Kymmenen kaunista veistosta

Typeräähän se on tehdä tällaisia "kymmenen parasta" -juttuja, ihan hömppälehdistön tapaista. Mutta kun käyn taidehistoriaa läpi, haaviin tarttuu toinen toistaan kauniimpia teoksia. Tässä niistä kymmenen, ikäjärjestyksessä.

1. Huittisten hirvenpää, noin 6000 eKr.

2. Thutmosis: Kuningatar Nefertiti, n. 1340 eKr.

3. Thutmosis: Prinsessa, sittemmin kuningatar Neferneferuaten, n. 1330 eKr.

4. Leokhares(?): Belvederen Apollo, 300-luku eKr.

5. Leokhares: Artemis / Diana, 300-luku eKr.

6. Hagesandros, Athenodoros & Polydoros: Laokoon-ryhmä, n. 30 eKr. - 60 jKr.

7. Michelangelo: Pietà, 1499.

8. Bernini: Apollon ja Daphne, 1624

9. Bernini: Pyhä Theresa, 1640

10. Canova: Eros & Psykhe, 1790

Näiden jälkeen kuvanveistotaito hiipui vähitellen, nyt enää rippeet jäljellä...

Äänestystulos harmittaa syvästi

Kauan odotettu ja paljon puhuttu äänestystulos oli minulle suuri pettymys. Pitkään olin sitä mieltä, että vaikka soppaan oli sotkettu vaikutusvaltaisia liittotahoja, ja ennen muuta aina niin mielipiteitä kiihottavia sukupuolivähemmistö- ja trans-sukupuoli-asioita, järki kuitenkin olisi lopulta voittanut. Näin ei lopulta sitten käynyt, ja saamme nyt hamaan tulevaisuuteen elää asian kanssa, kukin tavallaan. Toivottavasti asenteet nyt edes kuitenkin rauhottuvat, eikä "väärin" äänestäneiden päitä vaadita vadille!

Mutta kyllä Svetlana Rönkön olisi pitänyt voittaa Putouksen hahmokilpailussa!

Tervehdys - Kirvesvartta

Vanha tarina kertoo kuurosta isännästä, joka vastasi tervehdykseen "Kaunis ilma tänään!" ykskantaan että "Kirvesvartta". Hän luuli tietysti että kysyttiin mitä on työn alla. Tervehtimisessä onkin aina omat ongelmansa, kuten parinkymmenen vuoden takaisessa pakinassa kerroin. Näin siinä pakinassa kirjoitin:

Muutkin kuin tamperelaiset tietävät nykyään, että tervehdykseen "moro" vastataan joko "moro" tai "morommoro", mutta ei koskaan "sommoro!", sillä näin sanotaan vain erottaessa. "Moi" ei ole tamperetta, vaan se sanotaan pikkusormi koukistettuna, ja sitten saadaan turpiin. Minun osittain ruotsin- ja saksankielisessä lapsuudessani sanottiin ennemminkin "moin". Kun 15-vuotiaana ensimmäisen kerran matkustin hessen-kasselilaisessa paikallisjunassa, ihmettelin kun jokaisella pysäkillä vaunuun nousseet isäntämiehet tervehtivät meitä samalla sanalla, vaikkeivat tunteneet ketään.

Opin siitä ensinnäkin eurotapoja. Voi tervehtiä sellaisiakin joita ei tunne. Sittemmin opin myös, että "moin" on pelkästään keski- ja alasaksilainen tapa ääntää sana "Morgen". Siitä siis nämä lapsuuteni hokemat.

