Uimahallissamme on taas "ikäihmisten" päivä. Eli markkinat.
Vuosi sitten tulin sanoneeksi, etten nyt ehdi näitä vanhusmarkkinoita. Siihen kiukkuinen puuhamies ilmoitti että tämmöistä v-sanaa ei täällä käytetä. Pakenin siis nytkin paikalta.
Sanoista 'vanha' ja 'vanhus' on tullut pejoratiivisia, jopa rumia sanoja. Kotuksen Taru Kolehmaisella on vuodelta 2019 oma arvelunsa:
"Näkisin kysymysten heijastavan kuitenkin ennen muuta sitä ahdistusta, jolla nuoruutta palvovassa yhteiskunnassamme suhtaudutaan vanhenemiseen. Se tuntuu useinkin olevan suurempi ongelma muille kuin vanhuksille. Vanhenemiseen liittyvät kielteiset asiat halutaan kätkeä kiertoilmausten piiloon, sellaisten kuin kolmas ikä, seniori, veteraani, kultainen ikä, ikinuori, varttunut, kypsään ikään ehtinyt tai harmaa pantteri. Iäkäs ja ikääntynyt kuulostavat nekin neutraalimmilta kuin vanhus, samoin ikäihmiseen liittyvä pirteän leikillinen sävy tuntuu häivyttävän ikääntymisen kielteisiä puolia".
Kolehmainen arvelee jopa, että sana yritetään unohtaa: "Kaipa sana vanhus kuopataan lopullisesti silloin, kun me suuret ikäluokat vartumme kypsän iän seniorisarjaan ja alamme riehua ikinuorina harmaina panttereina kultaisen iän kerhoissa".
Mutta minkä ihmeen takia "vanhus" olisi pejoratiivinen sana? Minä olen 88 vuotta vanha vanhus, enkä elä enää kovin kauan. Onneksi olen vielä lähes täysin työkykyinen vanhus. Joillekin vanhuus on isompi ongelma. Mutta niinhän se menee, kaikille, tavalla tai toisella.
Ihmiselle on hyväksi jättää murehtimatta asioita joille ei itse voi mitään, ja elää niin täysin kuin kykenee, niin pitkään kuin elämää kestää.
Kiertoilmaisut ovat magiikkaa, joka ei auta yhtään mitään, yhtään ketään. Ne ovat putipuhdasta magiikkaa, ja joillekin tietysti itsekorostuksen yritystä. Höyhenten pörhistelyä. "Kato mua, mä oon kova ja vetreä tyyppi!" Eino Leino runoili: "Muualla tulta iskee harmaahapset, vanhoissa hehkuu hengen aurinko!". Täällä normaalisti rypistyvät ikinuoret kiskovat lotionia nahkaansa ja hihkuvat nuorekkuuttaan. Puhdasta magiikkaa, itsepetosta.
Nykyihmiset ovat tottuneet siihen, että kaiken mitta on se miltä jokin näyttää. Sen vuoksi yritykset liittävät itselleen erilaisia positiivisia luonnehdintoja eettisyydestä ja mistä milloinkin. Ja toimivat sitten niinkuin toimivat. Jos tulee sanomista, ne toistavat kylmästi nämä kaunolauseet, ja sillä selvä.
Ihmisen luontaisen vanhentumisen vuoksi liike-elämä on rypenyt rahassa. Aivan turhaan. Mitään ihme-aineita ei ole. Kuinka paljon ihminen treenaakin, rajat tulevat vääjäämättä vastaan. Se vain on niin, elämän systeemi on tämä. Sen vuoksi on puhdasta tyhmyyttä murehtia vanhentumistaan. Ennemminkin saisi iloita siitä että ehtii vanheta.
Kolehmaisen artikkeli on tässä. Kuvassa on ehkä Tischbeinin maalaus "Diogenes etsii ihmistä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti