleensä kaupungeissa, ja näkymät ovat usein lohdutonta betoniviidakkoa ja slummia. Jotkut elokuvat ovat toimineet pittoreskeissa pikkukaupungeissa tai jopa vuoristoisilla maaseudulla. Mutta niin kauniita kuin maisemat saattavat ollakin, niihin ei ole kehittynyt koukuttavia hahmoja tai tarinoita.



Itse asiassa: miksi Saksassa ei kehittynyt brittiläisen kaltaista dekkariperinnettä? Vai olemmeko vain tietämättömiä sellaisesta?

Lordi Hamilton, amiraali Nelson - ja Emma

Ylen ykkönen lähettää parhaillaan uusintana radiosarjaani tri Charles Burneyn matkasta Ranskaan ja Italiaan vuonna 1770. Hän tapaa matkallaan valtavan määrän kuuluisuuksia, joista monet ovat kuuluisia yhäkin. Loppupuolella Burney vierailee Napolissa, jossa tutustuu Englannin kuuluisaan lähettilääseen lordi Hamiltoniin, sekä hänen suurenmoiseen pianistivaiomoonsa. Heidän tarinansa ei etene radiosarjassa, sillä Hamiltonin elämän kuuluisin vaihe alkaa vasta 16 vuotta Burneyn vierailun jälkeen. Hänestä tuli aikansa kuuluisin aisankannattaja, mutta nainen tämän takana ansaitsee oman historiansa, jonka tässä kerron lyhyesti.

G.Romney: Emma 17-vuotiaana

Chesterin kreivikunnassa Luoteis-Englannissa syntyi sepän tyttärenä 26.4.1765 Amy Lyon. Varhain orvoksi joutuneen tytön oli ansaittava elantonsa piikana. 12-vuotiaana hän oli erään kirurgin palveluksessa, ja vähän tuon jälkeen hän toisen piikatytön kanssa kiinnostui teatterista, ja pyöri näissä piireissä. Sitten, noin 14 ikäisenä hänet otti malliksi ja eräänlaiseksi tanssijattareksi James Graham, “seksiterapian” huijarimainen mutta valtavan suosittu uranuurtaja. Jo tuolloin Amy Lyon tai Emma Hart, kuten hän sittemmin nimesi itsensä, oli oppinut käyttämään hyväkseen viettelevää vartaloaan hädin tuskin peittäviin harsoihin pukeutuneena.

Neljän-viidentoista ikäisenä hänet palkkasi viihdyttäjäkseen (ja rakastajattarekseen) muuan Sir Harry Featherstonhaugh, jolle hän 16 täytettyään synnytti lapsenkin. Amy/ Emma esiintyi kertomusten mukaan vieraille muun muassa tanssimalla alasti ruokapöydällä. Näissä yhteyksissä hän tapasi parlamentin jäsenen, Warwickin jaarlin pojan Charles Francis Grevillen, jonka hoiviin hän 16-vuotiaana siirtyi. Greville antoi tytölle koulutusta, ja tutustutti hänet kuuluisaan muo-
tokuvamaalariin George Romneyhyn. Tämä ihastui tulisesti kauniiseen tyttöön, ja maalasi hänestä kymmeniä muotokuvia niin alasti kuin antiikin sankaritartenkin vaatteissa. Tässä alla on pieni osa näistä hienoista teoksista, joista käy myös ilmi Emman kauneus.

Greville oli tulisesti rakastunut Emma Hartiin, mutta hän oli myös suurissa veloissa. Niinpä hän iski silmänsä 18-vuotiaaseen perijättäreen nimeltä Henrietta Middleton. Emma oli saatava pois tieltä, ja niinpä hän 1786 lähetti tytön “lomalle” Napoliin enonsa Sir William Hamiltonin hoiviin. Tämä oli innokas pääsemään eroon huikentelevaisen sisarenpoikansa avustamisesta, mutta oli leskeytynyt 1782, kun hänen rakastettava ja suurenmoinen vaimonsa Catherine oli äkkiä kuollut. Naista vanheneva lordi nyt kiihkeästi kaipasi.

Näin tuli 21-vuotiaasta Emmasta Sir Williamin rakastajatar, mutta myös Napolin kansainvälisen seurapiirin suursuosikki ja kutsujen emäntä. Emma kehitti nyt tanssinsa ja pukeutumisensa lopulliseen loisteliaisuuteen. Erityisenä herkkuna olivat hänen antiikin taruihin liittyvät esityksensä, samanlaiset kuin hänen Romneyn mallina ollessaan.