_ _ _ _ _

Tervehtiminen on aina kahden ihmisen keskinäisen kommunikoinnin pelinavaus. Siitä tuntee tamperelainen toisensa, mutta myös muut vähemmistöt.
Kuka vain sanoo "tsau". Mutta jos sanot "Ciao, come stai?", voitkin näppärästi jatkaa auttavasti osaamallasi italiankielellä. Jos toinen sanoo: "Very well, thank you", tiedät että hän ymmärsi kysymyksesi, muttei osannut vastata italiankielellä. Pisteitä molemmille.
_ _ _ _ _

Olen joskus tervehtinyt tuntemaani shakinpelaajaa sanoen "e2-e4". Tavallinen vastaus on yleensä "e7-e5". Mutta on käynyt niinkin, että tuttava on sanonut "c7- c6". Siitä olen heti ymmärtänyt, että hän kannattaa vaikeata peliä minun kanssani.
_ _ _ _ _

Joskus tervehdin tuttavaa matematiikanopettajaa sanomalla "aa toiseen plus kaksaabee plus beetoiseen". Yleensä kunnon kaveri vastaa "aa plus bee suluissa toiseen".

Kerran kyllä tapahtui niin, että tyyppi vastasi:

mistä heti tiesin, että tyyppi joko halusi verta nenästään, tai ihan oikeasti luuli olevansa parempi kuin minä. _ _ _ _ _ Tosi muusikot tuntevat toisensa, kun ensimmäinen laulaa:

ja toinen vastaa:

Mutta jos toinen vastaa:

niin tiedän, että nyt tulee riita.

_ _ _ _ _

Kaikki tämä on jotenkin ymmärrettävää. Mutta jos joku sievä tuntematon typykkä tulee taas Helsingin asemalla vastaan ja sanoo "hei", minä juoksen karkuun - ja mietin vasta jälkeen päin, olisiko tuolla suloisella olennolla ollut minulle jotain tärkeää sanottavaa..

Philae - Osiriin sydämen sija

Yllä olevan kuvan alaosassa ovat ne seudut, jonne Rosetta-luotaimen Philae-laskeutuja lopulta komeetalla 67P päätyi.  Laskeutumispaikka oli nimetty Agilkiaksi. Useimmille uutisten seuraajille nimiyhdistelmä ei sano mitään. Todellisuudessa se on hyvän yleisarkeologisen sivistyksen osoitus, ja symbolisoi toiveita kokonaisen uuden tiedonalan aukeamisesta.

Mutta miten laskeutujan nimi pitäisi lausua? Amerikkalainen sivusto ilmoittaa ykskantaan "failei", mikä on tietysti täysin päin honkia. Eurooppalaisilla sivustoilla vaihtelevat muodot "filai" ja "filee", ja nämä kaksi sinänsä oikeata ääntämistapaa ovat edustettuina myös Suomen akateemisessa ympäristössä, edellinen Turussa ja jälkimmäinen Jyväskylä-Helsinki-akselilla. Asiasta on enemmän Ylen sivustoilla.

Mutta itse asiassa latinastakin puhuminen on harhaanjohtavaa. Philae on latinalainen väännös kreikkalaisesta nimestä Philai, joka puolestaan on väännös egyptiläisestä saarennimestä, hieroglyfit ovat kuvassa alla.

Vanhimman kreikkalaisen ääntämyksen mukaan nimi on lausuttu P(h)ilai, ja "peellinen" se nimi siis egyptiksikin oli. Saaren on tuhonnut Assuanin pato, mutta sen temppelit on siirretty turvaan korkeammalle Agilkian saarelle. Egyptin mytologiassa Philailla oli erityinen asema. Sieltä jumalatar Isis löysi jumalveljensä Osiriin sydämen. Kuin Lemminkäisen äiti Isis etsi loputkin murhatun veljensä ruumiinosat, ja herätti tämän uudelleen henkiin. Osiris kuitenkin jätti tämän maailman ja siirtyi lännen maille. Isis puolestaan tuli hänestä raskaaksi, ja synnytti haukkajumala Horuksen.

Tällä aikojen lopun saarella sijaitsi myös roomalaisaikainen keisari Trajanuksen pikku temppeli ("Trajanuksen kioski"), jonka reliefeissä nähdään keisari uhraamassa Osiris-jumalalle. Alla on kaksi kuvaa tästä rakennuksesta. Kiinnittäkää huomiota kauniisiin pylväänpäihin, joiden lootuskoristelu tuo hiukan mieleen keisarillisen korinttilais-kapiteelin:

Mutta mikä siis yhdistää luotaimen, laskeutujan ja laskeutumispaikan nimiä?

