 |
| Kuva: Stefanos Rapanis / EPA |
Katselin dokumenttia Hannah Arendtista (1906-75), ja jouduin taas miettimään, miksi ihmisten poliittinen ajattelu on yleensä niin yksioikoista.
Dokumentissa kiinnitettiin huomiota, tietenkin, hänen arvostelijoihinsa ja vihamiehiinsä. Kun Arendt löysi samankaltaisuuksia natsismin ja kommunismin rakentamien totalitarismien välillä, monet raivostuivat. Ja kun hän päätyi Adolf Eichmannin oikeudenkäynnin yhteydessä ajatukseen ”pahan arkipäiväisyyteen”, eikä vedonnut ’pahan’ yksilön erityislaatuisuuteen, vaan tavallisen normaalin ihmisen kykyyn syyllistyä tappamiseen, muun muassa monet juutalaiset pahastuivat.
Arendtin teksteissä toistui usein ajatus ihmisten heikosta arvostelukyvystä, ja kyvyttömyydestä ajatella asioita muiden näkökulmasta. Ideologiat pyrkivät korvaamaan monimutkaisen kokemusmaailman fiktiivisellä maailmalla, joka selittää ja profetiallaan todistaa, väkisin, itse itsensä.
- - -
Jatkan tästä itse, Arendtin ohitse, omilla kokemuksillani. Minusta olisi ylen hyödyllistä ottaa selvää ja ymmärtää, miksi joku on esimerkiksi kannattanut kommunismia tai perussuomalaisuutta tai vihreitä tai jotain muuta poliittista, tavalla tai toisella toisia ulos työntävää ajatustapaa.
Selviä ja aivan hyväksyttäviä syitä on heillä kaikilla. Aivan eri asia sitten on, ovatko vastaavat toiminnat kaikin puolin kannatettavia, tuottavatko ne koko yhteiskuntaa hyödyttäviä tuloksia.
Mutta toisin ajattelevien ihmisten leimaaminen on järjetöntä ja vaarallista.
Voin aivan hyvin ymmärtää, miksi Valkeakosken punakaartin nuoret tytöt 1918 lähtivät traagiselle matkalleen, mutta en ole sen vuoksi ”kommari”.
Samoin voin aivan hyvin ymmärtää miksi monet älykkäät ihmiset ovat ”persuja”, mutta en ole sen vuoksi ”fasistirasisti”.
Ja myös voin aivan hyvin ymmärtää, miksi Pentti Linkola kehitti ajattelunsa, jotka kauhistuttivat niin monia. Mutta en olen sen vuoksi ihmisvihaaja.
Ja lopuksi ymmärrän myös hyvin miksi niin monet karsastavat edellisten tai muiden ajatustapoja.
Keskinäisen ymmärryksen lisääminen on välttämätöntä, mutta ymmärryksellä en tietenkään tarkoita löysää hyväntahtoisuutta tai välinpitämättömyyttä, vaan selkeää analyysiä. Toisella tavalla toimivan ihmisen perustelut olisi hyvä tietää ja selvittää.
Yhteiskuntaa hyödyttäisi suuresti, jos tästä ymmärtämisestä kehittyisi myös järjellistä keskustelua, ja sitten, mahdollisesti, kaikkia hyödyttävää toimintaa.