Johann Wolfgang von Goethe kirjoitti suuren Italianmatkansa päiväkirjaan 16.3.1787:

“Lordi Hamilton, joka yhä on täällä Englannin lähettiläänä, on nyt pitkän taiteen- harrastuksensa ja luonnontutkimuksensa huipuksi löytänyt erään kauniin neitosen. Tämä asuu hänen luonaan, on englantilainen ja noin parissa kymmenissä. On hyvin kaunis ja vartaloltaan hyvä. Hamilton on teettänyt hänelle kreikkalaisen asun, joka pukee tyttöä erinomaisesti, lisäksi tämä antaa tukkansa olla auki, ottaa pari huivia ja vaihtaa asentoja, eleitä, ilmeitä jne., niin että katsojasta lopulta tosiaan tuntuu kuin näkisi unta. Saa katsella sellaista mitä monet tuhannet taiteilijat niin kernaasti olisivat halunneet toteuttaa: tässä nyt liikkeiltään täysin valmiina, yllättävää vaihtelua täynnä. Seisten, polvistuen, istuen, maaten, vakavana, surullisena, oikkuilevana, liioittelevana, katuvana, houkutellen, uhkaillen, peloissaan jne. - kaikkea tätä perätysten, jatkona edellisestä. Jokaiseen eleeseen hän osaa valita ja vaihdella huntunsa laskokset, ja samoilla huiveilla hän loihtii satoja erilaisia päähineitä.

Vanha herra pitelee valaisinta, ja on antautunut asialle koko sielustaan. Tästä naisesta hän löytää kaikki antiikin veistokset, kaikki sisilialaisten rahojen kauniit profiilit, jopa itsensä Belvederen Apollon. Aivan huikea juttu! Tänä aamuna Tischbein maalaa hänestä kuvaa. - - - (Suom. Sinikka Kallio).

Vuonna 1791 jo 60-vuotias Hamilton päätti lopulta avioitua 26-vuotiaan rakastajattarensa kanssa, ja niin Amy Lyonista alias Emma Hartista tuli Lady Hamilton. Aikalaisten kuvaukset vakuuttavat yhtäpitävästi, että nuori lady oli hurmaava nainen, kaunis, hyväntuulinen ja rakastettava, ja hänen läheisimpään ystävätärpiiriinsä kuului mm. Napolin kuningatar.

Maineensa huipulla ollut amiraali Horatio Nelson tuli syyskuussa 1798 Napoliin, Ranskan laivaston voitettuaan. Ennen niin komea mies oli huonossa kunnossa, menettänyt toisen kätensä ja osan hampaistaan. Kauhistunut Emma majoitti hänet Hamiltonin palatsiin, alkoi hoitaa sankaria - ja rakastui häneen tulisesti.

Hamilton, Nelson ja Emma palasivat Englantiin vuonna 1800 Wienin ja Saksan kautta. Wienissä he kuulivat Joseph Haydnin tuoreen messun josta sittemmin tuli kuuluisa Nelson- messun nimellä. Myös laulajana lahjakas Emma on tiettävästi joskus esiintynyt sen yhtenä solistina.

36-vuotias Emma synnytti Nelsonille Horatia-tyttären 31.1.1801. Kolmikko asui Lontoossakin yhä yhdessä. Sitten Sir William kuoli 1803, ja Nelson lähti takaisin sotaan. Emman parhaat vuodet olivat ohitse. Hän oli lihonut, odotti toista lastaan Nelsonille (lapsi kuoli pian syntymänsä jälkeen alkuvuodesta 1804), ja kulutti aikaansa pelaillen ja tuhlaten miestensä rahoja. Toive avioitumisesta Nelsonin kanssa piti häntä kuitenkin koossa, kunnes tuli lokakuun 21. päivä 1805, jolloin amiraali ja kansallissankari haavoittui Trafalgarin taistelussa kuolettavasti.

Emman viimeiset vuodet kuluivat synkissä merkeissä. Hamiltonin rahat loppuivat, eikä Emma kyennyt rakentamaan kodistaan toivomaansa Nelsonin muistopyhäkköä. Lopulta hän alkoholisoituneena ja rutiköyhänä pakeni velkojiaan Ranskan Calaisiin, jossa kuoli tammiku- ussa 1815, ehtimättä täyttää 50 vuottaan. Tytär Horatia nai sittemmin papin, sai tämän kanssa 10 lasta, eli aina vuoteen 1881 - mutta ei koskaan myöntänyt olevansa Lady Emman tytär.

