Olen vilkaissut silloin tällöin tiukan linjan kristillisen televisiokanavan ohjelmia. Niistä minulla olisi kaiken laista sanottavaa, mutta mainitsen nyt kahdesta.
"Iloista antajaa Jumala rakastaa!"
Näin toistelee pehmeä-ääninen evankelista. Kun hänen puhettaan seuraa, käy vähitellen ilmi, että kaunis ja sinänsä ihmisystävällinen ajatus avuliaisuudesta merkillisesti alkaa painottua vähän erityiseen suuntaan. Toki on oikein ja autuaallista auttaa ihmistä taloudellisissa vaikeuksissaan, mutta vielä tärkeämpää on antaa rahaa Jumalan työn hyväksi. Se tapahtuu lahjoittamalla evankelistan järjestölle tai firmalle, ja vakuutena on hänen ilmoituksensa mukaan, että Pyhä Henki on täyttänyt hänet, ja Jumala on henkilökohtaisesti antanut tästä lahjoittamisesta ohjeita. Varoitetaanpa joskus, että Jumala on nimenomaisesti täsmentänyt sen avustustyön tarkkaa harkintaa, jotta se avustus kohdistuisi oikein ajattelevien tukemiseen.
Evankelista tietää, mistä johtuu itara haluttomuus iloista antamista kohtaan. Se johtuu demoneista, jotka kaiken aikaa kuiskuttelevat ihmisille muunlaista neuvoa, ja demoneilla on yksi johtaja ja pahan lietsoja, nimittäin
Saatana!
Historioitsijain mukaan Saatanan lyhyt historia on tämän tapainen: useimmilla kansoilla oli alun perin hyvin monenlaisia jumalia, suurempia ja pienempiä. Jotkut niistä olivat ihmisten kannalta harmillisia, ne saivat aikaan kaikenlaista ilkeyttä. Heitä tuli kaihtaa, ja kaikkia jumalia täytyi pitää tyytyväisinä esimerkiksi uhrausten avulla.
Joillakin kansoilla jumalien määrä alkoi vähentyä, niin että yksi ylijumala alkoi hallita muita. Mutta kauan oli myös niin, että tällä ylijumalalla oli avustajia, "Jumalan poikia" tai enkeleitä, joista myös Raamattu puhuu. Kaikki näistä eivät olleet ihmisten kannalta aivan miellyttäviä, ja eräs heistä uskalsi Jobin kirjan mukaan vieläpä lyödä vetoa Jumalaa vastaan.
Kun yhden jumalan ylivalta vakiintui, saattaa olla että jotkut ihmiset ihmettelivät, miksi tämä ei sitten tehnyt kaikkia onnelliseksi, vaan antoi maailmassa yhä tapahtua kaikenlaista ikävää ja epäoikeudenmukaista. Ratkaisu syntyi jo ainakin 2500 vuotta sitten. Syntyi dualismi, hyvän Jumalan ja pahan Sielunvihollisen, taivaan ja helvetin välinen taistelu. Väki jakautui kahtia, niinkuin ikään Yhdysvaltojen politiikassa, mutta tästä en nyt sano enempää.
Näin syntyi Saatana, tai mikä hänen nimimerkkinsä sitten milloinkin on. Pahat kielet kuiskuttelevat, että Jumala vaatii yhä niitä muinaisia uhrilahjoja, niitä kymmenyksiä, mutta Pahalainen saattaa esimerkiksi Mefistofeleen hahmossa olla mitä sivistynein ja ystävällisin kohdattava.
Mutta Saatanan nerokkain keksintö on kuitenkin se, että syyllisyys on henkilöity selkeästi yhdelle entiteetille. Niin me kaikki voimme sitten hyvällä omallatunnolla kuorossa toistaa:
Ei se ollut minun syyni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti