Isompia ilmiöitä

Kesäkuussa -21 tapahtui kaikenlaista mieltä kuohuttavaa, oli politiikkaa, oli urheilua, ja oli pandemiaa. Mutta kas, mieltäni innosti enemmän aivan toisen laiset asiat.  Aivan kuin ihmiset olisivat jo niin nähty, kun sentään on isompaakin ja merkityksellisempää tarkastelemista.

Niin kuin esimerkiksi se paikallinen ukkonen, joka syntyi 11.6.21 ja kuoli noin tunnin riehuttuaan Urjalan ja Kylmäkosken tienoilla. Se oli siinä kehittynyt, ei juurikaan liikkunut, ja tuotettuaan noin pari kymmentä salamaa Jalantijärven yllä se kuivahti niille sijoilleen.

Jalannin ukkonen parhaimmillaan.

Jalannin pohjoisrantaa (KR)

Samalla tavalla kuin polut ja tiet, joet ja vesistöt, myös säät ovat eräänlaisia eläväntapaisia olioita, ja ihmistä valtavasti suurempina ne myös vaikuttavat meihin melkoisesti.

Minulla on käsitys Jalannin myräkän syistä. Jalantiin virrannut vesi on syntynyt Kalvolan ylängön soilla ja pikkujärvillä. Eräiden pikku koskien jälkeen se saapuu Urjalan tasangon peltomaille, jossa vesi kulkee hitaasti ja muodostaa kiemuraista meanderiaan. Jalanti on varsin matala järvi, keskisyvyys runsaat kaksi metriä, ja sen vesi lienee helposti lämpenevää samoin kuin suuri peltotasankokin. Siitäpä sitten kohoavat ilmavirrat saivat aikaan elävän pilven.

Kalvolan, Tammelan eli Hämeen järviylängön seudut ovat useimmille perin vieraita. Tiet ovat kapeita ja vain osittain asfaltilla päällystettyjä, kylät ovat pieniä, mutta järviä on kymmenittäin, jotkut aivan kunniakkaan kokoisiakin.

Tarpianjoen latvajärviä: Lintumaanjärvi ja sen kaakkoispuolella Kallijärvi.

Ylängön vedet virtaavat  lähes jokaiseen suuntaan, vedenjakajia on lukuisia. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä: Kokemäenjoen vesistö. Kaakosta lähtee vesiä Hakoisten linnavuoren ohi Kernaalanjärveen ja siitä Vanajaan. Etelästä ja lounaisesta vedet laskevat lopulta Loimijokeen. Lännestä ja luoteesta lähtee suurimpana Tarpianjoki, se joka sitten laskee Jalantiin ja kuohuu sitten alas Kylmäkosken rinnettä.

Korkealla sijaitseva Kanajärvi laskee lounaiseen kohti Loimijokea, kun taas Renkajärvi laskee kaakkoon kohti Kernaalanjärveä.

Pikkusillalta kohti Lintumaanjärveä, ja...

...toiselta suunnalta kohti Kallijärveä (KR).

Toista vuosikymmentä olen seuraillut ukkosten liikkeitä. Yleisin virtaus tulee Sääksmäkeen lounaisesta, eli Tammelan ja Forssan suunnalta. Mutta kun pilviketjut tavoittavat järviylängön , ne hajautuvat kahteen osaan. Itäinen alue etenee kohti Hämeenlinna, ja liikkuu sitten taas kohti koillista, Hauhoa ja Lammia kurittamaan. Pohjoinen alue lähtee kohti Akaata ja Lempäälää.

Vanajanselän pohjoisseudulle Sääksmäen kirkonpuolelle ukkoset osuvat harvemmin. Sitä suojaa ilmeisesti myös ylängön ja suuren selän välillä oleva Tunturivuoren ylänköalue.

Perimätieto kertoo, että jos ukkonen ylittää Vanajanselän, silloin se on kova. Raivokas ja nopeasti liikkuva mahtirintama ei ylängöistä ja järvenselistä piittaa. 2000-luvun alussa puhuin poikani kanssa Helsingistä, ja hän kertoi että hurja rintama oli syöksynyt mereltä, ja näkymät olivat melkoiset. Pari kymmentä minuuttia sen jälkeen etelätaivas alkoi värjäytyä keltaiseksi, sitten oranssiksi, ja kymmenen minuuttia sen jälkeen myteri ylitti Sääksmäen kirkonmäen. Salamoita on iskenyt taloni molemmin puolin, ja melkoista jälkeä on jäänyt myös kirkkomaahan.

Mutta arkipäivän ukkoset kiertävät minut säännöllisesti.

Tässä on vielä kuvapari Sääksmäen kirkonmäeltä. Pohjoisessa on ylemmissä kerroksissa melko yhtenäistä pilvipeittoa, mutta sen alapuolella pienet pilvenriekaleet syöksyvät hurjaa vauhtia lännestä itään.

Etelänpuolella pilvipeitto päättyy, ja sen takana on sinistä. Mahtavaa kokea, miten syklonin reuna osui juuri tälle kohdalle. Pieniä ovat ihmisten riidat näiden jättiläismäisten ilmiöiden yllä.  

 

Uroshevonen

Eräässä verkkokeskustelussa ihmeteltiin ilmaisua ”uroshevonen”. Joku sanoi, etteivät sanat ”ori” ja ”tamma” enää monille sano mitään. Toinen taas oli kiusaantunut, pitääkö tuosta sukupuolesta nyt aina mainita.

Tosiasia on, että suurissa kaupungeissa on kasvanut ikäpolvia joille maalaissanasto on harvinaistunut, joskus jopa kadonnut kokonaan. Joillekin tämä sanasto saa ihmissävyisiä piirteitä. Mitäpä muuta heijastelisi koiranruokamainoksen heitto ”Myös koirilla on kädet”!

Ihmisten keskuudessa sukupuoliasioista on syntynyt ahdistusta. Sen seurauksena saattaa nähdä ilmaisuja ”uroslehmä” tai ”uroskana” . Saattaa joillekin ihan oikeasti tuottaa epämukavuutta puhua sonneista tai kukoista, onhan noihin sanoihin monesti ladattu erilaisia sivumerkityksiä. 

Toisaalta harvalla olisi rohkeutta puhua edes leikitellen ”translehmistä” tai ”transkanoista”.

Käsitteet ”mulli” ja ”hieho” saattavat monille jo ovat vailla merkitystä. ”Kolli” ja ”katti” saattavat olla ymmärrettäviä. Mutta aukeneeko ”ruuna” tai edes ”härkä” kaikille? Tokihan härille tapahtuu ravintolakielessä usein hämmästyttävä sukupuolenvaihdos.

Toista kymmentä vuotta sitten törmäsin Vantaan historiatekstissä maininnan ”ruiksen viljelystä”. Samoihin aikoihin huomasin ilmaisun ”töimatka”. Kun kerran ollaan ”töissä”, tokihan se matka sinne on sitten ”töimatka”.

Niin muuttuu kieli. Osa sanastosta on saanut on saanut vältettävän kaiun. Ei ole sopivaa puhua ”neekeristä”, mutta jopa ”oluen panosta” on tullut arveluttavaa. Ei ole sopivaa ”panna merkille”, sen olen kyllä pannut merkille.

 Kaupunkilaiskieli on toisaalta jo täynnään ilmaisuja joita en ymmärrä. ”Kotelomekko” ja ”nyhtökaura” ovat ihmetyttäneet minua, kun se mekko ei mitenkään muistuta koteloa eikä kaura oikeasti ole kauraa.

Mutta näillä mennään, vaikka sen menemisen suunta on välillä jotenkin suunnatonta.

 

Ihania luonto-ohjelmia

Luonto-ohjelma. Nainen, mies, koira. Koira on söpö, kuulemma erityispiirteenä että se haistelee innokkaasti. 

Nainen ja mies yrittävät puhua mystisesti, puoliääneen. He sanovat monin eri tavoin: "Täällä on mystikkaa!" Varmemmaksi vakuudeksi näytetään sarja kuvia joissa on muutaman sekunnin otoksia metsää ja kiviä, dronen kuvaamina tai pysähtyneitä. Luontokuvissa musiikki pauhaa täysillä, ääliömäinen nollamusiikki. Se korvaa hiljaisuuden, linnut ja mystiikan, joista pariskunta haltioituneena puhuu. 

Henkilöitä kuvataan, heillä on hurmioitunut katse. Tulee  asiantuntija, meloo kanadalaisella paatilla, on yrittäjä, karhuihin erikoistunut melkein ammattinoita, kertoo että kyllä karhuja metsässä on, vaikka läsnäolijoista kukaan sellaista ei olekaan siellä nähnyt. Ääliömusiikki pauhaa.

On metsä kyllä ihmeellinen paikka. Jännittävä hiljaisuus ja salaperäiset äänet. Kun vain kuulisi. 

"Itse Lönnrot on vaeltanut tällä polulla". Ja kas, näyttää olevan polun tapainen henkilöiden takana jossain. Missä lienee kuvattu, mistä tulee ja minne menee? Musiikki pauhaa. 

On hieno luonto-ohjelma. Ja mystinen. Tuntuu kuin olisi ollut jonkin aikaa oikein metsässä. Villissä, kesyttömässä korvessa, melkein eksyneenä niin kuin se pauhaava musiikki.

-  -  -  -  -

Puutarha-ohjelma. Juontaja on kovasti kuuluisa. Hän on käynyt monissa maissa. Hän tuntee monia asiantuntijoita. Hän puhuu englantia, ja lausuu englantilaisittain myös kaikki paikannimet.

Saammekin monipuolisen kuvan juontajasta. Näin hän kävelee rivakan jäntevästi, milloin sorakäytävällä, milloin kohti jotain rakennuksen kulmaa, milloin portailla. 

Häntä kuvataan enimmäkseen puolilähikuvissa (plk). Hän katselee oikealle, katselee vasemmalle, ja kertoo miten juuri sinne aukeaa ainutlaatuinen näkymä. Uskottavahan se on, kun hän niin vakuuttaa.

Nyt hän kertoo (plk) puutarhan labyrintista. Se on kuuluisa ja monimutkainen.Saammekin nähdä runsaasti kuvia labyrintin sisältä, jossa päähenkilö (plk) on huolestuneen näköinen ja on etsivinään ulos pääsyä. Mutta mitään yleiskuvaa labyrintista ja sen muodosta ei näytetä (prk).

Puutarhaohjelmassa näytetään myös pensaita ja kukkia. Niitä näyttää olevan kovin monen muotoisia. Ja värit sitten! Kameramies oikein hukuttautuu kukkien lähikuviin.

Ja joko mainitsin että kaikkien luontokuvien takana pauhaa sinfoniaorkesteri? Musiikilla ei ole alkua, ei loppua, vain satunnaisia sointukulkuja ja muutaman nuotin pituisia sävelaiheita, vailla alkua tai loppua.

Kiitos, kuuluisa juontaja, että voimme näin tyydyttää tiedonjanomme ja kauneudenkaipuumme (plk)!