Philaista löytyi obeliski, jossa Ptolemaioksen ja Kleopatran nimet olivat kaksikielisessä tekstissä. Näin hieroglyfit alkoivat aueta. Ja lopullinen läpimurto tapahtui, kun nuori Champollion onnistui ratkaisemaan hieroglyfien arvoituksen Rosettan kiven avulla. Ja Agilkia oli sitten se paikka jonne Philai, niin saaren temppelit kuin laskeutujakin sitten joutuivat. 

Komeettaseikkailun toivotaan aukaisevan meille uutta tietoa monista asioista, joista vaatimattomina esimerkkeinä mainittakoon aurinkokunnan synty, sekä elämän synty maapallolla. Voimme vain toivoa, että Isis ja Osiris meitä auttaisivat tässä tuikeassa tutkinnassa!

Omituiset seurakuntavaalit

Sunnuntaina on seurakunnissa vaalit. Olen sen verran korkeakirkollinen, että en oikein ymmärrä tätä demokratiaa. "Pääkonttorihan" sijaitsee ihan muualla, ja sen asioita hoitavat täällä ylimpinä sijaisina hiippakuntien piispat. Mihin siinä tarvitaan puolueita? Listojahan on jo tullut muilta paitsi kristillisdemokraateilta.

Sääksmäen seurakunnassa on näköjään kolme listaa, "porvarien", SDP:n ja "hurskaitten" listat. Nyt pitäisi vain saada tietää mikä on vaikkapa demarien ja porvarien ero olennaisissa kysymyksissä. Viittaako puoluekanta esimerkiksi "filioque"-kysymykseen, joka ensimmäisenä hajotti kirkon vajaat tuhat vuotta sitten? Kummat kannattavat "hyvien tekojen" osuutta "pelkän armon" ohella? Sehän hajotti kirkon seuraavan kerran, noin yksinkertaistettuna.

Mikä on ekumenian ja/tai oikeaoppisuuden sijainti puoluekartalla? Entä missä kulkee sukupuoli- tai lukumääräneutraalin avioliiton kannatusraja? Saako Petteri Punakuonoa tai Kulkusia esittää jouluna, tai Akselin ja Elinan häävalssia vihkiäisissä? Mitä sanovat puolueet?

Minusta puoluevallan ja -sidonnaisuuden levittäminen sellaisille alueille jonne ne eivät luonnostaan kuulu on epämiellyttävää. Annettaisiin vain Jumalalle mikä Jumalan on, ja keisarille mikä keisarille kuuluu. Tähän liittyy pari seurauslausetta. Keisari (tai puoluejohtaja) ei tule jumalanpalvelukseen keisarina (tai puoluejohtajana), eikä keisari myöskään voi väittää saaneensa vallan Jumalalta (tai papeilta). Keisari (tai puoluejohtaja) nousee seisomaan, kun piispa saapuu prosessiossaan kirkkoon. Ja piispa noudattaa keisarin säätämiä lakeja, mikäli ne ovat kohtuullisia eivätkä rajoita hänen päätösvallassaan olevia asioita.

Nämä ovat korkeakirkollisen arkkikonservatiivin ajatuksia. Niihin minulla on suvereeni hallitusvalta keisarista ja piispasta riippumatta.

Malmin lentokenttä

Tulin vain sanomaan, että mielestäni Malmin lentokenttä on säilytettävä. Helsingin asuntopulaa voidaan lievittää muilla keinoilla, joista erityisesti kannatan asutuksen tiivistämistä. Sellaisesta on julkaistu erinomaisia suunnitelmia.

