lauantai 29. marraskuuta 2014

Äänestystulos harmittaa syvästi

Kauan odotettu ja paljon puhuttu äänestystulos oli minulle suuri pettymys. Pitkään olin sitä mieltä, että vaikka soppaan oli sotkettu vaikutusvaltaisia liittotahoja, ja ennen muuta aina niin mielipiteitä kiihottavia sukupuolivähemmistö- ja trans-sukupuoli-asioita, järki kuitenkin olisi lopulta voittanut. Näin ei lopulta sitten käynyt, ja saamme nyt hamaan tulevaisuuteen elää asian kanssa, kukin tavallaan. Toivottavasti asenteet nyt edes kuitenkin rauhottuvat, eikä "väärin" äänestäneiden päitä vaadita vadille!

Mutta kyllä Svetlana Rönkön olisi pitänyt voittaa Putouksen hahmokilpailussa!

8 kommenttia:

  1. Nyt, höyrypäät, opetelkaa edes lukemaan loppuun, ennenkuin huitelette leimakirveellä! Ei mene läpi näillä palstoilla!

    VastaaPoista
  2. Mielelläni minäkin lusikkani soppaan työntäisin, vaan en ole Putousta ollenkaan seurannut... ei uskoisi, että siitäkin oikein höyrypäiksi jotkut äityy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tämä onkin salakuoppa johon houkuttelin niitä kuumapäitä jotka eivät jaksa lukea otsikkoa pitemmälle! Aloitin niin että joku saattoi luulla puhuttavan siitä eduskunnan kohuäänestyksestä, mutta loppu muutti asian. Se loppu jota pari hörhöä ei jaksanut lukea. (En tiedä onko Putouksesta ollut mitään pöhinää missään!)

      Poista
    2. No sitä mieki luulin ensin, mutta niin kuumana asian takia en käy, ettenkö jaksaisi lukea loppuun asti... toisin kuin tuntuu moni muu käyvän.

      Poista
    3. Sehän minua tässä (varsinaisessa) asiassa häiritsikin. Jotkut vaativat käyttämään rintanappia, jotkut haukkuivat vain muuten (jos arvelivat etten ollut soveliaan kiihkeä)...

      Poista
  3. Minua harmittaa ( ihan rauhallisesti) kyllä ihan se toinen äänestystulos eli Suuri Pudotus eduskunnassa, siis se mitä tulee homo/avioliitto/parisuhdelakiin. Liberaali-jugend marssii nyt voitosta voittoon pääministerimme Alex S:n johdolla rinnallaan punaiset ja vihreät divisioonankomentajat - ja kaikkea ympäröi vieläpä ah niin ihana oikeamielisyyden voitto ja katharttinen suuren puhdistuksen jälkitunnelma niin kuin Berliini olisi vapautettu natseista.
    No, asiahan ei minua toisaalta koske: eikö ajan henki ole ajatella "ei tää hei sulta ole mitenkään pois?"
    Iloitkoot nyt sitten piispat sydämestään ja kansan valtaenemmistö yhdessä liberaalieliitin kanssa Suurta Voittoa - tätähän on jo verrattu maamme ensimmäisen lätkämestaruuteen, oliko se vuonna -95? Mål igen!
    Minun kantani on kuitenkin kamala ja vanhanaikainen, tiedän. Kaipa on vain opittava pois väärästä tietoisuudesta että ihminen ei voisi saada kaikkea mitä se haluaa. Nykymeno sanoo: voi toki. Tabuja ei tarvita. Kulttuureja suojaava tabuuh-elementti poistetaan tasa-arvoisen tasa-arvolain nojalla historian romukoppaan. Freedom is freedom is freedom.

    t. taantumuksen torvi

    VastaaPoista
  4. Öfors vuosimallia 198912. joulukuuta 2014 klo 17.08

    Rudolf Koivu, Kailas, Martti Innanen, Turing.

    Suomen laissa on uskonnonvapaus, joten valtionkirkosta puhumisesta tuli ongelmallista. Siispä hoksattiin „Volkskirche“. Näin yhteenkuuluvuus ja rukoiluntäyteisen opetuksen pakollisuus olivat paremmin perusteltavissa. Vaikka kirkolliskokouksen arvolinjaukset ovatkin selkeitä, voivat kentän sopukoilla toimivat olla käytännön toimissaan huomattavasti fundamentalistisemmilla kannoilla. Silloin on lapsen sana aikuisen sanaa vasten, ja koska mukaan sotketaan mystiikkaa, asia on kaikille vaikeampi.

    Taivastelu on omituista, sillä asenneongelma on todellinen. Olen käynyt peruskoulun maaseudulla 90-luvulla, ja voi hitto millaiseksi se sikailu välillä repesi. Ei pitäisi olla uutta, että lapset eivät usein tarvitse paljoa ryhtyäkseen porukalla vainoamaan poikkeavia yksilöitä. Pyörii kuin hullun mulkku mielettömän perseessä, sanottiin - eikä se jäänyt kertaan tai kahteen.

    Eivät opettajat voi omnipotentisti nähdä tai uskoa kaikkea. Siitäkin olisi vielä kosolti matkaa noteeraamiseen, toimimisesta puhumattakaan. Kaiken lisäksi nyt olisi huomioitava myös muslimit, joita heitäkin alkaa jo olemaan.

    Säveltäjä lienee nähnyt BBC:n tuottaman ohjelman, jossa Stephen Fry käy mm. Pietarissa ja Ugandassa. Gangsteritapaisten muksujen ohella myös uskontoa keppihevosenaan käyttävät oppineet kiipijät suhtautuvat joskus asiaan suorastaan vastenmielisesti, eli myös kirkkaasti vastoin 1900-luvun jälkipuolella vakiintunutta tutkimustietoa. Näissä tapauksissa tarkoitushakuisuus on mielestäni selvää. Normien ja karisman takia katsotaan läpi sormien.

    Länsimaissa vallitsee nykyään asiasta selkeä yksimielisyys hyvin perustelluista syistä. Tämä on profiloitumiskysymys, jossa rajan toisella puolella ovat banaanitasavallat ja Venäjä. Neuvostoliitossa leiripassitukset "väärien" ominaisuuksien tai mielipiteiden johdosta olivat tuikitavallisia. Tämä asia muistetaan ja ymmärretään lännessä oikein hyvin. Koskee myös investoijia.

    Uskon itsekin näkemieni erojen pohjalta, että pääkaupunkiseudulla koko asiaan on aiemminkin osattu suhtautua suhteellisen humaanisti. Muualla on yleensä vähän rosoisempaa arkiaskareiden ulkopuolelle jäävien asioiden suhteen.

    http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/motivaation_puute_esti_homoudesta_parantumisen_54509.html#media=54515

    Näin se oli olevinaan. Vihtahousu, häpeä, synti, sopivuus tehtävään, vakavat seuraamukset ja väärä ihanne. Jumala on sanassaan ilmoittanut... ööh... aivan selvät elämän... ohjeet... tälläkin elämänalueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä jutussa oli kysymys viihdeohjelma Putouksesta, ei Kirkosta, uskonnosta, opetuksesta eikä edes seksuaalisesta suuntautumisesta. Vain Putouksesta. Enkä haluaisi, että oli aihe mikä tahansa pyritään heti käymään uskonnon kimppuun. Se on liian helppoa, ja sitäpaitsi epärehellistä peliä vielä pahempien vaihtoehtojen puolesta.

      Poista