Kolmen hengen asetelmasta tehtiin tietysti pilakuvia. Tässä taiteentuntijan edessä seinällä on neljä taulua: tanssiva puolialaston nainen, merisankari, tulivuori (viittaamassa lordi Hamiltoniin), sekä keisari Claudius, joka oli aikanaan laajalti huhuttu aisankannattajuudestaan.

Varoitus: Futisfanin tunnustuksia

Fanitus on ihmeellistä. Syyt jonkun maajoukkueen puolella olemiseen saattavat olla täysin ristiriidassa jalkapallon ulkopuolisten asenteiten kanssa. Eikä aina edes heikomman puolella oleminen onnistu. Tässä listaa alkaneiden futiskisojen alkuotteluista, suosikki lihavoituna.

Albania - Sveitsi. Koska Alpit ja maitotuotteet jne.
Wales - Slovakia. Koska Wales ei ole Englanti.
Englanti - Venäjä. Ei Putinin takia, vaan koska inhoan englantilaista futista ja sen asemaa mediassa.
Turkki - Kroatia. Koska Turkki.
Puola - P-Irlanti. Koska P-Irlanti ei ole Eire.
Saksa - Ukraina. Koska Saksa. Muutoin olen yleensä Ukrainan puolella, koska Venäjä.
Espanja - Tshekki. Koska en oikein pidä latinalaisesta futiksesta sen draamahakuisuuden vuoksi. (Poikkeus olisi Barcelona, koska Katalonia, joka ei ole Espanjaa).
Irlanti - Ruotsi. Paha juttu, molempien puolella kun olisin. Ehkä kumminkin entinen emämaa.
Belgia - Italia. En pidä Belgiasta maana, ja olen Italia-hullu. Mutta futis on eri asia.
Itävalta - Unkari. Vaikea tapaus - miksi niillä on eri joukkueet? Ai niin... Sympaattisia molemmat.
Portugali - Islanti. Koska Islannin futis on ihme sinänsä.

Ja koska nyt on kysymys elämää suuremmista asioista, jotka ovat ystävyyssuhteitten yläpuolella, valmistaudun henkilökohtaisten ihmissuhteitten katkeamiseen ja jopa murhauhkauksiin. Mutta on se sen arvoistakin...

Paikkaseutukuntailua

Ylen ykköseltä lähettyi autoradiooni ohjelma Euroopan vähemmistöistä. Sehän on Ylen mielestä ylen vakava aihe, jossa leikki ei sijaansa saa. Ohjelman sisältö meni suunnilleen niin, että haastateltiin jotakuta vähemmistöläistä, joka kertoi olevansa ylpeä vähemmistöläisuudestään, ja sitten kerrottiin mitä kummallista, outoa tai huvittavaa nämä vähemmistöläiset keskenään ylpeinä harrastivat.

Saksan sorbien kulkueista mainittiin, että miehillä oli silinterihatut päässä ja he heiluttivat paikkaseudun lippuja.

"Paikkaseudun"! Jokainen korkealla moraalilla varustautunut puhdaskielikello tietää, että paikkaseutu ei ole mikään sana, vaan pakinamestari Ollin luomuke. Hänellähän Eturientolan (ent. Hölmölän) erikoisuuskirjeenvaihturi saattoi alottaa uutisointinsa näin: "Paikkaseudullamme onhanhan nyttemmin ilmaantunut..." Ja jokainen tietää, että mitä ikinä sanaa kirjeenvaihturi käyttääkin, sitä on visusti varottava sijoittamasta vakavaksi aiottuun tekstiin.

(Lainausmerkittynä sanoisin, että jossain Kielitoimiston pakinassa paikkaseudun kerrotaan esiintyneen lehdistössä jo ennen sotia, ja ettei se näin olisikaan Ollin keksintöä. Mutta mielestäni Ollikin käytti tätä sanaa ennen sotia. Joten vastatodisteiden puuttuessa pidän paikkaseutua edelleen Ollin uudissanana. Vasitenkin, kun se on peräisin uudisoinnista, joka teellisenä on jo hyväksytty yleiskieleen).