Faraon uusi kaupunki (Thutmosis, jatkoa)

 Vuoden 1350 tienoilla e.Kr. valtaan noussut farao Amenhotep IV pani heti tuulemaan, muutti nimekseen Akhen-Aten tai Ekhnaton (kuva vieressä), ja alkoi rakennuttaa itselleen uutta hallituskaupunkia Niilin rannalle. Siitä oli tuleva yksijumalaisen Atonin-palvonnan keskus, ja sai nimekseen Akhet-Aton, "Atonin taivaanranta (tai horisontti)". Rakennustyöt sujuivat ripeästi, kiitos uuden rakennus-tekniikan, ja kestivät vain noin kolme vuotta. Tekniikka perustui massatuotantona valmistettuihin (talatat-)kiviharkkoihin, joiden mitta oli 1/2 x 1/2 x 1 egyptiläistä kyynärää, eli 27 x 27 x 54 cm.
Kevyiden määrämittaisten harkkojen käyttö toimi sitten myöhemmin, muutaman kymmenen vuoden päästä toisinkin päin: vanhoillisten saatua vallan uusi kaupunki pystyttiin hävittämään nopeasti, ja harkot viemään muualle rakennuskiviksi tai jopa täytemaaksi.
Seuraavat kuvat olen löytänyt kiintoisilta Amarna Projectin sivuilta.

Tässä on Akhet-Atonin eli nykynimeltään Amarnan kaupungin ydinosien yleis-kartta. Pääsatama on suoraan palatsin (3) edessä, ja kuninkaan asuintalo on sen takana, juhlakadun ylittävän sillan avulla julkisiin tiloihin kytkettynä. Kummankin puolen ovat Auringonjumalan temp-pelit. Vanhoista poiketen ne eivät olleet suljettuja ja pimeitä, vaan avoimia jumalan säteille.
Useilla taloilla oli oma puutarha ja kaivo. Ruoan tuotanto tapahtui kaupungissa, ja sitä varten oli olemassa myös kastelujärjestelmiä.
Kuvanveistäjä Thutmosiin talo (8) on aika kaukana keskustasta, ylintä pitkit-täistietä kulkien noin kilo-metrin päässä kuninkaan talosta. Veistäjien ja käsi-työläisten taloja on useita.
Lisäksi kaupungissa oli ns. pohjoinen palatsi, joka oli varattu kuningattarille (Nefertiti ja sittemmin tytär Meritaton) ja kuninkaan haaremille.

Tässä on Amarnasta tehdyn pienoismallin keskeinen pitkäkatu, jota pitkin Thutmosis on epäilemättä myös saattanut kulkea. Rattaillaan, sillä asuntokompleksiin kuului myös talli. Kadun päässä häämöttää valkoisena pienempi Aton-temppeli ja sen takana kuninkaan asuintalo.

Tässä kuvassa on keskellä kunin-kaan asuintalo, josta johtaa silta palatsiin. Takana on pienempi Atonin temppeli.

Tässä kuvassa laivat saapuvat palat-sin laitureille. Tästä myös faraon ulkomaalaiset vieraat tulivat kaupunkiin.

 Tässä on Thutmosiin talon pohjapiirros, josta suuri osa hänen säilyneistä töistään on löydetty.

Ja tässä talosta tehty pienoismalli.

Ja lopuksi vielä muutama veistosluonnos Thutmosiin työpajasta:

Kije, Ekhnatonin toinen vaimo?

Amenhotep III, Ekhnatonin isä?

Tuntematon vanha nainen

Meritaton (tosi nätti ja tutunnäköinen nuori nainen!)

Kesken jäänyt reliefi jossa Nefertiti? kaataa viiniä Ekhnatonin? maljaan.

Faraon tyttäret 2 (Thutmosis, jatkoa)

Farao Ekhnatonin kolme nuorinta tytärtä rituaalikulkueessa:
Neferneferu-Aton oikealla, ja hänen perässään Neferneferu-Re
ja nuorin Setepen-Re. Tämä hyväilee siskon sylissä olevaa gasellinpoikasta.

Neferneferu-Aten tasherit ("nuorempi") oli Ekhnatonin neljäs tytär. Hieroglyfeissä on ensin kunnioitussyistä Atonin merkit, sitten merkki "nfr" ja ilmeisesti tunnisteena sama merkki uudestaan määrittämässä sanan olevan "nefer", "kaunis". Sama uudestaan, ja sitten 5 merkkiä tarkoittamassa "junioria". Lopussa on vielä lasta merkitsevä määrite.

