tiistai 5. kesäkuuta 2012

Andromeda, kahlittu neito

Kauan sitten kirjoitin myyttien sankarittaresta Brünnhildestä, ja päädyin sankari Siegfriedin osalta aika väheksyviin käsityksiin. Kukko mikä kukko, ja sankariteotkin onnistuvat vain muiden avulla... Nyt on vuorossa Etiopian kuningasparin Kefeuksen ja Kassiopeian tytär Andromeda (suomeksi jotenkin että "Sankarmiestä mielivä").
Andromeda on ollut kuvantekijöiden suosikki pian 2500 vuotta. Erityisesti tässä on auttanut se, että tyttö kahlittiin merenrantaan hirviön saaliiksi - äitinsä ja meren jumalnaisten täysin typerän ja narsistisen riidan vuoksi. Kahlittu (ja tietysti enemmän tai vähemmän alaston) neito on jo aihe sinänsä, mutta kun häntä pelastamaan tulee Siegfriediä asteen verran uskottavampi sankari Perseus (hänkin toki yliluonnollisten lisävarustusten voimistamana), aihetta riittää kaksin verroin.
Kukin kuvantekijä käsittelee aihetta eri kantilta, ja joskus katsojalle tulee mieleen vähän hassujakin. Kun en kuvia halua tärvellä, olen kirjoittanut vuorosanat ja kommentit kuvien alle.

Andromeda: No niin äijä, sankartöihin siitä! (Korinttilainen vaasi. Huomatkaa vanhat kirjainmuodot ja kirjoitustapa henkilöstä ulospäin).

Perseus: Onkos kätes jo puutunut, likka? Minäpä tuen sitä, niin että nuo saa minun kuvani valmiiksi! (Pompejilainen seinämaalaus)

Andromeda: Hittolainen, nyt minusta tappelee jo kaksi hirviötä! (Carlo Saraceni)

Andromeda: Ai että minua nolottaa! Ja nuo pähkähullut merenneidot ne vasta hirviöitä tässä jutussa ovatkin! (Giorgio Vasari)

Perseus: Jaha, jaha, tuoko minun nyt pitäisi vapauttaa? Andromeda: Taivas varjelkoon, jo tässä on koko kansa katsomassa... Ja isä tuossa matelee tuon miekkahepun edessä... Tehkää nyt jotain!!! (Mignard)

Andromedan ilme on kuin suomalaisesta elokuvasta, kun rehevä piikatyttö näkee komean agronomiylioppilaan. (Rubens)

Perseus, jonka katse osuu A:n rintoihin: Jaha jaha, tämmöinen tapaus... Neiti laskee nyt vaan sitä kangasta vähän alemmas... (Rubens, varhaisempi työ)

Andromeda ujosti: Hei kiitos vaan kaikesta, saanksmä nyt tulla sun kaa? (Mengs)

Andromeda: Tässä minä nyt olen, kahlittu neito. Ja kuten tavallista, joku noista tulee sitten ottamaan minut... (Tizian)

Itse asiassa vasta Edward Burne-Jones, symbolisti, kertoo sen mikä tarussa on minunkin mielestäni olennaista. Siinä mies joutuu hakemaan itsestään sankarin, sillä hänen tehtävänsä on suojella elämää. Ja sitä elämää kuvaa siinä vieressä hyvin innostavasti elämän luoja - eli nainen:



3 kommenttia:

  1. Mikä sarjakuva!!

    Näitä kun katselee, niin tajuaa, miksi taiteen teko Suomessa aikoinaan ei ole ollut ihan samalla tasolla. Jos sankarilla on ollut päällään paksu pomppa ja päässään karvalakki ja muusakin on lähinnä harrastanut kerrospukeutumista, niin erotiikka on tainnut olla enemmän hakusissa kuin näiden kuvien maisemissa. Toisaalta, sankarit ovat olleet tarpeen kaikkina aikoinan kaikissa paikoissa...

    Silti vähän säälin noita malleja. Varmaan ne ovat palelleet.. (käytännöllinen näkökulma)

    VastaaPoista
  2. Hauskat vuorosanat :) eipä ole tullut taideteoksia tuolla silmällä katseltuakaan...

    VastaaPoista
  3. Antiikin kuvissa Andromedalla on mekko ja Perseus on alasti. Renessanssista eteenpäin taas toisinpäin...

    Siinä museossa, jossa minä opiskelen (Wallace Collection Lontoossa) on tuo Titianin maalaus. Se kiehtoo minua suunnattomasti, olen käyttänyt sitä opiskeluprojekteissakin. Tuo Burne-Jonesin versio on kyllä suosikkini.

    VastaaPoista