Arvovaltaiset paikkakuntien merkkihenkilöt ovat käyttäneet paikkaseutua jo pitkään pönäköissä puheissaan. Mutta nyt se siis on löytänyt tiensä myös Ylen ylen vakavaan ohjelmaan.

Ymmärrän hyvin tuon halun käyttää tätä paheksuttua sanaa. Sanoista paikkakunta ja seutukunta jo huomaamme suuren eron "paikan" ja "seudun" välillä. Edellinen on selvästi vähäisempi alue kuin jälkimmäinen. "Paikkakunta" ei luo arvovaltaa, "seutukunta" sentään vähän enemmän. "Kunta" taas on lisäke, joka viittaa jotenkin järjestettyyn hallintoon: henkilökunta, virkamieskunta, kunta, osakunta, luomakunta, torvisoittokunta, palokunta, maakunta, seurakunta, kuntainliitto.

Paikkaseudun puolustukseksi voisi vielä sanoa, että meillä saattaa olla jokin tietty paikka josta puhumme, ja sen ympärillä vielä seutua joka lisää pelkkään paikkaan laajempia mielteitä. Mikä ettei? Ehkä meidän wanhojen suolikaasupäästöjen huvittuneisuudesta ei tarvitse enää välittää. Ihmisten sana- ja kielipäästöt menevät joka tapauksessa minne mitenkin menevät, ja kieli kehittyy. Kehittyminen on aina edistyksellistä, silloinkin kun yleishyödylliset laitokset "kehittävät palveluitaan" ja vähentävät aukioloaikoja tai henkilökuntaa.

Pimeää energiaa Jerevanissa

Aluksi pari puujalkavitsiä.

Rikas mies kehuskeli köyhälle sukulaiselle saaneensa 1 000 000 euroa  yllätysvoittona arpajaisissa. Köyhä sukulainen vetosi häneen että kyllä yksikin euro ilahduttaisi häntä. Rikas mies sanoi kirjanpitäjälleen: "No anna hänelle yksi". Myöhemmin rikas mies kysyi kirjanpitäjältään, paljonko hänellä on vielä voitostaan jäljellä. "Ei mitään, katsokaa vaikka: 000 000!" Rikas mies kauhistui, mutta kirjanpitäjä sanoi: "Itsehän käskitte antaa yhden pois!"

*

Firman yhteistyökumppani kyseli johtokunnalta kuinka suuren osan firma haluaa hänen suorittamansa liiketoimen voitosta. Yksi jäsenistä sanoi: "Kyllä meidän kolmasosa pitäisi saada". Toinen siihen: "Ei hyvänen aika, ainakin neljäsosa meidän pitää saada, ellei enemmänkin!" Kolmas ehdotti: "No viidesosa sitten!". Silloin asiaan puuttui johtokunnan puheenjohtaja, monissa huutokaupoissa karaistunut mies: "Kymmenesosa!". Yhteistyökumppani tyytyi siihen. Jälkeenpäin johtokunnan jäsenet kehuivat keskenään: "On tuo meidän pomo sitten kova jätkä!"

*

Tähdet ja avaruus -sivustolla julkaistiin uutinen, jonka mukaan pimeä energia saattaa olla syy siihen, että aika kulkee eteenpäin, eikä taaksepäin."Tähtien tai galaksien kehittymistä tutkittaessa aikaa ei kuitenkaan voi kääntää. Tästä pitää huolen termodynamiikan toinen perussääntö, jonka mukaan entropia eli epäjärjestyksen määrä kasvaa aina suljetussa systeemissä. Siksi ajalla on selkeä suunta".

Mutta nyt tulee Jerevan apuun. Ei Radio Jerevan, mutta sille varmaan läheinen Jerevanin yliopisto. Sen tutkijat ovat sitä mieltä, että syynä saattaa olla tuo kuuluisa pimeä energia. "Jos pimeää energiaa ei ole, planeetta kiertää tähteä ikuisesti samalla tavalla. Tällöin aika ei tietyssä mielessä kulu ollenkaan, sillä menneisyydeyttä ei pysty erottamaan tulevaisuudesta".

Jos menneisyyttä ei pysty erottamaan tulevaisuudesta, vika on kyllä havaitsijassa. Hänenhän pitäisi tarkkailla planeettaa ainakin kaksi eri kertaa, jolloin hänellä kuluu sitä aikaa ihan tavalliseen tapaan. Ehkäpä tähteä kiertävää planeettaa seuraa fiksumpikin tarkkailija, joka laskee planeetan kierroksia sen syntymisestä lähtien. Tylsä työ, jos mikään ei muutu, mutta kyllä laskuriin napsahtaa aina uusi luku kun planeetta on täyttänyt kierroksensa. Toivottavasti hänen laskurinsa ei mene rikki, niin että se esimerkiksi vähentää saamaansa kierroslukua kierros kierrokselta. Sehän saattaa lopulta napsahtaa nollaan, mutta planeetta kiertää siltikin...

Tämän hetken arvion mukaan maailmankaikkeuden massasta on noin 5 % näkyvää, havaittavaa valoa lähettävää ainetta. 20% massasta on sitten pimeää ainetta, josta ei oikeastaan tiedetä yhtään mitään. Loput 75% onkin sitten sitä pimeää energiaa, josta ei tiedetä senkään vertaa, joten se onkin aivan erinomainen syntipukki ihan mille tahansa asialle.

Kaveri tulee kotiin rahattomana. Vaimo tivaa minne raha on kadonnut. "Pimeä energia vei", vastaa kaveri. Todistapa toisin.

Jos asiaa josta ei tiedetä yhtään mitään perustellaan toisella asialla josta myöskään ei tiedetä yhtään mitään, mitä sanoisimme menetelmästä? Esimerkiksi näin: NOLLALLA EI VOI JAKAA.

*

Onhan meillä toki loogisiakin syitä sille että aika kulkee eteenpäin. Syyn ja seurauksen ajatus esimerkiksi. Haluaisinpa nähdä sen bladi pimeän energian, joka muuttaa munakkaan takaisin kananmuniksi "ja muiksi luonnollisiksi aineiksi", kuten muuan mainos sanoisi.

Minä toki pystyn siihen. Tein asiasta jopa televisiodokumentin 60-luvulla. Siinä otin lasin pöydältä, asetin sen suulle, ja oksensin sen täyteen maitoa. Vielä parempi temppu oli ottaa banaaninkuori pöydältä, asettaa se suun eteen, ja dramaattisen hitaasti vetää siihen suusta kokonainen banaani. Ja sitten mystisellä kädenlikkeellä sulkea banaaninkuori niin, ettei siihen jää pienintäkään jälkeä.

Toivottavasti Radio Jerevan kertoo milloin tutkijat ovat saaneet pimeän energian hännästä kiinni. Sitten voinkin lähteä paikan päälle katsomaan, pärjääkö se energia minulle.

Haluatko olla Hyvä Ihminen? Tässä sinulle yksi keino.

Näin mainostaa Punainen Risti somessa. Somesta onkin tullut varsinainen aatteitten taistelukenttä, jolla tärkeimmät aseet ovat syyllistäminen, järjetön liioittelu, omahyväinen paheksuminen ja yhteensopimattomien asioiden kytkeminen toisiinsa.

Monet ihmiset ovat alttiita tällaisille hyökkäyksille. Monella on herkkä omatunto, ja moni on herkkä lähtemään mukaan milloin mihinkin toimintaan joka ehkä lievittää omantunnon kolotusta. Äskettäin leviteltiin näppärää instant-keinoa ennalta ehkäistä omantunnon kivistystä ja parantaa pääsyä Hyvien Ihmisten joukkoon: "Auta lopettamaan lapsimorsianten käyttö!" jossakin Afrikan maassa, "Tykkää ja jaa!" tätä paheksuvaa kannanottoa. Klik! ja siitäkin pahuudesta selvittiin!

Yhtään vähättelemättä Punaista Ristiä totean, että se kuten monet muutkin humanitääriset avustusjärjestöt ovat myös suunnaton bisnes, niillä on raskas byrokratia ja ainainen rahapula. Monet rahaa keräävät järjestöt ovat myös sekaantuneet hämäriin bisneksiin kohdemaissa. Mitkään rahasummat eivät periaatteessa riitä niiden toimintaan. Raha kyllä liikkuu, mutta vähemmän puhutaan toiminnan perustoista, siitä mitkä teot loppujen lopuksi tuottavat toivottua tulosta.

Kun Punainen Risti nyt yrittää syyllistää tavallista tuutin ostajaa, voin kyllä yhtyä julkilausuman kohtaan "Tavassamme toimia on jotakin perustavanlaatuisesti vialla". Yhtä mielivaltaisesti voisi valita melkein minkä tahansa toiminnan, ja verrata sitä jalon avustustoiminnan kuluihin. 

