Teille on sanottu: "Alussa oli Sana."
Mutta minä sanon teille: ei se ollut Sana, eikä Tavukaan (byte), vaan Bitti. Oikeastaan vain pieni sähköinen purkaus. Joku päästi sen alussa, kun kaikki materia oli yhtenä puurona yhdessä pisteessä. ("Kuinka monta kertaa se täytyy sinulle sanoa, Jumala? Pitää olla varovainen, jos on syttymisherkkää tavaraa lähistöllä!")
Bittiä voi kuvata yhden pisteen legolla, joka on pienin ja jakamattomin legopalikoista. Singulariteetti on kuin legopussi. Se sisältää kaikki legot, mutta siinä vallitsee Tohu ("Tohu-wa-bohu") eli Kaos. Maailman ainekset ovat olemassa, mutta se on vielä tyhjä, "ohne Form und leer", "without form and void", kuten Raamatussa kerrotaan. Legot ovat siellä odottamassa hetkeä, jolloin pieni Demiurgi aamulla tulee paikalle, mättää legot lattialle (Big Bang) ja alkaa rakentaa.
Näin syntyy Universumi, joka on siis vain yhden aamupäivän leikki.
Tämä oli Genesis.
Lopulta Big Mama tulee paikalle, panee Demiurgin päiväunille, ja kerää legot takaisin pussiin. Universumin laajeneminen loppuu, se alkaa kutistua, kunnes se jälleen on pussissa, singulariteettina, vailla muotoa.
Tämä oli Apokalypsis.
Jos Universumi pysyy samana tai jatkaa laajenemistaan, silloin syntyy ongelma. Sellaista ei yksikään äiti kestä. Tämän vuoksi Big Mama on keksinyt Mustat aukot, taivaallisen pölynimurin. Aina kun Demiurgi on saanut jotain aikaan, Äiti tulee ja siivoaa tuotoksen pussiin. Jos pusseja on hyvin monta, pussittamista riittää. Ja vähän väliä sama pussi tulee uudestaan käyttöön, syntyy uusi Genesis.
Mm. Fred Hoyle esitti aikoinaan "Jatkuvan luomisen teorian". Jos legomaterian massa jatkuvasti kasvaa, niin että Big Maman mustilla aukoilla riittää hermostuttavan paljon työtä, onko meidän postuloitava myös Big Papa, joka lähettelee pikku Demiurgille jatkuvasti uusia legoja?
Termodynamiikan 2. pääsääntöä ei tarvitse tässä maailmankaikkeuden kokonaislegoteorian yhteydessä ottaa huomioon. Maailmankaikkeus ei voi olla suljettu systeemi. Siihen vaikuttaa kaksi erillistä voimaa: sisäinen (rakentava pikku Demiurgi) ja ulkoinen (uuttera Big Mama). Jos jompi kumpi väsyy (esimerkiksi Demiurgi tulee murrosikään tai Big Mamalta menee hermot), termodynamiikka voi hiipiä kuvaan mukaan.
Kysymys on myös siitä, onko olemassa Kolmas voima, ulkopuolella toimiva Big Papa, joka heittelee pojalle lisää legoja ikkunasta. Tämä miehinen ja entrooppinen prinsiippi on tässä nyt juuri se ongelmakohta. Jokainen aviomies tietää, että jos Big Mama saisi tahtonsa läpi, legot pysyisivät pussissa ja singulariteetti vallitsisi ikuisesti.
Historioitsijapoikani Sampsa lähetti tähän kokonaislegoteoriaan seuraavan kommentin:
VastaaPoistaMinusta kaikki muu on selvää, paitsi se, mistä ne legot alunperin tulevat. Tuossa on muuten niputettuna hyvin se varhaiskristillinen teologinen entropia, jota olen tässä pari päivää tankannut päähäni.
Gnostilainen kolminaisuus on sitä paitsi paljon ymmärrettävämpi kuin Tertullianuksen outo kolmiyhteys Isä-Henki-Poika. Onhan selvä, että jos on kerran Poika, niin sitten pitää olla myös Isä ja Äiti. Gnostilaisilla oli puhtaasti henkisiin sfääreihin olohuoneen sohvalle jämähtänyt Isä Jumala sekä paljon aktiivisempi Äiti Viisaus joka synnytti Demiurgin. Demiurgi loi itselleen ensin mielikuvitusystäviä (mm. arkkienkelit) ja alkoi sitten lastenhuoneessa leikkiä legoilla ja tuli luoneeksi siinä sivussa maanpäällisen todellisuuden. Legoukoille ei tietenkään ollut olemassa muuta kuin tämä legomaailma, vaikka joitain legoukkoja ja -akkoja aprikoitutti aika paljon, että mistä legoukot tulevat ja minne he menevät kun leikki on ohi, ja miksi kaikilla on päässään sellainen tappi sukupuoleen katsomatta.
Legoukoille Äiti Viisaus - Isästä puhumattakaan - on äärimmäisen etäinen käsite, sillä heillä on ensi käden kokemusta ainoastaan Demiurgista, ja silloinkin he näkevät ainoastaan Demiurgin käden tai kädenjäljen. Me legoukot olemme siis kuin kaksiulotteisia littiöitä tässä omassa littiömaailmassamme, emmekä koskaan kykene aistimaan täysin edes tätä Demiurgia. Mahdottomuus ei tietenkään kuulu ihmisen sanavarastoon, joten sille oli pakko keksiä hyvä selitys. Siksi Mooses pantiin sanomaan kirjassaan että jokainen, joka katsoo Jahvea kasvoihin, kuolee!
Mutta onko mahdollista hylätä legomaailma ja löytää Äiti Viisaus muutenkin kuin Kosmisena Siivouspäivänä? Entä Isä? Tätähän ne pohtivat, pitkään.
Mutta sitten tulivat ne, jotka tiesivät että ihmisen päähän ei mahdu yksinkertaisia totuuksia, vaan totuuden täytyy olla aina mahdollisimman monimutkainen. Siksi gnostikotkin menivät aina vain enemmän sekaisin kehittäessään yhä monimutkaisempaa näkymätöntä hämähäkinseittimaailmaansa, jossa seikkailivat mm. Barbelo, Jumalan ensimmäinen emanaatio eli "androgyyninen näkymätön kaikkeuden kohtu".
Tuota, Kari, eikös gnostilaisilla ollut myös se käärme, Sofia, jota ilman ihmiset eivät voineet tulla toimeen?
VastaaPoistaEttä en tiedä mitä tekoa sitten lopulta olisikaan Big Mamalla ja Papalla, jos ilman Sofiaa ei tulla toimeen.
Se on selvä se, että kosmisia siivouspäiviä tulee, mutta vähän niin kuin itestään, koska maailmankaikkeus (kaikkeudet?) laajenevat ja kylmenevät loputtomasti.
Ei ole olemassa ping-pong kaikkeuksia, jotka supistuisivat ja laajenisivat. Mustia aukkoja vartioi musta energia?