Prinsessan nimi tarkoittaa "Kauneimmista kauneinta Atonin (lasta)". Viereisessä kuvassa Neferneferuaten on oikealla, ja pikkusisko Neferneferure vasemmalla. Tyttö oli äitinsä Nefertitin kaima, mutta muuten hänestä ei tiedetä juuri mitään. Hän ilmeisesti kuoli nuorena, ja haudattiin luultavasti Amarnan kuningashautaan.

Neferneferu-Re kuoli sisarensa tavoin ilmeisesti hyvin nuorena, ja hänen nimestään on merkkejä Amarnan kuningashaudoissa. Hieroglyfissä auringonjumala Ra:n (tai Re:n) merkki on alussa, ja sen jälkeen tulevat nefer-merkit. Lopussa on naista merkitsevä määrite.

Kuvassa alla auringonjumala Ra kulkee aurinkolaivallaan taivaan yli.

 Nuorin Ekhnatonin ja Nefertitin tyttäristä oli Setepen-Re ("Ra:n valitsema"). Hän kuoli aivan lapsena, ja
mahdollista on että Amarnassa riehui kulkutauti joka ei säästänyt kuningasperhettäkään.

Kuningasperhe oli kuitenkin hyvin sisäsiittoinen. Esimerkiksi Tutankhaton eli Tutankhamon oli Ekhnatonin ja hänen nimeltä tuntemattoman sisarensa lapsi. Hän nai sisarpuolensa, ja heille ehti ehkä syntyä pari kuollutta keskosta.

Vieressä on joku prinsessoista. Hänen kallonmuotoaan on ihmetelty. On arveltu että se olisi synnynnäisesti muotopuoli, koska Egyptissä ei tiettävästi pikkulasten kalloja sidottu. Minulla on kuitenkin yksinkertaisempi selitys: kallon takaosa on aivan naisten päähineen muotoinen, ja se on ehkä tehty tukeakseen päälle tulevaa jostain muusta materiaalista tehtyä päänkoristetta.





Amarnan ja Thutmosiin taiteesta on vielä paljon kerrottavaa, joten jatkan vielä egyptiläisteni kanssa. Eiväthän ne egyptiläiset jättäneet Mika Waltariakaan rauhaan, kuten hän todistaa merkillisessä romaanissaan "Neljä päivänlaskua".

Faraon tyttäret (Thutmosis, jatkoa)

Menköön Thutmosiin nimiin tämäkin kuva herrastaan Ylä- ja Ala-Egyptin kuninkaasta Ekhnatonista (tai Akh-en-Atonista, kuinka vain), sillä Thutmosis toki oli faraon kuvantuotannon johtaja. Tuo kuvantuotanto koki sittemmin kovia karkean sotilashallitsija Horemhebin aikana. Sitä hävitettiin olan takaa, mutta säilyneet veistokset, reliefit ja maalaukset kertovat täysin omaleimaisesta ja uudenlaisesta taiteellisesta ajattelusta, viehättävimmästä koko Kemetin eli Kymen maan pitkässä historiassa.

Aivan erityisen viehättäviä ovat kuvat Ekhnatonin ja hänen päävaimonsa Nefertitin perheestä, johon kuului kuusi tytärtä. Heidän nimensä olivat Merit-aton, Meket-Aton, Ankhesen-pa-Aton, Neferneferu-Aton Tasherit (eli Nuorempi), Neferneferu-Re ja Setepen-Re.

Meritaton ("Atonin rakastettu") syntyi luultavasti Thebassa ennen uuden kaupungin rakentamista. Hänen hieroglyfinimessään on vasemmalla Atonin merkki (sulan muotoinen vokaalimerkki, kirjainmerkit t ja n, sekä täsmennysmerkkinä auringonkehrä), ja oikealla Merit-merkit, jotka tarkoittavat rakastettua.

Vieressä oleva muotokuva Thutmosiin verstaalta esittää mahdollisesti Meritatonia. Hänen titulatuuriinsa kuului jossain vaiheessa myös "Suuri Kuninkaallinen Vaimo", jota on selitetty joko sillä että hänestä tuli Ekhnatonin lyhytaikaisen seuraajan Smenkhkaren vaimo, tai sillä että hän hoiti äitinsä virkaa. On myös arveltu, että hän olisi parin vuoden ajan ollut Egyptin hallitsijatar.

Meritatonin loppuelämästä tai hautapaikasta ei liene tietoja.





Meket-Aton (Atonin suojatti) kuoli noin kymmenvuotiaana lapsena. Hänet ehdittiin kuvata isonsiskonsa kanssa muutaman kerran hellässä perhekuvassa, ja hänen hautajaisensa kuvattiin alla olevassa maalauksessa Amarnan kuningashaudassa. Tyttö on vasemmalla lehvien suojassa, ja hänestä oikealle surevat isä Ekhnaton, äiti Nefertiti, sekä siskot Meritaton, Ankhesenpaaten ja Neferneferuaton nuorempi:

 Tässä on viehättävä perhekuva, jossa kaksi vanhinta tytärtä ovat vanhempiensa sylissä ja osoittelevat toisiaan sormella. Ja perhettä siunaavat Atonin, auringonkehrän säteet:

Ankh-es-en-pa-Aton ("Elää Atonin kautta") oli kolmas Ekhnatonin tyttäristä. Hän nai velipuolensa, poikakuningas Tut-ankh-Atonin, joka nousi alaikäisenä kuninkaaksi Smenkhkaren jälkeen. Hieroglyfeissä on merkit ankh (sielu), s ja n, lintu joka luettaneen "pa", Atonin merkit, sekä naista tarkoittava määrite.

Vallan olivat hovissakin jo saaneet vanhoilliset, ja niin molemmat joutuivat vaihtamaan nimensä: Tutankhamon ja Ankhesenamon.

Nyt hieroglyfeissä on (kunnioitussyistä?) Amunin kolme merkkiä, sitten ankh ja s-n, ja lopuksi hallitsijattaren viite. Pariskunnasta on säilynyt kuvia (alla), mm. yksi vähän kömpelö patsas, sekä sievä maalaus jossa vaimo ojentaa kukkia nuorelle hallitsijalle. Tutankhamon kuoli kuten tunnettua nuorena, hänen jalkansa oli murtunut ja pahoin tulehtunut, ja hänellä saattoi olla myös malaria.

 Ilmeisesti jo muinoin epäiltiin, että korkea hoviherra Eje (tai Ay) olisi sekaantunut Tutankhamonin kuolemaan, ja saattaa olla että hän yritti pakottaa nuoren lesken vaimokseen, näin voidakseen perustella valtaistuimelle nousuaan. Eje ja hänen seuraajansa Horemheb olivat jo alkaneet tehokkaat toimet Ekhnatonin perinnön tuhoamiseksi. Hovi oli jo siirretty Memphisiin, ja uutta kaupunkia oli myös alettu purkaa. Tähän saumaan saattaa osua merkillinen kirje, joka lähetettiin heettiläisten kuninkaalle Suppiluliuma I:lle. Siinä luki: "Mieheni on kuollut, eikä minulla ole poikaa. Kerrotaan että sinulla on monta poikaa. Voisit antaa yhden niistä aviomiehekseni. En haluaisi naida palvelijoitani. Minä pelkään." Hämmästynyt heettikuningas saattoi todella lähettää poikansa Egyptiin, mutta tämä murhattiin matkalla. Kuka oli lähettänyt tällaisen maanpetoksellisen kirjeen? Monia mahdollisuuksia oli, mutta tässä lienee se viimeinen mahdollinen ehdokas.

Ankhesenamonin viimeisistä vaiheista ei ole tarkkaa tietoa. Useita hautoja Kuninkaitten laaksossa on tutkittu, ja joistakin muumioista on tehty myös DNA-testejä, mutta onnettoman kuninkaantyttären lopullisesta kohtalosta on yhä vain ristiriitaisia arvioita.















Olemme vasta tytärten puolivälissä. On siis jatkettava.

Thutmosis, ensimmäinen suurtaiteilija

Siinä vaiheessa kun muinaiset kreikkalaiset, nämä meidän sivistyksemme perustajat alkoivat saada kulttuurinsa huippukuntoon, ja siinä sivussa miettiä omaa historiaansa, tästä historiasta jo suuri osa oli hämärtynyt tarujen varaan. Historiankirjoituksen isä Herodotos arveli 400-luvulla, että kreikkalaisten suuri eeposrunoilija Homeros olisi elänyt noin 400 vuotta ennen hänen aikojaan. Ja jos Homeros todella oli yksi henkilö, ja eli 700-800-lukujen tienoilla, hän kirjoitti tapahtumista jotka olivat sattuneet puolisen tuhatta vuotta ennen hänen aikojaan...

Mutta jo kauan ennen näitä tarunhämäräisen Troian kahinoita oli meren eteläpuolella ollut kulttuuri, jonka kirjallisuus ja taide olivat häikäisevällä tasolla. Helleenien kulttuuri valloitti toki myöhemmin myös tämän Aigyptoon maan, ja se sai kreikkalaisilta jopa kuningassuvunkin. Mutta nyt pysymme tuon myyttisen Troian sodan tuolla puolen, meidän ajanlaskumme mukaan 1300-luvulla e.Kr., jossa kohtaamme erään historian suurimmista nimeltä tunnetuista taiteilijoista.

Kuvanveistäjä Thutmosis (kuten hänen nimensä kreikaksi väännettiin) eli 1300-luvun puolivälissä e.Kr., ja hän oli ilmeisesti eräänlaisen taiteilijayhtymän johtaja ajallisesti ja paikallisesti varsin erikoisella hetkellä. Egyptin faraoksi oli noussut monin tavoin ainutlaatuinen Ekhnaton (tai Akhenaten, kuten englanninkielisessä ympäristössä kirjoitetaan), tuttu myös Waltarin Sinuhe-romaanista. Hän oli päättänyt muuttaa maansa monikirjavan uskonnon monoteistiseksi, ja nimesi tämän kaikkivaltiaan auringonkehrän mukaan Atoniksi. Tästä syystä hän rakennutti erämaahan uuden pääkaupungin Akhet-Atonin, ja jätti Theban mahtavan ja vaikutusvaltaisen Ammonin papiston kiristelemään hampaitaan.

Uusi pääkaupunki ja tietysti koko maakin tarvitsi valtavan määrän taiteilijoita toteuttamaan uuden aikakauden rakennustöitä ja sen uudenlaista ikonografiaa. Akhet-Atoniin nousi heti taiteentekijäin rakennuskompleksi työpajoineen, ja Thutmosiista tuli ilmeisesti sen johtaja. Voi vain arvata minkälaisen työmäärän uusi taide vaati, ja kuinka valtava syntyneitten teosten määrä onkaan ollut. Ne nimittäin joutuivat massiivisen tuhon kohteiksi pian Ekhnatonin kuoleman jälkeen, ja uusi pääkaupunkikin raunioitui ja peittyi hiekkaan. Faraota kohtasi damnatio memoriae, ja hänen kuviaan tuhottiin urakalla.

Onneksi ryhdyttiin kaivamaan Akhet-Atonin raunioita paikassa jonka nykyinen nimi on Tell el-Amarna, ja sieltä löytyi Thutmosiin työpaja, ja sieltä joukko muotokuvaveistoksia. Mahtavin ja tunnetuin niistä on tämän jutun alkukuvana, uljas ja kaunis muotokuva kuningatar Nefertitistä. Kauniin kuningattaren kuvia löytyi sitten lisääkin, useimmat eräänlaisia luonnoksia. Tässä niistä muutama, ja sitten vielä kokovartalopatsas:

(jatkuu...)