HIRVI JA JALOPEURA
Hirvi, eläinten kuningas, jonka karjunta kuului kauas, ja jonka hirmuinen kita murskasi antiloopin selkärangan yhdellä puraisulla, tapasi vaelluksellaan metsän laidalla oudon mutta komean eläimen. Hirvi kysymään eläimen nimeä.
”Olen Jalopeura, metsän kuningas, kuulu komeista sarvistani!”, eläin vastasi.
Hirvi mutisi jotain raateluhampaistaan, joka yhdellä puraisulla katkaisi Jalopeuran selän, mutta oli samalla hiukan kateellinen eläimen kiistämättä komeasta päänkoristuksesta. Se jatkoi kyselemistään.
”Miksi nimesi on Jalopeura?”
”Koska olen kaikista peuran sukuisista suurin, ja sarveni ovat komeammat kuin metsän tai niityn eläimillä kenelläkään!”
Hirvi mietti että onhan ’hirvi’ toki hyvin kuvaava nimi näin hirvittävän mahtavalle eläimelle, mutta ’jaloksi’ ei kukaan ole häntä ennen kutsunut. Niinpä se otti pelottavimman ilmeensä ja sanoi:
”Ehdotan, että me kaksi vaihdamme nimeä keskenämme! Minä saisin nimeeni jaloutta, ja sinä korvauksena säikyttävää pelottavuutta!” Samalla se hymyili niin, että sen valtavat raateluhampaat paljastuivat.
No mitäs, näissä oloissa ehdotus oli hyvinkin hyväksyttävä, mietti uutta nimeään maisteleva Metsän kuningas, mutta siirrtyi pikku hiljaa hiukan syvemmälle syvän metsän puolelle.
***
AJATTELIKO ZENON ELEALAINEN?
Zenon Elealainen kertoi paradoksissaan, että Akhilleus ei koskaan saa kilpikonnaa kiinni. Kun Akhilleus saavutti paikan jossa kilpikonna oli, se on jo ehtinyt vähän edemmäs. Kun Akhilleus saavutti sen uuden paikan, kilpikonna oli taas mennyt vähän edemmäs. Ja niin edespäin. Zenon kyllä kuvasi Akhilleun täydeksi tomppeliksi. Jossain vaiheessa tämä oli sen verran lähellä kilpikonnaa, että voi helposti ojentaa kätensä ja napata sen elukan kouraansa. Toki Zenonilla on se toinenkin paradoksi, jossa hänen lähettämänsä nuoli ei liiku minään yksittäisenä hetkenä yhtään mihinkään. Sen mukaanhan Zenon ei myöskään ajattele yhtään mitään yksittäisenä hetkenä. Sen pituinen se.
***
Lopuksi vähän eräästä fysiikan perusongelmasta:
…AIKA, KÄÄNNY YMPÄRI
On kesä, nuori olen minä. Alla riippakoivun liplattelee vesi. Linnut laulavat, apolloperhonen lepattelee ympäriinsä, kukkivat kukat niityllä. Tyttöjä menee uimaan kun katson rannalle. Tunteet oudot polttelevat, sisälläni, polttelevat oudot tunteet. Rannalle katson kun uimaan menee tyttöjä. Niityllä kukat kukkivat, ympäriinsä lepattelee apolloperhonen, laulavat linnut. Vesi liplattelee riippakoivun alla. Minä olen nuori, kesä on.
YMPÄRI KÄÄNNY, AIKA…
