Kiitän kommentaattoreita vastauksista. Melkein kaikki faktat tulivatkin kirjatuiksi, kolmea lukuunottamatta. Kuvassa on siis Jänis Vemmelsääri takertuneena Tervapöpöön. Nämä nimet löytyvät Anni Swanin vuonna 1911 julkaisemasta kirjasta Jänis Vemmelsäären seikkailuja. Ja, kuten Yli-Balthasar kertoi, sadut ovat alunperin afroamerikkalaisia kansantarinoita, joita Joel Chandler Harris (1845-1908) 1860- ja -70-luvuilla keräsi etelän neekeriorjien kortteleista. Harris oli pitkän linjan lehtimies ja kirjailija, ja viihtyi ensimmäisessä työpaikassaan paljon mustien parissa. Hän omaksui myös alaluokan murteen, eikä kaihtanut sen käyttämistä Uncle Remus -tarinoissaan.
Tervapöpö (Tervapeikko, alunperin Tar Baby) näyttää tarinoista suosituimmalta. Yllä olevan kuvan on piirtänyt irlantilainen taiteilija Brinsley Le Fanu (1855-1935). Hänen isänsä Sheridan Le Fanu oli merkittävä kauhukirjailija. Le Fanun aatelinen suku pakeni Normandiasta hugenottivainoja Irlantiin, ja siihen kuului monia merkkihenkilöitä piispaa myöten. Tässä on amerikkalaisen A.B.Frostin vastaava kuva vuodelta 1895:
Eurooppalainen Le Fanu jätti tietysti vaatteet piirtämättä, ja näyttää muutenkin realistisemmalta ja luontoherkemmältä kuin Frost. Tässä on kaunis ja herkkä luontokuva, henkilöinä Kettu Repolainen (Brer Fox) ja Jaakko Varpunen (en tiedä tuon kielevän ja kantelevan linnun amerikkalaista nimeä) - juuri ennen kuin kettu syö linnun...
Harrisin vaikutus moniin kirjailijoihin on ollut suuri, ei vähiten Mark Twainiin, joka ottikin muutaman tarinan kokoelmiinsa - niin ja tarvittiinhan tuota leveää neekerimurretta myös Huckleberry Finnin seikkailuissa. Englanninkielisen Wikipedian ansiokkaassa artikkelissa muistetaan myös mainita tiedostavien mustien kriitikoiden sapekkaat tölväisyt, kun valkoinen mies kehtasi varastaa mustaa kansallisperintöä. Sama kohtalo on tietysti ollut myös Setä Tuomon tuvalla, vaikka molemmat kirjat ovatkin merkinneet suurta tasottavaa tekijää mustien ja valkoisten välien parantamisessa. Yksisilmäisessä maailmassa väärin sammuttaminen on jatkuva narinan aihe.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHeh, juurikin löysin kesäpaikan hyllystä v. 1954 painoksen Jänis Vemmelsäären tarinoista, joita luin äsken lapsilleni iltasaduksi. Esipuheessa kerrotaan neekeriorjilta periytyvistä jutuista "tuhannet pienet neekerilapset ovat kuunnelleet juttuja ja taputtaneet pieniä mustia käsiään", kunnes tuli valkoinen mies ja kirjoitti jutut muistiin.
VastaaPoista