Syötkö jäätelöä tyytyväisin mielin? Olet paha ihminen, kun et anna näitäkin kolikoita meille! Somessa kiertelevät "pahan ihmisen" erilaiset, välillä keskenään ristiriitaisetkin tunnusmerkit muodostavat jo suunnattoman pitkän listan. Käytännön metelinpidossa ne alkavat sen vuoksi jo muuttua merkityksettömiksi. Niitä voidaan jo hyvin verrata kiihkomielisten herätyssaarnaajien uhoon, että kaikki muut (paitsi he itse) ovat syntisiä, ja pelastuvat vain jos pilkulleen noudattavat saarnaajan ehtoja.

Hyvä lukija! Tein tässä sinulle hyvän teon. Ansiostani voit nyt tuntea itsesi ainakin paremmaksi ihmiseksi kuin minä! Aion huomennakin näet ostaa jäätelön, mutta sinä, Hyvä Ihminen, älä sitä tee! Kilvoittele moraalisi puhtaudella ja jaloudella, niin voit vielä nousta monien muidenkin yläpuolelle, ja nukkua yösi tyytyväisenä. 

Vielä yhdet kuvat

Kerta kiellon päälle, eli viimeiset kuvat.

 Kuva 19. Vanha näkymä jostain kaupungista, mutta enpä anna vihjeitä.

 Kuva 20. Tässä erään paikkakunnan silmäntekevät laativat kaavaa, mielensä mukaan. Kenen piirtämä mikä sarjakuva tässä mahtaa olla?

 Kuva 21. Tässä eräs porukka saapuu hoitamaan virkatehtäviään. Keitäpä ovat, ja missä?

 Kuva 22. Tämä liikuttava, suorastaan sakraali kuva on eräästä vaikuttavasta tragikomediallisesta elokuvasta.

Kuva 23. Klassista arkkitehtuuria eräässä kaupungissa. Missä?

 Kuva 24. Tässä puuhataan jotain isoa ja mahdikasta.

Kuva 25. Tämä hurskas kuva kertoo eräästä tapahtumasta, mutta aatteen voima vie kuvittajan pahan kerran anakronismin alueelle.

Lisää kuva-arvoituksia

Kuva 10: Siisti ja huippumoderni ravintola, mutta ikkunat vähän oudossa asennossa. Missä tällainen ruokala on voinut olla?

Kuva 11: Juureva setä vanhoilla päivillään, mutta kuka?

Kuva 12: Tämä kuva on tietysti eräästä tietokonepelistä, eräs lempihahmoni siinä. Tämän naisfaraon alkuperäisetkin kuvat ovat varsin söpöjä. Mutta mikä on peli?

Kuva 13: Kaunis nainen lähitekemisissä villin eläimen kanssa. Vierellä pikkulapsia ja munankuoria. Kuvasta tehtiin aikoinaan useita kopioita ja muunnelmia, mutta kuka oli alkuperäinen taiteilija, ja mikä onkaan kertomus kuvan taustalla?

Kuva 14: Huikaisevan kaunista itämaista ornamentiikkaa? Kasvillisuutta kaukaisella planeetalla? Ei, vaan lajinsa kuuluisimman kuvan yksityiskohta. Nuo mustat alueet ovat hyvin tunnistettavia, ja suurennettaessa niitä löytyy loputtomasti lisää. Mistä on kysymys?

 Kuva 15: Kannattanee katsoa kuvaa suurempana, jotta erottaa mistä tässä maisemassa on kysymys. Ja minkä rakennuksen parvekkeelta kuva on otettu?

 Kuva 16: Tämän kaverin käskyjä on viisainta totella, eikä improvisaatioteatteri tulisi mieleenkään. Kuka ja mikä on tuo mies?

 Kuva 17: Romanttisia raunioita rakennettiin jo 1700-luvulla mm. Wienin Schönbrunnin puistoon. Mutta tämä ei ole sieltä. Mikä ja missä?

Kuva 18: Tämä söpöläinen kuuluu maansa autoteollisuuden historiaan, sillä vähän muutettuna siitä tuli tehtaansa eniten myyty ajopeli. Mikä oli tämä hassunniminen kärry, ja mikä siitä sitten kehittyi?